Maria Peura: Vedenaliset
Teos 2008
166 s.
Kirjaston poistokirja.
Mirja on kasvanut kalastajavanhempien kanssa syrjäisellä saarella. Lapsesta asti hän on tottunut veteen ja luonnon läheisyyteen. Saaressa eletään luonnon kanssa samassa ajassa, otetaan se, minkä luonto antaa ja annetaan oma panos kokonaisuuden ylläpitoon. Mirjan vanhemmat ovat omasta tahdostaan eristäytyneet yhteiskunnasta, ja vain pakottavat syyt tuovat heidät ajoittain kaupunkiin. Askeesi on ankaraa, elämäntapa tarkkaan noudatettu.
Täysi-ikäiseksi tultuaan Mirja muuttaa kaupunkiin, Tampereelle, ja aloittaa saksan kielen opinnot yliopistossa. Yksinäisyys ja hektinen, sykkivä kaupunkiympäristö on paikoin liikaa luonnonrauhaan tottuneelle nuorelle tytölle, jolla ei ole oikein käsitystä siitä, kuinka yhteiskunta toimii. Yhteisön kaipuu on kova, Mirja haluaa olla osa jotain suurempaa, olla jäsen laumassa, kaltaistensa kanssa. Hinnalla ei ole väliä.
Olen pitänyt todella paljon Maria Peuran romaaneista On rakkautes ääretön ja Valon reunalla. Pitänyt ja kammonnut, sillä Peuran aihevalinnat ovat raskaita ja käsittelytapa paikoin karkea, armoton. Myös Peuran kieli haastaa lukijan, se on samaan aikaan runollista, arvoituksellista ja raakaa.
Vedenaliset on Peuran teoksista selvästi arvoituksellisin. Se sekoittaa kuvitelmia ja todellisuutta, muistoja ja pelkoja, tunteita ja luuloja. Mirjan perhe-elämä on erikoista, syrjäänvetäytyvää ja yhteiskunnan laidalla hädin tuskin roikkuvaa. Omien, koettujen ja keksittyjen syiden vuoksi vanhemmat ovat päättäneet erakoitua ja pitää myös lapsensa poissa tavanomaisesta arjesta. Mirja ei esimerkiksi käy lainkaan koulua.
Kontrasti saarella vietetyn lapsuuden ja kaupunkiin muuton välillä on suuri. Mirjan on vaikea sopeutua, vaikka halua on. Lisäksi hänessä on selviä masennuksen ja ahdistuneisuuden piirteitä, eikä elämästä ole helppoa saada kiinni kun on yksin. Lopulta lauma löytyy, mutta silti Mirja tuntee itsensä aina hieman ulkopuoliseksi, erilaiseksi, yksinäiseksi.
Minun oli vaikea saada tästä kirjasta kiinni. Oli vaikeaa päästä sisälle tarinaan, kiinnostua siitä ja kiintyä siihen. Käytännössä mitään niistä ei tapahtunut. Paikoin, selkeämmän kerronnan hetkillä viehätyin Mirjan tarinasta, surin hänen huonoa tilannettaan ja koin ahdistusta hänen puolestaan. Mutta unenomaisemmat jaksot menivät ohi, yli ymmärryksen. Enkä jaksanut nähdä minkäänlaista vaivaa ymmärtääkseni, mistä oli kulloinkin kyse.
Vedenalisissa on paljon symboliikkaa ja sen tunnelataus on vahva. Lukukokemus oli silti epämiellyttävä, väkinäinen ja teksti tuntui paikoin teennäisen hankalalta. Ainakin se oli liian vaikeaa tälle lukijalle. Olen pettynyt, sillä kuten sanottua, aiemmin lukemistani Peuran kirjoista olen vaikuttunut ja pitänyt, vaikkeivät nekään ole mitään miellyttäviä kirjoja. Mutta niistä on jäänyt mieleen vahva muistijälki ja voimakas lukukokemus. Tämän kirjan sen sijaan pikemminkin haluan unohtaa.
___
Vedenaliset muualla: Kirjamielellä, Tarinauttisen hämärän hetket, Jokken kirjanurkka, Kiiltomato-sivusto.
Jälleen yksi kuittaus TBR90+10-listallani.
Minulla oli samanlaiset tunnelmat, kirja lupasi lopulta lukijalle enemmän kuin antoi.
VastaaPoistaOnneksi olen lukenut nuo kaksi muuta ennen tätä. Voi olla, etten vain tämän perusteella olisi jatkanut pidemmälle Peuran tuotannon parissa.
PoistaKirja on hyllyssäni odottamassa lukemista, sillä nimi jotenkin lupaa hyvää. Kannattaakohan tähän tarttua? On rakkautes ääretön oli vahva, vaikkakin järkyttävä lukukokemus.
VastaaPoistaNimi on kaunis ja merkityksellinen. Kyllä tätä kokeilla kannattaa, etenkin kun olet jo tuttu Peuran tuotannon kanssa. Saatat ihastua hyvinkin!
PoistaMinä pidin kyllä tästäkin Peuran kirjasta. Olen joskus itse kokenut jonkin muuton ja uuteen sopeutumisen niin vaikeana, että ilmeisesti se auttoi eläytymään. Mutta totta puhut, nuo kaksi muuta kirjaa ovat onnistuneempia. Kävin kurkkaamassa postauksiasi. Välität niiden tunnelman hienosti.
VastaaPoistaPeuralla on myös kiinnostava kirja Antaumuksella keskeneräinen, eräänlainen työpäiväkirja, jossa hän mm. pohtii juuri Vedenaliset -kirjan syntyä. Siinä on paljon muutakin, kirjoittamisen kynnyksen pohtimista, häpeän analysoimista jne. Jos et ole lukenut, niin tämä varmaan kiinnostaisi sinua. Itse kirjoitin siitä muistiin monia hienoja ajatuksia.
Minä olen kokenut myös joskus aika voimakasta yksinäisyyttä, mutta siitä huolimatta tämä teos jätti kylmäksi. Mutta ymmärsin monia Mirjan ajatuksia ja tunteita, olisin halunnut lohduttaa, vaikkei hän aina tuntunut lohtua kaipaavan.
PoistaTäytyy panna lukulistalle tuo Antaumuksella keskeneräinen! Kiitos.
Tällä kirjalla on hieno nimi. Minuun uppoaa nuo ahdistavat kirjat todella hyvin, mitä järkyttävämpi niin sitä vastaanottavampi olen, eipä silti, minuun uppoaa aikamoinen määrä erilaisia tarinoita.
VastaaPoistaNiin on. Kokeile ihmeessä Peuran kirjoja, ahdistusta saat kokea aivan taatusti. Mutta itse tosiaan pidin enemmän noista kahdesta muusta kuin tästä.
PoistaMinusta Peuran ehdottomasti paras kirja on On rakkautes ääretön, mutta tämäkin on todella, todella vahva teos, ja jätti minuun muistijälkensä.
VastaaPoistaSe on upea. Ja kamala.
PoistaMinusta on niin hienoa, että eri kirjat puhuttelevat eri lukijoita eri tavoin. Tällä kirjalla on ansionsa, vaikken siitä pitänytkään.
Se raja, jonka ylitettyään teksti alkaa muuttua vaikuttavasta 'joksikin muuksi', on varmasti todella ohut. Se, että joku uskaltaa ryhtyä leikittelemään tuo rajan kanssa kirjoittaessaan, on aina mielenkiintoista.
VastaaPoista- Taas paukahti uusi kirja lukulistalle! :)
Jos päädyt tämän lukemaan, minä luen kyllä todella kiinnostuneena tekstisi!
VastaaPoista