Uudet ympyrät

Kun selkänsä hetkeksi kääntää, lukutoukan
kissa löytää kyllä paikkansa...

Miten voi ihminen olla näin väsynyt? Siis ihan fyysisesti. Lihakset (kaikki nekin, joita en tiennyt olevankaan) aivan jumissa ja puhkikäytetty, jalat mustelmilla varpaista reisiin, jokainen kynsi haljennut, nostoliike aiheuttaa lähinnä kauhua...

Mutta se on tehty! Reilut viisikymmentä muuttolaatikkoa, huonekalut ja aina se raivostuttavin ylijäävä yleissälä sekä tietenkin kaksi ihmistä ja kissa on muutettu piirun verran etelään, upouuteen kotiin. Jossain vaiheessa perjantaita meinasi kyllä usko loppua, sillä vaikka muuttoapu oli korvaamattoman tehokasta ja hyvää, tekemistä, kantamista ja nostamista oli vain yksinkertaisesti niin paljon, että se ei tuntunut loppuvan koskaan. Pieni itkukin tuli väännettyä, kuten asiaan varmaan kuuluu. Vanha koti siivottiin äitien voimin, eikä se asunto ole varmaan koskaan ollutkaan niin puhdas... 

Koti on edelleen kuin räjähdyksen jäljiltä, mutta onneksi enää ehkä viidesosa laatikoista on purkamatta. Huonekalut ovat alkaneet löytää paikkaansa ja eilisen illan käytin tietenkin siihen tärkeimpään eli kirjahyllyjen järjestelyyn. Voi kyllä olla, että asiaan täytyy vielä palata, mutta tällä hetkellä lähes kaikki kirjat ovat jo paikallaan. Tai ainakin poissa laatikoista. Edistysaskel sekin. Purkamisoperaatiota nopeuttaa sekä halu saada asiat paikoilleen että se tosiasia, että vuokralaatikot haetaan huomenna pois. 

Eilen teimme toivioretken Kehä kolmosen ostoshelvettiin. Saimme auton lainaan ja päätimme olla tehokkaita ja hyödyntää mahdollisuuden ostella kaikenlaista tarpeellista yhdellä kertaa. Muuttobudjetin säästimme onneksi jo joulukuun veronpalautusrahoista, joten lovi lompakossa ei tuntunut niin suurelta. Löytyihän sieltä kaikenlaista, olohuoneen lamppu, kaksi mattoa, petauspatja, rahi... Mutta ei hätää, en esittele näitä kaikkia ostoksia blogin puolella sen tarkemmin. Meikäläisen pitämä sisustusblogi saattaisi jäädä aika säälittäväksi yritykseksi kaikin puolin.

Uuteen asuinalueeseen on myös ehditty vähäsen jo tutustua. Ainakin reitti kauppaan on selvitetty ja hyväksi havaittu. Tulee olemaan kriisin paikka, kun jouduimme luopumaan naapuritalon "aina auki" olevasta Alepasta. Tilalle saimme isot marketit, joiden aukioloajat pitää vissiin opetella muistamaan. Kymmeneltä illalla ei voi enää lähteä karkinhimon täydennysreissulle. (Selviämmeköhän?)

Yksi asia tässä uudessa kodissa on aivan ihmeellinen, ja siihen heräsin tänäänkin: tänne paistaa aurinko sisälle! Tällä hetkellä se johtuu ehkä eniten siitä, että verhot ovat vielä hukassa jonkin jätesäkin pohjalla, mutta ennen kaikkea minua hämmentää, että se tulee olemaan jollain tasolla pysyvä olotila. Edellisessä kodissa pidimme verhot aina (ja tarkoitan todellakin aina) kiinni, sillä se oli katutasossa. Nyt maailma näyttää kuudennesta kerroksesta aivan uudenlaiselta. Aurinkoiselta. Valoiselta.

Täällä tulee olemaan hyvä olla. Olen onnellinen.