19. joulukuuta 2013

Sanna Eeva: Olot

Pahoittelen surkeaa kuvanlaatua, Blogger ei ole yhteistyöhaluinen.

Sanna Eeva: Olot
Kansi: Marjukka Vainio / Eevaliina Rusanen
Karisto 2013
238 s.

Kirppariostos.


On kolme sukupolvea naisia: isoäiti Elsa, tytär Ellu ja tyttärentytär Emilia. Elsa elää kissansa Veikon kanssa edelleen talossa, jonka aikoja sitten maailmalle karannut mies – koko kylän suurin hurmuri – hänelle rakensi. Ellu on kiireinen uranainen, joka painaa pitkää päivää ja Volvon kaasupoljinta, koettaa sietää pehmomiestään Jarkkoa ja selvitä nuoren tyttärensä Emilian kanssa. Emilian, joka ei suostu pitämään kuin yhtä, hihasta imeskeltyä paitaa, eikä oikein jaksa koulua.

Elämä on tavallaan ihan tiukasti uomissaan, mutta kuin huomaamatta erilaiset pienet tapahtumat, tunnetilat, sattumat ja olot alkavat horjuttaa sitä – jokaisen naisen osalta omalla tavallaan. Emilia oireilee voimakkaasti, eikä kellään ole aikaa tai riittävän tarkkaa katsetta sen huomaamiseen. Ellun silmissä kiiluvat bonukset ja nuoren rakastajan hikinen iho. Elsa on yksinäinen ja katuu monia tekemiään asioita. Pakastimessa odottaa liian monta vieraita odottamaan leivottua piirakkaa.

Kaikilla on mielessä jotain helposti särkyvää, eikä kukaan lopulta selviä säröittä.

Sanna Eevan Olot on raastava, ahdistava ja suorasukainen romaani. Se kertoo vaikeista ihmissuhteista, selvittämättömistä asioista ja päällekaatuvasta ahdistuksesta kolmenlaisen kokijan kautta. Emiliaa käy eniten surku, sillä pienen koululaisen perään pitäisi jonkun katsoa, huolehtia ja auttaa. Mutta kukaan ei oikeastaan näe eikä kuule, ei edes kiltti isä. Ellu on työelämän ja itsekkyyden mukanaan viemä ylisuorittaja, joka kokee toisten ihmisten tunteet ja teot lähinnä rasitteina ja esteinä. Työkaverit, mies, tytär, äiti tai edes nuori rakastaja eivät saa häntä asettumaan. Ellu tarkastelee itseään ulkopuolelta, tavallaan tiedostaa elämänsä pohjimmaisen naurettavuuden, muttei silti tartu toimeen muuttaakseen asioita. Ainoa, missä hän pyrkii muutokseen, on Elsa-äidin ajaminen kodistaan palvelutaloon. Tai lähinnä sen onneton yrittäminen. Elsalla ja Ellulla on liikaa selvittämätöntä takanaan.

Olot on olemukseltaan väljä ja nopealukuinen, mutta sen sisältö tuo palan kurkkuun ja saa sydämen tykyttämään. Kirjan kuvaamat ihmiset ovat onnettomia ja ahdistuneita, mutta heitä ei pelkästään sääli ja surkuttele. Elsalla ja Ellulla on ratkaisun avaimet omissa käsissään, mutta he eivät käytä niitä – ainakaan siten, että asiat paranisivat. Emiliaa taas pitäisi jonkun muun auttaa, muttei auta.

Kirja etenee vauhdilla, tarina kiertyy ja kuristuu lähes huomaamatta. Paljon jätetään sanomatta, mutta paljon myös kerrotaan. Eeva ei sorru hieromaan kurjuutta lukijan naamaan, mutta toisaalta jokin elementti pitää teoksen lopulta hieman etäämmällä, tarkkailijana, jonka on helppoa kääntää katseensa pois.

Haluan yleensä lukemiltani kirjoilta säröä ja rohkeita ratkaisuja. Toisaalta jokin tarttumapinta on myös toivottavaa. Oloissa ei ole yhtään henkilöä, josta voisi varauksetta pitää. Edes pikku-Emilia ei ole mukava lapsi, vaikka viaton kokemaansa alakuloon onkin. Tämä jättää lukukokemuksen vajaaksi, himpun verran paperinmakuiseksi. Kirjan henkilöihin ei lopulta usko aivan täysin, he eivät elä ja hengitä, vaan pysyvät kirjaimina paperilla.

Teos on kuitenkin vaikuttava ja taitava kokonaisuus, jonka lukeminen herättelee. Hyvässä ja pahassa.

___

Muualla koettuja Oloja: Kirsin kirjanurkka, Mari A:n kirjablogi, Sinisen linnan kirjasto, Lumiomena, Järjellä ja tunteella, Oota, mä luen tän eka loppuun ja Kulttuuri kukoistaa.

Osallistun kirjalla Lukemattomat kirjailijat -haasteeseen.

9 kommenttia:

  1. Olot kuuluu niihin kirjoihin joita tulee aina jossain vaiheessa luettua, tuollaiset tarinat puhuttelevat omalla tavallaan. Kirjan kuvaus toi mieleen joitakin vuosia sitten ilmestyneen Mari Mörön kirjan Kiltin yön lahjat.
    Vaikka kirjojen tarinat eroavat tyystin toisistaan, niitä yhdistää jokin punainen lanka.
    Monta hyvää ja mielenkiintoista kirjaa on syksyn aikana luettu, jouluksi on varattu hyvä pino luettavaa. Jokainen luettu kirja on yksi elämysmatka.
    Tunnelmallista joulunaikaa ja lukuelämyksiä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mari Möröä en olekaan lukenut vuosiin, kiitos muistutuksesta. Voisin kirjastolakkoni päättyessä (helmikuussa) pysähtyä M-hyllyn kohdalle.

      Oi, joulunaikasi kuulostaa hyvältä, itse haaveilen samantyyppisestä toiminnasta, eikä pidä unohtaa suklaata.

      Hyvää joulua ja lukuiloa myös sinulle!

      Poista
  2. Kiitos,nautitaan suklaasta sekä muista jouluherkuista ja tietenkin hyvästä lukemisesta.

    VastaaPoista
  3. Kiitos kiinnostavasta postauksesta! Tämä kirjailija on minulle aivan tuntematon, mutta pitänee lisätä lukulistalle.
    Tunnelmallista joulua, toivottavasti hyvää lukemista ja suklaata riittää! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä tämä kannattaa lukea, jos vähänkin kiinnostaa. Suosittelen, vaikkei ihan täysillä meikäläiseen naksahtanut.

      Kiitos ja sitä samaa sinulle, Jonna!

      Poista
  4. Kiitos minunkin puolestani kiinnostavasta postauksesta. Olen lukenut tämän joskus, ja muistelisin että pidin kovastikin. Ehkä luen joskus uudelleen, blogiakin varten.

    Tämän kommentin myötä lähtee sinne päin ihanan joulun toivotukset, olkoon se lämminhenkinen, kirjaisa ja iloinen. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Krista, ja hyvää joulua sinullekin!

      Poista
  5. Jäin miettimään, oliko Elsa ollut nuorena (tai yhä edelleen) rakastunut tähän naiseen, jota hän kävi vanhainkodissa tapaamassa?
    Tulkitsiko kukaan muu näin?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei! Kiitos paljon kommentistasi tähän jo minulta unohtuneeseen kirjaan. Piti ihan ajatuksella lukea oma teksti uudelleen ja koettaa muistella, mistä kirjassa oli kyse. Hämäriä muistikuvia sainkin heräämään, mutta tuohon pohdintaasi en osaa kyllä omasta puolestani vastata, kun lukemisesta on jo niin kauan.

      Poista

Kiitos kommentistasi!