Irène Némirovsky: Ranskalainen sarja

Irène Némirovsky: Ranskalainen sarja
Suomentaja: Anna-Maija Viitanen
Gummerus 2006
507 s.
La Suite Française (2004)

Lainakirja.


Irène Némirovsky (1903–1942) oli venäjänjuutalainen, sittemmin Ranskaan emigroitunut kirjailija. Hän kääntyi katoliseksi ja koki itsensä ranskalaiseksi, vaikkei koskaan maan kansalaisuutta saanutkaan. Sodan aikana hän pelkäsi syntyperänsä vuoksi itsensä ja perheensä puolesta ja päätti puolisonsa Michel Epsteinin kanssa piilottaa kaksi pientä tytärtään Denisen ja Élisabethin huolella. Pariskunta itse pysyi pitkälti Pariisiissa ja pyrki jatkamaan työntekoa niin hyvin kuin mahdollista. Pelot muuttuivat todeksi kesäkuussa 1942, kun Irène pidätettiin ja lähetettiin Auschwitziin, jossa hän kuoli elokuussa. Sama kohtalo odotti vähän ajan kuluttua myös Micheliä.

Tyttäret onnistuivat uskollisen lastenhoitajan ja turvaverkon avulla selviytymään juutalaisvainosta ja sota-ajasta. Mukana vaihtuvissa piilopaikoissa kulki matkalaukku, jossa oli valokuvia, papereita ja äidin viimeinen käsikirjoitus. Teksti sai odottaa lukemistaan pitkään, vuosikymmeniä, ja kun Denise lopulta päätti kirjoittaa sen puhtaaksi, se paljastui kiehtovaksi, vahvaääniseksi romaaniksi. Kirja julkaistiin ensimmäisen kerran vuonna 2004.

Ranskalainen sarja muodostuu kahdesta osasta, Myrsky kesäkuussa ja Dolce. Némirovskyn suunnitelmissa oli tehdä siitä useampiosainen ja liittää tarinaketjuun mahdollisesti kolme muutakin osaa: Vankeus, Taistelut ja Rauha. Kirjoittaessaan teostaan aivan 1940-luvun alussa rauha oli Némirovskylle vielä kysymysmerkki. Sota oli kiihkeimmillään ja Ranska saksalaisten miehittämä. Rauha oli vasta kaukainen haave. Sen toteutumista Némirovsky ei saanut nähdä.

Tämä kirja on jotain enemmän kuin kahden osansa kokonaisuus. Myrsky kesäkuussa kuvaa sodan alkua, pariisilaisten epäuskoa ja kauhua miehittäjien lähestyessä, maaseudulle aiheutunutta kaaosta ja ihmismielen arvaamattomuutta poikkeustilanteen edessä. Némirovsky tuo estradille joukon erilaisia pariisilaisia: on yläluokkainen perhe, jonka äiti ei voi kuvitella lähtevänsä kodistaan pakoon ilman posliiniastiastoa ja hatturasioita, itseään täynnä oleva kirjailija, alaisistaan kaikkensa sotatilassakin esiin ruoskiva pankkiiri, palvelijoita ja konttorirottia. Kuvaus on viiltävän tarkkaa, tunnelma tiivis ja koko ajan kiristyvä.

Pakoon on päästävä keinolla millä hyvänsä, mutta tupaten täynnä olevat junat, takavarikoidut autot, tyhjäksi kalutut kaupat ja ravintolat sekä hotellit, joihin ei mahdu enää ketään korostavat kaaosta, joka syttyy, kun ihminen tottelee vaistoaan ja pakenee. Ihmisluonto ei ole kaunis, vaan paljastaa terävät hampaat, omaneduntavoittelun ja julmuuden.

Dolce kuvaa miehitysaikaa maaseudulla, aikaa Myrskyn jälkeen. Saksan joukot ovat marssineet maahan ja ottaneet sen haltuunsa. Kyläläisten, ylhäisten ja alhaisten, on osallistuttava miehittäjän kestitsemiseen ja huoltoon. Upseerit asuvat parhaissa kodeissa, mutta valvollisuuksilta ei välty vähävaraisinkaan, kun sekä hevosista, karjasta että ruoasta otetaan parhaat päältä. Ulkonaliikkumiskielto hiljentää kylänraitin iltaisin, ja ihmisten on kyettävä nielemään ylpeytensä ja hyväksymään asemansa miehitetyn maan kansalaisina.

Némirovsky kuvaa tarkasti sodanajan tunnelmaa, ihmisten kokemaa pelkoa, epätoivoa ja ahdistusta, oikeudenmukaisuuden problematiikkaa ja viholliskuvaa. Tunteet heittelevät laidasta laitaan, kun omanarvontuntoisten ranskalaisten on kyettävä pysyttelemään hengissä herkässä tilanteessa. Toisaalta kaikki eivät pidä vihollistakaan hirviönä, vaan näkevät ihmisen univormujen alla.

Sain Ranskalaisen sarjan lainaan kollegaltani, joka kehui sitä parhaaksi koskaan lukemakseen kirjaksi. Ja surullisimmaksi, sillä kirjan loputtua hän tajusi, kuinka epäreilua kaikki on: hän ei saa koskaan lukea loppuun sitä, minkä Némirovsky suunnitteli kirjoittavansa.

Nyt, kun olen itse lukenut teoksen, ymmärrän häntä ja tunnen samoin. Mitä kaikkea menetettiin, kun Némirovskyn elämä päättyi liian varhain, vain 39-vuotiaana? Mitä upeita teoksia olisi vielä saatu lukea? Millaisia tuntoja sodasta ja siitä toipumisesta, sen jäljistä ja vaikutuksista? Sitä emme koskaan saa tietää.

Sen sijaan on nautittava ja ihailtava Némirovskyn tuotantoa. Ranskalainen sarja on herkkää ajankuvaa, aitoa ja tinkimätöntä. Se tuo esiin sodan kasvot siviilien kokemana, paljastaa laajan tunneskaalan, joka koetaan siellä, missä varsinaisia taisteluja ei käydä. Se antaa nimet tunteille ja ajatuksille, paljastaa ristiriidat ja vaaran paikat, piirtää epäselvää rajaa oikean ja väärän välille.

Ja mikä todellisuuden tarina tällä kirjalla onkaan taustallaan! Tätä kirjaa en unohda koskaan.

___

Avaan tällä kirjalla haasteet Vive la France! ja Ihminen sodassa (Maailmansodat).