Mohammed, suomalainen

Esa Salminen & Saeed Warsame: Mohammed, suomalainen
Kansi: Evan Sharboneau / Maria Mitrunen
Johnny Kniga 2012
243 s.

Kierrätyskirja.


Mohammed, Lool ja Zabra ovat kukin tulleet Suomeen omia reittejään ja omista syistään. He asuvat vastaanottokeskuksessa Rovaniemellä, koettavat päästä kiinni arkielämän syrjään, tekevät pääosin kuten käsketään (tai hienovaraisesti ohjataan) ja ihmettelevät kylmää ja pimeää maata, sen tapoja, byrokratiaa ja lakeja. Kullakin on taustallaan erilainen menneisyys ja yhteiskunnallinen asema, mutta nyt he kaikki kuluttavat vastaanottokeskuksen karheita lakanoita, elelevät taskurahalla ja käyvät koulua.

Mohammed kokee roolinsa raskaana: hän on tullut maahan väärällä henkilöllisyydellä ja joutuu esittämään nuorempaa kuin on. Peruskoulun penkin sijaan häntä kiinnostaisi hauskanpito, ja hän joutuukin törmäyskurssille vastaanottokeskuksen henkilökunnan kanssa ottaessaan omia vapauksiaan. Lool sen sijaan potee jatkuvaa huonoa omatuntoa, suorastaan riutuu syyllisyydessään, kun ei voi saada perhettään perässään Suomeen. Pienistä pennosistaan hän kasaa rahaa lähetettäväksi kotiin. Zabra on joutunut jättämään pienet lapsensa pakolaisleirille ja hänen tiensä pohjoiseen on ollut pitkä ja raskas. Tilanne ei näytä hyvältä.

Mohammed, suomalainen kuvaa vastaanottokeskuksen elämää ja pakolaisina maahan tulleiden kolmen ihmisen elämää ja pyrkimystä sopeutua. Lavalla pyörähtävät myös muutamat suomalaiset, vastaanottokeskuksen työntekijät, sosiaalityöntekijät ja muutoin päähenkilöiden elämään linkittyvät. Ihmissuhteita syntyy ja rapistuu, kulttuurieroja havaitaan, tulevaisuutta suunnitellaan.

Sain kirjan viime vuonna Mari a:lta (kiitos!) ja nyt se tuli lopulta luettua. Tai oikeastaan lukaistua. Kirja ei vaadi juurikaan keskittymistä, muttei toisaalta anna oikein mitään, mihin tarttua. Tarina on tasapaksu ja kulkee alusta loppuun vailla sen kummempia mutkia, kukkuloita tai laaksoja. Se vain alkaa, kestää ja loppuu.

En innostunut tässä kirjassa käytännössä mistään. Henkilöt ovat karikatyyrimaisia ja dialogi vaivaannuttavan teennäistä. Ainoa hiukan syvempi kaveri on kirjan nimeen saakka nostettu Mohammed, joka on astetta kompeksisempi. Lool on pelkkä rassukka ja Zabra sulkeutunut uhri. Suomalaisista henkilöistä ei tarvitse edes puhua. Pelkkää paperia.

Kirja on kautta linjan alleviivaava ja aukiselittävä. Mitään ei jätetä lukijan pohdittavaksi, vaan kaikkiin esiin nouseviin teemoihin tartutaan paksulla yliviivaustussilla. Teksti on täynnä suoria ja epäsuoria kysymyksiä, ja ongelmatilanteita ja henkilöiden hämmennystä korostetaan (retoristen) kysymysten tulvalla. Jotenkin todella rasittavaa.

Mitenkään ruusuista kuvaa maahanmuutosta kirja ei tarjoa. Vastaanottokeskukset eivät tosiaan ole hotelleja, mutta epävarmuudesta, lähes kotiorjuudesta, kadulta, sodasta ja pakolaisleireiltä tulleille niissä on paljon hyvää, vaikka asukkaiden vapauksia rajoitetaan runsaasti. Mohammed, suomalaisen ansio on, että se pyrkii kertomaan maahanmuuton ja pakolaisuuden monikasvoisuudesta. Ihmiset tulevat erilaisista lähtökohdista, eivätkä he ole massaa, vaikka siltä voi joskus vaikuttaa. Yksilöitä ovat pakolaisetkin, eikä kaikkien ohjaaminen samalla tavalla tuota välttämättä lainkaan hedelmää.

Kirja on kokonaisuutena hieman tympäisevä. Henkilöhahmot ovat kuin paperinukkeja, eivätkä juonenkäänteet jaksa juuri kiinnostaa. Ehkä tällekin kirjalle on yleisönsä, joka sen lukemisesta nauttii, mutta minä en kuulu siihen. Tulipa kuitenkin luettua.

___

Lue myös Mari a:n ajatuksia.