25. kesäkuuta 2012

Saarimaista juhannuselämää / juhannusmaista saarielämää










Perinteiden ainekset olivat jälleen kasassa. 

Oli ruokaa kilokaupalla, keskiyön aurinko, pohjaton viinitonkka, itikoiden ininää ja noin neljäkymmentä puremaa, juttuja ja hiljaisuutta, luonnon aarteita, tulevan mustikkasadon ihailua, hieman ripsivää sadetta, Radio Novan Top 200 -lista (joka sai taas ihmettelemään monia asioita), ristikoita, iltapäivälehtiä, suklaabanaaneja, puutarhakeinun hiljaista kitinää, katiskan aarteita halsterilla kokon hiilloksessa, tutustumista, supinaa, naurua. 

Pidän juhannuksesta vuosi vuodelta enemmän. Se on ainoa kansallinen juhla, jonka valmistelusta olen oikeastaan millään tasolla kiinnostunut (uusivuosi on kyllä myös mukava), ja jonka olen yleensä viettänyt suhteellisen mukavissa tunnelmissa. Tänä vuonna erikoislaatuisen lisän toi oleminen samassa paikassa V:n kanssa – ensimmäistä kertaa ikinä kuluneiden vajaan kahdeksan vuoden aikana. Kävi se näinkin.

Saariolosuhteet eivät pettäneet tälläkään kertaa. Eikä seura. 

Kyllä minusta on aikamoinen mökki-ihminen tullut, sittenkin. 

Enkä ole edes ehtinyt lukea!


6 kommenttia:

  1. Das Leben an sich. Mieti miten ihanaa on asua saaressa aina. En vaihtaisi pois, vaikka välillä merta onkin ikävä.

    Meidän koti on kaksikerroksinen ja suvella Villa Lena. Toisen kerroksen partsille ei ole noussut yhtään hyttystä, siksi grillaus ja ruokailu onkin siinä eikä alaterassilla.

    Elävä tuli tekee vaikutuksen jo valokuvissa.

    Kaunista juhannuksen jälkeistä elämää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Arvaa vain Leena, kuinka (hyvässä mielessä) kateellinen olen sinulle. Ah! Saaressa on moni asia niin hyvin, tai siltä ainakin tuntuu.

      Millä ihmeen taikakonstilla pidätte itikat poissa sieltä toisesta kerroksesta? Jotain taikoja on selvästi tehty... ;)

      Kiitos ja samoin – sinne ihanalle saarelle!

      Poista
  2. Voi että, ihania, ihania kuvia! Suurin suosikkini on tuo alimmainen, jossa öiseltä järveltä nousee usvaa... <3

    Juhannuksesi kuulostaa juuri oikeanlaiselta (sanoo ihminen joka vietti koko oman juhannuksensa työmaalla :)!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Sara. Se oli kyllä livenä vielä hienompaa, nuotion (tai kokon) loimussa ja usvassa samaan aikaan.

      Oli kyllä huippu juhannus, sanottava se on. Joskus olen minäkin ollut juhannuksena töissä, eikä sekään ollut niin kamalaa. ;)

      Poista
  3. Alimmainen kuva on minunkin suosikkini! Samanlaista usvaa näkyi meidänkin juhannuksenviettopaikassa, kun kurkin yöllä vintin ikkunasta viereiselle pellolle. Enkä minäkään ehtinyt lukemaan kuin pari sivua, ohhoh!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Usva on aika maagista, heti alkaa kuvittelemaan, mitä kaikkia olentoja se tuokaan mukanaan... :)

      Minä otin lukutahdista kiinni heti juhannuksen jälkeen ihan uudella innolla - eikä se nyt niin paljon haittaa, jos aina ei ehdi olla nenä kiinni kirjassa. Ainakaan siis minua. Kunhan vaan pääsee sitten jossain vaiheessa kuromaan umpeen. ;)

      Poista

Kiitos kommentistasi!