Haastoivat lukemaan, hittolainen. Linnea ja noora nimittäin. Kuten tuolta Lukuhaasteet-välisivulta näkyy, olenkin tosi huono sanomaan haasteille ei... Ja kun kyse on vielä aivan erinomaisesta marjiksen Ota riski ja rakastu kirjaan -haasteesta, se on menoa nyt!
Haasteen säännöt menevät näin:
1. Joudut lukemaan haastajasi sinulle määräämän kirjan. Jos olet jo lukenut sen, voit pyytää haastajalta uuden kirjan.
2. Vastavuoroisesti sinä saat määrätä haastajallesi yhden kirjan luettavaksi.
3. Samalla voit siirtää haasteen eteenpäin ja määrätä vähintään yhdelle kanssabloggarillesi kirjan luettavaksi. Hän puolestaan saa tämän jälkeen määrätä sinulle takaisin yhden luettavan kirjan. Jos olet todellinen riskinottaja, haasta niin moni kuin uskallat! Muista, että joudut myös lukemaan kirjat, jotka he määräävät sinulle.
Kun lähetät haasteen eteenpäin, kopioi mukaan myös säännöt ja haasteen kuva. Haasteesta saa myös kieltäytyä, jos on jo esimerkiksi ehtinyt tai ei vain halua osallistua. Silloin haastaja voi siirtää haasteen jollekulle toiselle.
No niin!
Linnealta sain haastekirjaksi Hannu Rajamäen Kvanttivarkaan, joka onkin minulle ihan vieras kirja (nimen olen kuullut joskus). Homma selvä! Linnea saa luettavakseen Gaétan Soucyn Tulitikkutytön (Gummerus 2001), monin tavoin hämmentävän ja vinksahtaneen tarinan erikoisista sisaruksista suuressa kartanossa. (Pitäisi itsekin lukea se uudestaan.)
noora käytti diktaattorin oikeutensa Beate Grimsrudin Hullu vapaana -teokseen, johon tartun oikein kernaasti. Vastahaasteeksi heitän Helen Walshin Englantilaisen tragedian (Like 2009), jossa kerrotaan vähemmän kiiltäväpintaisesta Iso-Britanniasta monikulttuurisen ja -kerroksisen perheen kautta.
Jatkan haastetta eteenpäin Maukalle, jonka huomasin laillani ottavan osaa Ikkunat auki Eurooppaan -haasteeseen: siihen liittyen islantilaisen Vigdís Grímsdóttirin Valosta valoon (Johnny Kniga 2004) voisi olla mielenkiintoinen kokeilu.
Lisäksi haastan Unnin lukemaan värisyttävän vaikuttavaa likaista realismia ja Raymond Carverin Mistä puhumme kun puhumme rakkaudesta (Tammi 1986).
Jos joku on jo lukenut määräämäni kirjan, hän saakoon valita minkä tahansa muun ylläolevista teoksista haasteekseen.
Hihii, jään innolla odottelemaan Maukan ja Unnin valintoja!
(Ps. Nukuin kuin pieni porsas – kaiketi se lukumaratoni sentään jonkinmoisena rasituksena tuntuu...)
Hih ja hui. Olen oikeastaan aika innostunut tuosta Carverin kirjasta jo valmiiksi. Tietää kirjastoreissua tälle illalle. Kiitos haasteesta, jään miettimään mitä laitan sinut lukemaan :)
VastaaPoistaToivottavasti kirjastoreissu oli antoisa ;) Ja kiitos vastahaasteesta!
PoistaHämmentävä ja vinksahtanut kuulostaa oikein mainiolta, kiitos! :) Ja taidanpa laittaa korvan taakse myös tuon Carverin, kuulostaa kiinnostavalta.
VastaaPoistaUskoisin, että saatat pitää Tulitikkutytöstä paljonkin. Minä yritän myös lukea sen uudelleen, voidaan vertailla lukufiiliksiä sitten.
Poista(Ja Carveria lukemaan hetimmiten, mars!)
Voi, muistan miten jännittävää oli silloin "pikkutyttönä" lukea tuo Tulitikkutytön tarina! Pitäisi itsekin lukea se joskus uudelleen!:)
VastaaPoistaMullahan on tuolla hyllyssä tosiaan sulta lahjaksi saatu kappale :) Se ON jännä tarina!
PoistaHuu, munki on pitäny lukee Kvanttivaras, mutten oo vielä ehtiny! Kerro jotain fiiliksiä, kun oot saanut sen luettua.
VastaaPoistaIslanti-tarina sopii kuin nenä päähän. Mietinki just että mistäs mä polkaisisin jonkun islantilaisen romaanin tähän hätään. :)
Vaan ah ja voi: mitä vastahaasteeksi... Ollaan hengattu samoissa blogiympyröissä niin vähän aikaa, etten osaa arvioida otollista kohdetta. Ottia tuota... Jollet ole vielä lukenut Piin elämä (Yann Martel), niin haastan lukemaan sen. Lyhyt historia lähes kaikesta kun tuntuisi liian suurelta urakalta, vaikka mahtava onkin. ;) Jos Martel on jo tuttu, varalle nimeän... mm... Arturo Pérez-Reverten kirjan Flaamilainen taulu!
Kerron!
PoistaHyvä jos sopii, islantilainen kirjallisuus ei tosiaan taida olla mitään supertunnettua täällä meilläpäin :D
Piin elämä, se kuulostaa hyvältä! En ole lukenut siis. Haaste vastaanotettu!
(Lyhyt historia lähes kaikesta on tuolla hyllyssä ja olen sen pari kertaa aloittanut, aina jäänyt kesken... Joskus vielä luen senkin!)
Jee! ^^
Poista(Pakko sanoa vielä siitä Brysonin Lyhyestä historiasta, että se oli tavallaan mullekin aika raskas lukukokemus, vaikka pidin sitä mielettömän mielenkiintoisena. Mahtavia anekdootteja historian hämäristä, melkein joka aukeamalla jotain, joka saa ihmettelemään miten monipuolinen, yllättävä ja upea tämä meidän planeetta on... Nyt kuulostan ihan joltain hipiltä. :D Mut siis silti mulla iski päälle pieni infoähky aina muutamien sivujen välein siitäkin huolimatta, että olin sisällöstä ihan täpinöissäni.)
No mä mietin tuota asiaa melkein päivittäin ilman, että olen lukenut sitä kirjaakaan, joten ties millainen Gaia-hippi minusta tulee sen luettuani! ;) Mutta ihmeellisellä planeetallahan me eletään, ei siitä mihinkään pääse!
Poista