Auto starttaa muutaman tunnin päästä. En malttaisi enää odottaa. Pohjois-Karjala, minun oma saareni, verkkarihousut, maailman mahtavin seura, vuoden paras juhla, kylmä olut, muurinpohjapannu ja sen täyttävät roinat, erämaan hiljaisuus. Kyllä kiitos.
Pään painan ruohikolle
ja oion jalkojain.
En jaksa pohdiskella,
mä tahdon olla vain.
Sen viisaammat voi tehdä,
mä päivän kultaan jään.
Mä tunnen kaikki tuoksut
ja luonnon loiston nään.
Voi leikitellä mielikseen,
voi ottaa jättää paikoilleen
tai olla niin kuin luonnostaan
ja maata vaan.
Mä peikko siihen uskoon jään,
on maailma tää minkä nyt mä nään.
- Tove Jansson
Muumipeikon juhannusrunon myötä haluan toivotella kipristelevän ihastuttavaa ja nautinnollista juhannusta, miten ikinä sen sitten vietätkään (tai jätät viettämättä).
Palataan asiaan, jahka joskus suostun palaamaan saaresta!
Plussaa Pohjois-Karjalasta. Oiva on suunta :)
VastaaPoistaHihi, näinhän se on! Pohjois-Karjala ei pettänyt, taaskaan, aurinko porotti ja oli kaikin puolin ihanaa. (Paitsi itikat söivät, pirulaiset.)
Poista