Syksyn kirjat - jotta lukeminen ei vahingossakaan loppuisi kesken

Minulla ei ole ollut mitään kovin suurta himoa saada lukea uutuuskirjoja painolämpiminä. Toki suosikkikirjailijoiden uutuudet on saatava käsiin mahdollisimman pian, mutta noin muuten olen aina ollut kirjaston BestSeller-hyllyn satunnaisuuden ja ehkä varausjonon varassa. Täytyy myöntää, että kirjablogien seuraaminen on aiheuttanut uudenlaisen olotilan, sillä olen ensinnäkin huomattavasti paremmin kartalla siitä, mitä kirjoja Suomessa juuri kulloinkin julkaistaan ja toisekseen bloggarikollegojen kiinnostavia uutuuskirjoja käsittelevät tekstit innostavat hankkimaan uunituoreitakin kirjoja lukupinoon mahdollisimman pian. Ja nälkä kasvaa syödessä, tai siis lukiessa, hyvin helposti...

Monet ovatkin jo tehneet katsausta tulevaan kirjasyksyyn, ja ajattelin liittyä joukon jatkoksi. Mikäs sen mukavampaa kuin odotella kieli pitkällä uusia kirjatuttavuuksia saapuviksi. Osa onkin jo ilmestynyt, mutta olkoon nekin syksyn kirjoja. Kuka tässä niin tarkkana jaksaa olla.

Teos

Rosa Meriläinen: Nainen punainen. Kiinnostaa tietää, miten Meriläiseltä taipuu proosa. Ja millainen on Tampereen punaisen naiskaartin tie...

Marjo Niemi: Ihmissyöjän ystävyys. Kirjailijan ystävän itsemurhasta ystävyyteen, Euroopan historiaan, ihmiseen ja menneisyyteen, köyhyyttä ja rikkautta, Lapinlahden sairaala... Kuulostaa kiinnostavalta combolta.

Tiina Raevaara: Hukkajoki. Pidän Raevaaran tyylistä, etenkin novellikokoelma En tunne sinua vierelläni oli hieno lukukokemus. Joten lisää mysteeritarinoita tältä kirjailijalta, kiitos.

A. S. Byatt: Pieni musta kirja. Viisi tarinaa magiikasta, taiteesta ja kansantaruista. Joo-o.

Hilary Mantel: Syytettyjen sali. Tämä minulla on jo alkuperäiskielellä, mutten ole vielä lukenut. Ehdinköhän edes ennen suomennoksen ilmestymistä...

Johanna Sinisalo: Salattuja voimia. Uutta lyhytproosaa Sinisalolta, kelpaa.

Tammi

Anna Kortelainen: Ei kenenkään maassa. Tietokirjoittajana nohevaksi toteamani Kortelaisen esikoisromaani, vieläpä historiallinen 1900-luvun alun kuvaus, ilman muuta se on luettava!

Karoliina Timonen: Aika mennyt palaa. Ulkosuomalaista unimaailmaa, todellisuuden rajojen hämärtymistä... Niin, ja koska tämä on Kirjavan kammarin emännän esikoisteos.

John Irving: Vapauttakaa karhut! Irvingin esikoisromaani suomennoksena, aaaaaaaaaaaaaaaa! Kirjallisen kuninkaani kaikki kirjat saavat varauksettoman intoni osakseen. Näin se vain on, en harrasta kritiikkiä Irvingiä kohtaan. Piste.

José Saramago: Ricardo Reisin viimeinen vuosi. 1930-luvun Portugali, runoilija Fernando Pessoan (jonka erikoisen Anarkistipankkiirin luin keväällä) jalanjälkiä, kahviloissa luuhaamista ja ajankuvaa...

Sarah Winman: Kani nimeltä Jumala. Elly-tytön matka 1960-luvun Englannista 2000-luvulle, "ripaus sadunomaisuutta", tragikoominen perhe, vertaus Anne B. Ragdeen... Kiinnostuin.

Riikka Forsström: Yön valtakunta. Kulttuurihistoriallinen katsaus yöhön. Tästä on otettava selvää.

Otava

Riikka Pulkkinen: Vieras. Koska Pulkkinen on eri hyvä.

Carlos Ruiz Zafón: Taivasten vanki. Herran edellisetkin teokset ovat viihdyttäneet minua oivallisesti, miksi siis jättäisin tämänkään lukematta?

Alan Hollinghurst: Vieraan lapsi. Vuosisadan mittainen sukusaaga, joka alkaa vuonna 1913 Iso-Britanniassa. Jo nuo lähtökohdat riittävät minulle.

Joyce Carol Oates: Sisareni, rakkaani. "Hurja perhetarina ahneista vanhemmista ja häiriintyneistä mielistä". Voiko kirjalta pyytää vielä muutakin?

Jaakko Hämeen-Anttila: Islamin miekka. Olen lukenut Hämeen-Anttilan kirjoja usemmankin, ja pidän niistä. Tämä uutuus porautuu islamin nimissä käytyihin sotiin ja käsitykseen islamista sodan uskontona.

Like

Sofi Oksanen: Kun kyyhkyset katosivat. Voiko tätä jättää lukematta?

Gummerus

Ernest Cline: Ready Player One. Virtuaalitodellisuus ja pelimaailma meets Paluu tulevaisuuteen meets High Fidelity.

Siltala

Herman Koch: Illallinen. Perhedraama illallisella, joka ei mene suunnitelman mukaan.

Mirkka Lappalainen: Jumalan vihan ruoska. Suuri nälänhätä Suomessa 1695-1697. Lappalainen osaa historiasta kirjoittamisen taidon.

Ignacio Ramonet (toim.): Fidel Castro - Elämäni. Luettava. Piste.

WSOY

Cormac McCarthy: Veren ääriin. "Lännenromaani, joka kääntää päälaelleen tavan, jolla Lännestä kerrotaan".

Pete Suohonen: Hitlerin kylkiluu. "Huikea ja törkeä seikkailusatiiri ääriliikkeistä ja niiden puoleensa vetämistä ihmisistä". Kiinnostaa, kyllä.

***

Huh, meinasi tulla hiki jo katalogeja selatessa. Eikä tässä todellakaan ole kaikki kiinnostava, mutta joku roti nyt tässäkin asiassa on pidettävä. Kuinkahan monta noista sitten todellisuudessa edes tulee luettua, etenkään vielä syksyllä? Jää nähtäväksi.

Kyllä kirjallisuus on ihanaa, en voi muuta sanoa. Aina on jotain uutta nurkan takana, tai jotain vanhaa kellarissa, eikä lukeminen lopu tästä maailmasta ikinä.