10. kesäkuuta 2012

24h-lukumaraton


Kas niin! Kirjapino huojuu jo uhkaavasti ja houkuttelee kovasti käymään kimppuun. Lukumaraton alkaakin juuri nyt!

Valmistautumiseen on kuulunut eväiden hankinta ja aamulenkki. Huoltojoukot ovat luvanneet leipoa pitsaa myöhemmin päivällä, joten tankkaus on hanskassa.

En käy pinoa järjestyksessä läpi ja joitain yllätysnimiä saattaa tulla vielä sekoittamaan pakkaa, mutta jännitystähän pitää ihmisellä elämässään ollakin.

Päivitän kuulumisia tähän perään, jahka lukemiseltani kerkiän.

***

13.00–16.00

Tasan kolme tuntia meni Anne Swärdin Kesällä kerran lukemiseen (2003/2012, 234 sivua). Keskittyminen on ollut aika hyvää, joskin luulen, että tämä kirja olisi kaivannut vähän hartaampaa lukemista. Tunnelma kirjassa on painostava ja henkilöt ahdistavia. Ihan mielenkiintoinen tarina kyllä!

Kyseessä on ruotsalainen perhe, jonka elämää varjostavat häntäheikin isän seikkailut aviovuoteen ulkopuolella, vinksallaan olevat sisaruussuhteet ja menneiden kaivelu.

Huoltojoukkojen lupaama pitsa vaihtui tortilloiksi, mutta en valita. Seuraavaksi kirjaksi taidan valita Juhani Ahoa.

Aikaa kulunut: 3 tuntia.
Luettuna: 1 kirja, 234 sivua.

***

16.15–17.00 ja 17.15–17.55

Oh, miten hienon kirjan luin! Juhani Ahon Yksin (1890, 91 sivua) kertoo nimettömäksi jäävästä miehestä, joka aikansa rakkaudesta riutuneena Helsingissä vaelleltuaan lähtee Pariisiin unohtaakseen sen tytön, jota ei voinut saada. Yleensä en innostu juurikaan onnettomista rakkaustarinoista, ellei niissä ole jotain erityistä jippoa, eikä Yksin ehkä nyt niin erityislaatuinen tarina sinänsä ole, mutta se on hieno pienoisromaani, joka on kirjoitettu kauniilla kielellä, eikä se sorru melodraamaan. Lisäksi siinä kuljetaan pitkin ihanan Helsingin katuja, käydään myös sisämaassa kesähuvilalla ja matkataan sitten laivalla ja junalla Pariisiin. Ah! Skattan tyttöä lämmitti erityisen paljon päähenkilön öinen vaeltelu pitkin Katajanokkaa aina sen nenään saakka (jossa allekirjoittanut asuu, mutta joka Ahon aikana oli vielä kaiketi asumatonta satama-aluetta), jossa hän katselee kaivaten purjelaivoja... Itsekin juuri toissayönä istuskelin yhdellä Katajanokan mattolaitureista ja ihailin jäänmurtajia ja tummansinistä kesäyötä. (Joskaan minulla ei ollut sydänsuruja, vaan mielitietty siinä vieressä istumassa, hihi.)

Vielä ei näy väsymystä eikä turtumusta. Tietty suorittamisen maku toki on suussa, mutta se kuulunee asiaan eikä haittaa ainakaan toistaiseksi.

Kiitos kannustuksista, hyvät kollegat! Ne piristävät tätä maratoonaria kovasti!

Hmm... mitähän seuraavaksi? Ehkä jotain ulkomaista, kenties Darrieussecq tai Verbeke...?

Aikaa kulunut: 5 tuntia, josta lukuaikaa 4 tuntia 25 minuuttia.
Luettuna: 2 kirjaa, 325 sivua.

***

18.10–19.10

Kyllä nyt en ihan vaikuttunut. Viime hetkillä V huuteli sohvalta seuraavaksi kirjaksi ulkolaisten hömpötysten sijaan aitoa Sysi-Suomea eli Tuomas Kyrön Miniän (2012, 122 sivua). Senpä siis nappasin. Kirja oli todella nopeaa luettavaa, mutta täytyy tosiaan todeta, että ihan parhaintaan ei Kyrö tässä nyt näytä. Mielensäpahoittajan ja Kerjäläisen ja jäniksen kanssa olen itkenyt ja nauranut, Miniä herätti vain muutaman hörähdyksen. Siitä tosin plussaa, että Kyrö ei ole edes pyrkinyt apinoimaan Mielensäpahoittajaa, vaan vaihtaa rohkeasti näkökulman ja katsantotavan toiseen. Samasta porukasta silti edelleen selvästi puhutaan, eli "sarjalle" pysytään uskollisena. Oikein oivallinen välipalakirja tällaiseen maratoniin kylläkin!

Kahvi on tippunut (Moccamasteriin, joka ei meillä jäänyt varaston perälle), nyt nautiskelen siitä ja virittäydyn seuraavaan kirjaan, jota en vielä ole osannut päättää. Siiderin turvottamasta Hella Wuolijoesta kun tuli puhe jo Miniässä, voisi kyseisen rouvan Enkä ollut vanki olla ihan perusteltu valinta, mutta katsotaan!

Aikaa kulunut: 6 tuntia 20 minuuttia, josta lukuaikaa 5 tuntia 25 minuuttia (toivottavasti meikäläisen matikkapää pysyy mukana näissä laskelmissa...)
Luettuna: 3 kirjaa, 447 sivua.

***

19.35–21.30

Nyt alkaa olla jo ilmoilla hieman keskittymisvaikeuksia. Marie Darrieussecq'n Kummitusjuttu (1998, 122 sivua) vei tuplaten aikaa sivumäärältään samanmittaiseen Miniään nähden. Toki kirjan taitto on erilainen, mutta oli sisältökin huomattavasti haastavampaa.

Eräänä iltana mies katoaa jäljettömiin patonginhakureissulla. Vaimo jää yksin (ensimmäistä kertaa seitsemään vuoteen), eikä tiedä mitä tehdä. Hän vajoaa vuoroin uneen, horrokseen, maniaan ja välinpitämättömyyteen, mutta vaikeinta on totutella uuteen rooliin naisena, jonka mies katosi. Mikä on kuvitelmaa, mikä totta, mitä ihmiselle tapahtuu menetyksen hetkellä? Erittäin mielenkiintoinen kirja, suosittelen!

Jaa-a, paljonkohan tuota tulee luettua yhteensä? Olen ehkä nyt hitaampi lukija kuin oletin. Toisaalta tässä on huomannut, kuinka olennaisesti teksti itsessään vaikuttaa lukunopeuteen. Helppo on helppoa ja nopeaa, niin se vain on. Kahvi maistui hyvältä ja olen napsinut myös suosikkikarkkejani Turkinpippureita melkoista vauhtia.

Mitähän sitä seuraavaksi...

Aikaa kulunut: 8 tuntia 40 minuuttia, josta lukuaikaa 7 tuntia 20 minuuttia.
Luettuna: 4 kirjaa, 569 sivua.

***

21.45–22.45 ja 23.05–01.10

Huh! Tämän puoliskon viimeiseksi seikkailuksi pääsi Rajaa Alsanean Riadin tytöt (2005/2008, 265 sivua), varsin suloinen hömppäkirja saudiarabialaisten nuorten naisten elämästä ja rakkaussotkuista. Tarinaa kertoo nimettömänä pysyttelevä nainen sähköpostilistan kautta ja sen päähenkilöinä on neljä ystävystä Gamra, Michelle, Lamis ja Sadim. Naiset ovat ylhäisistä saudiperheistä, koulutettuja ja suhteellisen liberaaleissa ympyröissä eläviä. Siitä huolimatta vanhoillisen yhteiskunnan paine tuntuu heidän niskassaan, kullakin tavallaan.

Tämä kirja oli vieläkin kevyempi kuin etukäteen oletin. Tässä vaiheessa maratonia tällainen stoori oikeutti olemassaolonsa erinomaisen hyvin, sillä mitään raskaampaa tuskin olisin jaksanut enää tahkota – varsinkaan loppuun saakka. Riadin tytöt ei sinänsä ole kirja, joka edustaisi tavanomaista makuani, mutta voihan tuota ihminen hyvin tällaistakin silloin tällöin lukea. Olen aika ennakkoluuloinen nimenomaan Saudi-Arabiaa kohtaan ennen kaikkea naisten aseman vuoksi, ja tämä kirja hieman raotti toisenlaista todellisuutta kyseisessä maassa. Minun länkkärinäkökulmastani katsottuna tuntuu huojentavalta, etteivät kaikki saudiarabialaisetkaan nauti tiukoista säännöistä ja monin tavoin kaksinaismoralistisista vaatimuksista elämässään, vaikkeivät niitä kohtaan julkisesti voikaan kapinoida.

No, kello on jo paljon ja aihe tulenarka, joten jääköön sen käsittely johonkin toiseen ajankohtaan. Nyt menen nukkumaan ja jatkan urakkaani aamulla.

Hyvää yötä!

Aikaa kulunut: 12 tuntia 20 minuuttia, josta lukuaikaa 10 tuntia 25 minuuttia.
Luettuna: 5 kirjaa, 834 sivua.

***

8.10–9.30

Guten Morgen!

Valmentaja joutui lähtemään töihin, missä oli se hyvä puoli, että tulin heränneeksi hieman suunniteltua aikaisemmin. Tartuin saman tien päivän ensimmäiseen kirjan, joksi valikoitui Ian McEwanin Vieraan turva (1981, 138 sivua).

Colin ja Mary ovat lomalla Venetsiassa, mutta seitsemän vuoden parisuhteen paino alkaa olla turhan raskas. Sen sijaan, että nauttisivat lomailusta ja toisistaan, he lähinnä puhuvat toistensa ohi (jos puhuvat), tiuskivat ja odottavat kotiinpaluuta. Yllättävä kohtaaminen erikoisen Robertin ja myöhemmin hänen vaimonsa Carolinen kanssa vie tarinan aivan uusiin ulottuvuuksiin. Pahaenteisyys on hallitseva piirre tässä teoksessa alusta alkaen ja McEwan pitää sen yllä kirjan viimeiseen lauseeseen saakka.

Hmm, reilut kolme tuntia vielä aikaa. Juon parhaillaan aamuteetä ja näkerrän jonkinmoista aamupalaa. Voisin ehtiä lukea vielä kaksi ohutta kirjaa, jos panen ison vaihteen silmään. Ainakin aion yrittää!

Kiitos Hanna kommentistasi sanavahvistuksesta! Pirulainen tämän Bloggerin kanssa – olen poistanut sen käytöstä monta kertaa ja sieltä se vain pompsahtaa aina takaisin. Toivottavasti se nyt pysyisi hetken poissa.

Muillekin tsemppareille iso kiitos, kyllä tässä vielä kalkkiviivat tavoitetaan kaikissa ruumiin ja sielun voimissa.

Aikaa kulunut: 20 tuntia 50 minuuttia, josta lukuaikaa 11 tuntia 55 minuuttia.
Luettuna: 6 kirjaa, 972 sivua. (No ainakin se tonni täyttyy!)

***

9.55–11.20, 11.25–12.30 ja 12.35–12.50

Done and done!

24 tunnista jäi kymmenen viimeistä minuuttia käyttämättä. Viimeisessä rutistuksessa ehdinkin sitten lopulta lukea kolme kirjaa.

Hella Wuolijoen Enkä ollut vanki – Tuokiokuvia vankilasta (1944, 188 sivua) on yhden naisen tarina kuudestatoista kuukaudesta vankilassa maanpetoksesta syytettynä. Tai itse asiassa se on monien naisvankien tarina, sillä Wuolijoki kertoo omien, poliittisen vangin tuntemusten ohella vankilassa tapaamistaan tavallisista naisista, varkaista, sikiönlähdettäjistä, aviorikoksen tekijöistä. Tämä kirja yllätti takavasemmalta: se on upea, elävä ja surullinen kokoelma ääniä, joita harvemmin on kuunneltu. Ahmin tämän tarinan kuin viimeistä päivää, enkä pelkästään siksi, että maratonilla alkoi tulla kiire vaan ennen kaikkea siksi, että se vie mukanaan koruttomaan vankilamaailmaan ja sota-ajan Suomeen todella erilaisesta näkökulmasta kuin mihin olen kai tottunut.

Viimeisenä luulin tarttuvani aina luotettavaan Tove Janssoniin, jolta luin nyt ensimmäistä kertaa (ainakin muistaakseni, lapsena lukemiani kirjoja en kaikkia muista) Näkymättömän lapsen (1962, 167 sivua). Muumilaaksossa riittää tarinoita kerrottavaksi: on kevätlaulun säveliä etsivä Nuuskamuikkunen, jonkinmoisen moraalisen opetuksen saava Toiseksi pienin homssu, onnettomuuksia pelkäävä Vilijonkka, maailman viimeisen lohikäärmeen löytävä Muumipeikko, hiljaisuutta rakastava huvipuiston lipuntarkastaja-Hemuli, näkymättömäksi muuttunut Ninni, salaperäisiä Hattivatteja, Nuuskamuikkusen tarinointia Nipsulle tavaroiden omistamisesta ja keskelle joulukiireitä yllättäen heräävä muumiperhe.  Aina vain jaksan ihastella Tovea ja hänen taikakynäänsä, ei sille mitään mahda. Tästä kirjasta sain lohtua ja viimeisen energiapiikin.

Muumeista erottuani huomasin, että minulla oli vielä puolisen tuntia lukuaikaa jäljellä, ja hetken arvottuani nappasin kirjahyllystäni sinne joskus jostain päätyneen Erlend Loen kirjoittaman ja Kim Hiorthöyn kuvittaman suloisen Maria & José -kuvakertomuksen (1994, 28 tekstisivua). José on hyvin hyvin pieni mies, joka tietää ketä rakastaa: hän rakastaa Mariaa, jonka korvassa asuu. Ihanat kollaasimaiset kuvat siivittävät tätä hyvin erikoista rakkaustarinaa, joka saa hymyn huulille ja aivan huomaamatta suun sanomaan aaaawwwwwww. Oikein hyvä lopetus tälle maratonille!

Lopulliset tulokset:
Aikaa kulunut: 24 tuntia, josta lukuaikaa 14 tuntia 40 minuuttia (mikäli laskelmani pitävät paikkansa).
Luettuna: 9 kirjaa, 1355 sivua.

Neljä kotimaista kirjaa, viisi ulkomaista. Kävin Ruotsissa, Ranskassa, Saudi-Arabiassa, Iso-Britanniassa (Venetsiassa) ja Norjassa. Neljä mieskirjailijaa, viisi naiskirjailijaa.

Suosikeiksi nousivat Hella Wuolijoki, Tove Jansson ja vaikeudestaan huolimatta Marie Darrieussecq.
Pettymyksenä koin Tuomas Kyrön, ehkä myös Anne Swärdin jollain tasolla.

Nyt päässä humisee siihen malliin, että hirveän syvällisiä analyysejä en osaa oikein mistään tehdä. Teen varmaankin jonkinmoisen koosteen illemmalla, jahka olen toipunut.

Tärkeimpänä nyt kuitenkin se, että tämä oli ihan huippua!

Iso kiitos kaikille tsemppaajille kommenteilla ja ilman, on tämä blogimaailma vaan ihmeellinen kaikessa yhteisöllisyydessään!

Nyt lähden ulos, nimittäin ensin juhlistamaan opiskelukaverin työsopparia ja illalla harrastamaan ruumiin kulttuuria melonnan alkeiskurssilla.

Maratoonari kiittää ja kuittaa.

45 kommenttia:

  1. Virtuaalinen lippu liehuu ja peukalot ovat pystyssä :)

    VastaaPoista
  2. Jipii! Seuraan jännityksellä :)

    VastaaPoista
  3. Kannustusrumpua päristetään täälläkin! Nää on niin kivoja, kun joku muu tekee ;)

    VastaaPoista
  4. Ihana pino, mukavia hetkiä sen parissa! Seurailen etenemistäsi :).

    VastaaPoista
  5. Onnittelut ensimmäisen etapin suorittamisesta! Seuraan mielenkiinnolla ja innolla :)

    VastaaPoista
  6. Onnea ekasta kirjasta! Tsemppiä jatkoon, tätä on kiva seurata:).

    VastaaPoista
  7. Hyvähyvä! Olen muuten aikonut lukea Ahon Yksin jo vaikka ties kuinka kauan... kiitos muistutuksesta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lue lue, se oli mahtava! Multa jäi tosin tuon painoksen esipuhe ja lopussa olevat aikalaiskritiikit nyt väliin, ehkä palaan niihin myöhemmin.

      Poista
    2. Toinen Yksin-fani ilmoittautuu! Se on ihan huippu kirja juuri noine Helsinki- ja Pariisi-tunnelmineen.

      Minä aion maratoonata tânä viikonloppuna!

      Poista
    3. Mahtavaa! Pian pääsee siis taas hikoilemaan, tällä kertaa tosin katsojana. ;)

      Poista
  8. Olen tehnyt listaa mahdollisista kirjoista omaa maratonia varten, ja Yksin löytyy siltä. Hauska kuulla siis, että se toimi sinulla noin hyvin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ota se ihmeessä mukaan, minusta toimi hyvin, vaikka aikaa siihen ehkä menikin vähän "liikaa". Hieno kirja.

      Poista
  9. Siis kääk! Olin viikonlopun mökillä tietokonetta piilossa, ja sulla on alkanut täällä lukusessiot! Hirveän jännittävää!:) Ja kivoja kirjojakin olet jo ehtinyt lukemaan!:) Lukuiloa!

    (Ja minäkin huomasin maratonin aikana jännästi tuon, miten yhdestä kirjasta on aasinsilta toiseen kirjaan, esim. kirjassa x puhutaan jostain todella erikoisesta kasvista, ja sitten se mainitaankin seuraavassa kirjassa y. ja y:ssä mainitaan myös joku erikoisempi paikka m ja sitten se sama paikka onkin taas seuraavassa kirjassa n. aika pelottavaakin toisaalta!)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olisi muuten siistiä lukea jonkin aikaa siten, että perkkäisistä kirjoista muodostuisi jonkinlainen ketju, siis ihan ilman maratoniakin!

      Poista
  10. HU HU HU, hyä Suke! <3

    "Eräänä iltana mies katoaa jäljettömiin patonginhakureissulla. Vaimo jää yksin - - -", heh! Katsoin ensin, että V katosi :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu ei, pysyi sohvassa kiinni kuin tatti :D

      Poista
  11. Hyvä tahti siellä tuntuu olevan, samalla vauhdilla maaliin saakka. Minä täällä odottelen mitä sanot Hellasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lue jaana se Hellan kirja, se oli upea!

      Poista
    2. Olen lukenut sen, mutta minua kiinnosti sinun mielipiteesi kirjasta ja mukavaa, että tykkäsit. Minustakin se on mielenkiintoinen, varsinkin kun vertasin Hellan oloja Hämeenlinnassa olevien naisvankien, esimerkiksi Elvi Sinervon, oloihin, jotka olivat paljon tiukemmin säädeltyjä.

      Poista
    3. Ach so, aivan! Se ansaitsisi kyllä minulta suuremmankin pohdinnan osakseen kuin vain tuon lyhyen fiiliskuvauksen. Minuakin kiinnostavat nuo naisvankilat, joten tätäkin teemaa voisi jatkaa pitemmälle jossain vaiheessa tavalla tai toisella.

      Poista
  12. Sulla on hyvä tahti ja jännä nähdä, että minkä valitset aamun ensimmäiseksi kirjaksi.

    Pliis, ota sanavahvistus pois käytöstä. Nyt vaikea kommentoida.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sananvahvistukset tuntuvat menevän vain vaikeampaan suuntaan koko ajan. Hyvä tietää, etten minä ole ainoa, joka joutuu uudelleen ja uudelleen kirjoittamaan sanavahvistuksia, kun ei vain kunnolla hahmota mikä mikin kirjain on:)

      Poista
    2. Ilmoittakaa joku jos se menee takaisin päälle vielä. Yritän itsekin tarkkailla tilannetta, mutta kun ei tästä Bloggerista oikein tiedä.

      Poista
  13. Onnea suorituksesta! Minua alkoi värisyttää Vieraan turvan kohdalla, joka on minulle McEwanin romaaneista se, joka pitää lukea kohta uudestaan, vain todistaakseni, että se ei voinut olla niin karmea. Kirja vienee minut Venetsiaan, jossa aina tapahtuu erikoista, vrt. Brooksin Kirjan kansa.

    Miten ihmeessä voi keskittyä ollenkaan, kun aihe vaihtuu noin laidasta laitaan...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulta on Kirjan kansa vielä lukematta! Aika hyytävä tämä McEwan oli, muttei ihan niin kauhea kuin olin ennakkoon ajatellut. Olenkohan turtunut jotenkin?

      Poista
  14. Hieno suoritus, onnittelut!

    Hauskaa että maratoniin selvästi mahtui muutama erittäin hyvä lukukokemus - ei siis ollut pelkkää suorittamista.

    Swärdin kirja oli minullekin pieni pettymys.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minustakin oli ihanaa ihan vaan lukea ja nauttia lukemastaan, ei mennyt pelkäksi sanojen ahmimiseksi. Mikäköhän siinä Swärdissä tökki... en osaa oikein vieläkään sanoa.

      Poista
  15. Hienon hieno suoritus! Minäkin voisin ottaa seuraavalle maratonille Janssonia muumien muodossa!:) Apua, olin jo närkästyä, kun kirjoitit, että loppurutistuksessa kului kolme kirjaa! Kolme! Ja aikaa oli vielä niin vähän! Onneksi se viimeinen oli 28 sivua, muuten olisin lannistunut täysin:DD

    Enkä ollut vanki alkoi kiinnostamaan ensimmäistä kertaa minua. Jostain syystä olen kuvitellut kirjan olevan jotain ihan muuta kuin kirja vankilasta:D Muistaakseni pokkarin kansikuva on jotenkin todella elokuvamainen/teatterimainen, että olen yhdistänyt sen johonkin näytelmämuisteluun tms. Mutta aina sitä oppii uutta!

    Osallistutko maratonille vielä joskus uudelleen?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ota, se oli minun lohtukirjani ja toimi erinomaisesti!

      Haha, en sentään, viimeinen oli vielä sellainen ässä hihassa tai siis hyllyssä, kun ajattelin, etten puolta tuntia ennen viitsi lopettaa, mutten enää aloita mitään uutta kirjaa, jota en ehdi saada loppuun. Älä siis lannistu, ystäväiseni!

      Lue ihmeessä se Wuolijoen kirja, se oli yllätys minullekin. Pokkariversio minullakin on ja siinä on tosiaan se leffakansi, Wuolijoesta kun vasta tehtiin elokuva (jota en ole nähnyt).

      Aion osallistua. Olisi siistiä maratonailla samaan aikaan jonkun toisen kanssa, vink vink! ;)

      Poista
    2. Yhteinenkin maraton-puserrus olisi hauska! Ajattelin tosiaan talvella pusertaa seuraavan kerran, mutta en oikein tiedä pitäisikö odottaa siihen asti, kun asumme taas Jyrin kanssa kaksin, vai lukea ihan täällä Kaakkolassa (jossa sitten voi tulla mitä tahansa keskeytyksiä milloin tahansa...) Mutta uudelleen on lähdettävä kokeilemaan!

      Poista
    3. Minä ainakin tarvitsen ehdottoman keskittymisrauhan (no annoin V:n sentään katsoa telkkaria, heh), joten voisin kuvitella, että sitten uudessa kodissa saat kaiken ilon irti.

      Poista
  16. Kiitos kaikille yhteisesti kommenteista! :)

    VastaaPoista
  17. Vauvau minkä urakan olet tehnyt! Hieno suoritus! :)

    Ps. Sinulle on haaste miun blogissa.

    VastaaPoista
  18. Ihan mahtava maraton sinulla ja mitä kirjoja! Swärdin olen lukenut ja Vieraan turva kiinnostaisi. Kirjoitathan kirjasta vielä tarkemmin! Mc Ewan on jäänyt minulla nyt piiiitkäksi aikaa.

    Tuo yhteismaraton olisi hauska. Esikuva-amerikkalaisillakin (?) se näytti aika hauskalta. Silloin voisin lähteä tähän uudestaan. Ehkä virtuaalisesti voisi pinota yhteisen kirjapinon... :) Pitäisi vain olla loma-aika, sillä työt vievät kyllä päivästä niin suuren lohkareen, ettei edes puolikas maraton silloin onnistuisi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lue ehdottomasti, se oli aika hyytävä (joskaan ei minusta niin pelottava kuin etukäteen luulin, ehkä en olekaan niin suuri jänishousu kuin olen luullut olevani). Täytyy ottaa vähän väliä näihin maratonkirjoihin, mutta ainakin osasta haluan kyllä kirjoittaa vielä tarkemmin.

      Jee, sinäkin kannatat yhteismaratonia! Se toisi ihan uudenlaista jännitystä, uskon ma. Ajankohta pitäisi tosiaan ehdottomasti olla loma-aika. Silloin tosin pitäisi sitten pärjätä vähemmillä tsempeillä, kun monet tsemppaajat olisivat itsekin paahtamassa. ;)

      Poista
  19. Upea meininki sinulla ollut, ai että. Tove on kyllä aina ihana ja nyt minun on myös luettava Wuolijoki ja Loe. :)) (ja oi melontaa!)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se Loe on niiiiiin suloinen. Ihana.

      Melonta oli ihan superia, haluan mennä uudestaankin!

      Poista
  20. Tulin lukemaan vasta näin jälkeenpäin, mutta ihastelen, miten mukavat päivitykset ja yhteenvedot sinulla oli. Viihdyttävää luettavaa, kiitos!

    En voi olla vertaamatta, että aika samalla tavalla maratonimme meni, eli olimme molemmat innoissamme ja luimme suunnilleen yhtä paljon sekä tunneissa että sivumäärissä (annan kyllä sinulle kunnian, eli luit vähän enemmän :)).

    Lukemistasi tuttuja kirjoja minulle ovat Yksin, Näkymätön lapsi ja Maria ja José. Kaikki hyviä, mutta jälkimmäinen aika outo, hih, ja keskimmäinen ei ole suosikkini muumeista, mutta onhan se silti mahtava kirja. Yksin on aivan ihana!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva, kiitos! :)

      Minäkin huomasin, näin jälkikäteen, että aika samoissa mentiin. Hauskaa on vertailla näitä "tuloksia", varsinkin nyt kun suorittaminen on jo jäänyt taakse :D (Ei tule enää paineita.....)

      Minun on kyllä pakko lukea kaikki muutkin muumit pian. Miksi olen taas antanut niiden odottaa?

      Poista
  21. Huikea suoritus! Yksin on tosiaan hieno kirja, samoin Näkymätön lapsi. Swärdin kirjasta olen varovaisen kiinnostunut :).

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!