Makoisat jälkipelit

Voin sanoa, että teki aika hyvää lähteä ihan kunnolla ulkoilemaan lukumaratonin päälle: menimme parin ystävän kanssa kajakkimelonnan tutustumiskurssille Itä-Helsinkiin. Meren ja tasaisen melontaliikkeen meditatiivinen vaikutus oli autuaallinen vuorokauden mittaisen lukupinnistyksen päälle. (Ja olisi ollut ilman sitäkin, minua taisi puraista melontakärpänen nimittäin!)

Jonkinlaista koontia lupailin, jos jälkipelit vielä jaksavat kiinnostaa. ;)

Luin siis vuorokaudesta 14 tuntia ja 40 minuuttia. Nukuin tosi huonosti, päässä surrasivat lukemani kirjat ja seuraavan päivän lukemiset, mutta pantakoon se jännityksen piikkiin. Muuten käytin aikaa syömiseen ja blogin päivittämiseen. Pari kertaa vilkaisin myös Facebookiin. Pysyin todella kurinalaisesti lukemisessa kiinni, mistä olen ylpeä. Opiskeluvuodet ovat osoittaneet, että jos on pakko tehdä jotain, keksin aina verukkeita tehdä jotain muuta. Nyt ei verukkeita tarvittu, sillä halusin tosissaan testata itseäni kaunokirjallisuuden lukemisessa. Kello 13 aloitusaikana tuntui tosi sopivalta, sillä sain luettua ekana päivänä oivan siivun ja toisena päivänäkin oli vielä hyvin aikaa lukea kunnolla.

Luin yhteensä 9 kirjaa ja 1355 sivua. Olen todella tyytyväinen lopputulokseen, vaikka jossain vaiheessa meinasi epätoivo iskeä kokemani "hitauden" vuoksi. (Pieni suorittaja-Suketus nosti päätään.) Valitsemani kirjat olivat tähän tarkoitukseen pääasiassa hyvin soveltuvia ja keskenään riittävän erilaisia pitääkseen minut lukuvireessä. Leena kyseli tuolla maratonpostauksessa, miten pystyin niin nopeasti keskittymään uuteen kirjaan. Täytyy sanoa, että en oikein tiedä. Ehkä tilanne oli sen verran erikoinen tavalliseen lukemiseen verrattuna, että sitä vaan antoi palaa. Saatan minä muutenkin tehdä niin, että kun saan jonkin kirjan loppuun, aloitan melkein heti perään seuraavan sen kummemmin sulattelematta – etenkin jos lukemani kirja on ollut jollain tavoin yhdentekevä tai täysin keskinkertainen, eikä vaadi sen kummempaa jälkipuintia.

Ainoat hieman kyseenalaiset kirjavalinnat olivat Anne Swärdin Kesällä kerran ja Marie Darrieussecq'n Kummitusjuttu, mutta en jäänyt niihinkään lopulta liian pahasti jumiin. En muuten lukenut yhtään perus-yhdysvaltalaista kirjaa, mitä voi pitää aika erikoisena, sillä yleensä luen niitä todella paljon! Sen sijaan tarjolla oli kotimaista, eurooppalaista ja lähi-itäistä kirjallisuutta (josta tosin tuo Saudi-Arabian osuus on nyttemmin Yhdysvalloissa asuvan kirjailijan kynästä, mutta jätettäköön se kuitenkin laskuista). Tässä lukiessa tuli jatkettua monia eri lukuhaasteitakin, mikä ei ollut tarkalleen ottaen mikään tietoinen suunnitelma, mutta toteutui helposti, kun niin moneen olen innostunut ottamaan osaa.

Kirjat ja niiden myötä edenneet haasteet:

Anne Swärd: Kesällä kerran (Maailmanvalloitus ja Ikkunat auki Eurooppaan: Ruotsi)

Juhani Aho: Yksin (josta jätin esipuheet ja aikalaisarviot suosiolla tällä kertaa lukematta) (TBR90+10, Kotimaisen kirjallisuuden aarrejahti: Klassikot)

Tuomas Kyrö: Miniä (Kotimaisen kirjallisuuden aarrejahti: Kotimaiset miehet 2000-luvulla)

Marie Darrieussecq: Kummitusjuttu (jonka nimeä en edes nyt noin sadannen kerran jälkeen osaa lunttaamatta oikein kirjoittaa) (TBR90+10, Ikkunat auki Eurooppaan: Ranska)

Rajaa Alsanea: Riadin tytöt (Maailmanvalloitus: Saudi-Arabia)

Ian McEwan: Vieraan turva (TBR90+10, Ikkunat auki Eurooppaan: Iso-Britannia)

Hella Wuolijoki: Enkä ollut vanki (Kotimaisen kirjallisuuden aarrejahti: Kotimaiset naiset ennen 2000-lukua)

Tove Jansson: Näkymätön lapsi (Kotimaisen kirjallisuuden aarrejahti: Klassikot, Underbara finlandssvenskar vid papper: Finlandssvenska damer)

Erlend Loe & Kim Hiorthoy: Maria & José (Ikkunat auki Eurooppaan: Norja)

Mm, mitähän vielä... Kotijoukot suhtautuivat lukuhaasteeseen kannustavassa hengessä: V valmisti ruoan (eikä kadonnut patonginhakumatkalla, Jennille tiedoksi!) ja suostui poikkeuksellisesti olemaan vuorokauden kuuntelematta musiikkia, mikä on hyvin poikkeuksellista musiikkimiehelle. Keskittymisrauhan takaaminen on kyllä ehdoton edellytys tälle haasteelle. Iso muisku sinne sohvalle ja kiitos!

Suosittelen kokeilemaan lukumaratonia, jos se vähääkään kiinnostaa! On todella hauskaa tarkkailla itseään lukijana poikkeustilanteessa ja haastaa itseään. Sonja kyseli, aionko kokeilla maratonia joskus uudestaan ja luulen, että vastaus on kyllä vaan. Tosin seuraavalla kerralla käyttäisin enemmän aikaa kirjavaihtoehtojen valitsemiseen ja pyrkisin ottamaan pinoon vain ihan ehdottomia ja nopealukuisia hittejä. 

Kiitos vielä kerran kaikille tsemppaajille! Kommentit piristivät ja oli kiva tietää, että ponnistelujani seurataan innolla – Facebookissa kun en halunnut haastettani mainostaa, kun ei blogini siellä muutenkaan esillä ole. 

Ihan huippukokemus, sen sanon!