11. kesäkuuta 2012

Makoisat jälkipelit

Voin sanoa, että teki aika hyvää lähteä ihan kunnolla ulkoilemaan lukumaratonin päälle: menimme parin ystävän kanssa kajakkimelonnan tutustumiskurssille Itä-Helsinkiin. Meren ja tasaisen melontaliikkeen meditatiivinen vaikutus oli autuaallinen vuorokauden mittaisen lukupinnistyksen päälle. (Ja olisi ollut ilman sitäkin, minua taisi puraista melontakärpänen nimittäin!)

Jonkinlaista koontia lupailin, jos jälkipelit vielä jaksavat kiinnostaa. ;)

Luin siis vuorokaudesta 14 tuntia ja 40 minuuttia. Nukuin tosi huonosti, päässä surrasivat lukemani kirjat ja seuraavan päivän lukemiset, mutta pantakoon se jännityksen piikkiin. Muuten käytin aikaa syömiseen ja blogin päivittämiseen. Pari kertaa vilkaisin myös Facebookiin. Pysyin todella kurinalaisesti lukemisessa kiinni, mistä olen ylpeä. Opiskeluvuodet ovat osoittaneet, että jos on pakko tehdä jotain, keksin aina verukkeita tehdä jotain muuta. Nyt ei verukkeita tarvittu, sillä halusin tosissaan testata itseäni kaunokirjallisuuden lukemisessa. Kello 13 aloitusaikana tuntui tosi sopivalta, sillä sain luettua ekana päivänä oivan siivun ja toisena päivänäkin oli vielä hyvin aikaa lukea kunnolla.

Luin yhteensä 9 kirjaa ja 1355 sivua. Olen todella tyytyväinen lopputulokseen, vaikka jossain vaiheessa meinasi epätoivo iskeä kokemani "hitauden" vuoksi. (Pieni suorittaja-Suketus nosti päätään.) Valitsemani kirjat olivat tähän tarkoitukseen pääasiassa hyvin soveltuvia ja keskenään riittävän erilaisia pitääkseen minut lukuvireessä. Leena kyseli tuolla maratonpostauksessa, miten pystyin niin nopeasti keskittymään uuteen kirjaan. Täytyy sanoa, että en oikein tiedä. Ehkä tilanne oli sen verran erikoinen tavalliseen lukemiseen verrattuna, että sitä vaan antoi palaa. Saatan minä muutenkin tehdä niin, että kun saan jonkin kirjan loppuun, aloitan melkein heti perään seuraavan sen kummemmin sulattelematta – etenkin jos lukemani kirja on ollut jollain tavoin yhdentekevä tai täysin keskinkertainen, eikä vaadi sen kummempaa jälkipuintia.

Ainoat hieman kyseenalaiset kirjavalinnat olivat Anne Swärdin Kesällä kerran ja Marie Darrieussecq'n Kummitusjuttu, mutta en jäänyt niihinkään lopulta liian pahasti jumiin. En muuten lukenut yhtään perus-yhdysvaltalaista kirjaa, mitä voi pitää aika erikoisena, sillä yleensä luen niitä todella paljon! Sen sijaan tarjolla oli kotimaista, eurooppalaista ja lähi-itäistä kirjallisuutta (josta tosin tuo Saudi-Arabian osuus on nyttemmin Yhdysvalloissa asuvan kirjailijan kynästä, mutta jätettäköön se kuitenkin laskuista). Tässä lukiessa tuli jatkettua monia eri lukuhaasteitakin, mikä ei ollut tarkalleen ottaen mikään tietoinen suunnitelma, mutta toteutui helposti, kun niin moneen olen innostunut ottamaan osaa.

Kirjat ja niiden myötä edenneet haasteet:

Anne Swärd: Kesällä kerran (Maailmanvalloitus ja Ikkunat auki Eurooppaan: Ruotsi)
Juhani Aho: Yksin (josta jätin esipuheet ja aikalaisarviot suosiolla tällä kertaa lukematta) (TBR90+10, Kotimaisen kirjallisuuden aarrejahti: Klassikot)
Tuomas Kyrö: Miniä (Kotimaisen kirjallisuuden aarrejahti: Kotimaiset miehet 2000-luvulla)
Marie Darrieussecq: Kummitusjuttu (jonka nimeä en edes nyt noin sadannen kerran jälkeen osaa lunttaamatta oikein kirjoittaa) (TBR90+10, Ikkunat auki Eurooppaan: Ranska)
Rajaa Alsanea: Riadin tytöt (Maailmanvalloitus: Saudi-Arabia)
Ian McEwan: Vieraan turva (TBR90+10, Ikkunat auki Eurooppaan: Iso-Britannia)
Hella Wuolijoki: Enkä ollut vanki (Kotimaisen kirjallisuuden aarrejahti: Kotimaiset naiset ennen 2000-lukua)
Tove Jansson: Näkymätön lapsi (Kotimaisen kirjallisuuden aarrejahti: Klassikot, Underbara finlandssvenskar vid papper: Finlandssvenska damer)
Erlend Loe & Kim Hiorthoy: Maria & José (Ikkunat auki Eurooppaan: Norja)

Mm, mitähän vielä... Kotijoukot suhtautuivat lukuhaasteeseen kannustavassa hengessä: V valmisti ruoan (eikä kadonnut patonginhakumatkalla, Jennille tiedoksi!) ja suostui poikkeuksellisesti olemaan vuorokauden kuuntelematta musiikkia, mikä on hyvin poikkeuksellista musiikkimiehelle. Keskittymisrauhan takaaminen on kyllä ehdoton edellytys tälle haasteelle. Iso muisku sinne sohvalle ja kiitos!

Suosittelen kokeilemaan lukumaratonia, jos se vähääkään kiinnostaa! On todella hauskaa tarkkailla itseään lukijana poikkeustilanteessa ja haastaa itseään. Sonja kyseli, aionko kokeilla maratonia joskus uudestaan ja luulen, että vastaus on kyllä vaan. Tosin seuraavalla kerralla käyttäisin enemmän aikaa kirjavaihtoehtojen valitsemiseen ja pyrkisin ottamaan pinoon vain ihan ehdottomia ja nopealukuisia hittejä. 

Kiitos vielä kerran kaikille tsemppaajille! Kommentit piristivät ja oli kiva tietää, että ponnistelujani seurataan innolla – Facebookissa kun en halunnut haastettani mainostaa, kun ei blogini siellä muutenkaan esillä ole. 

Ihan huippukokemus, sen sanon!

10 kommenttia:

  1. Do dih, hyvä kuulla että hengissä ollaan ja ihan hyvissä tunnelmissakin kaiken päätteeksi!

    Merielämä kuulostaa makoisalta. Soutamaan en ryhdy, mutta uiminen kelpaisi. Saapa nähdä... jollei keikkatöitä ala kuulua, niin voisin itsekin maratoonata tässä kesän mittaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Khyllä! Väsynyt mutta onnellinen (ja kyllä vain, aloitin jo uuden kirjan!)

      Merielämä oli ihanaa, pitää alkaa miettiä, miten pääsen harjoittamaan sitä seuraavaksi. Maratoonaa ihmeessä Maukka, rajojaan on aina mahtavaa päästä testaamaan.

      Poista
  2. Hurrrrrrja saavutus! :)

    Mieleni tekisi kokeilla tätä, ehkä kokeilenkin jos tuo yksi iloinen häiriötekijä lähtee retkeilemään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Olen ihan ylpeä lopputuloksesta ja itse prosessista. ;)

      Kokeile, kokeile! Tosin kyllä siihen tosiaan otolliset olosuhteet vaaditaan.

      Poista
  3. Onnea hienosta suorituksesta!!

    Minä aion sopivan vapaapäivän ilmestyessä ehdottomasti kokeilla tätä. Jos ei kesän aikana sopivaa hetkeä tule, niin sitten viimeistään syksyllä ;).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Sanna. Kokeile ihmeessä! Minulle tuli tähän juuri ihanteellinen rako kokeilla, ja kannatti käyttää se hyödyksi.

      Poista
  4. Kiitos maratonraportista ja onnea suorituksesta! Seurasin aina ehtiessäni vaikken joutanutkaan kommentoimaan.

    Kyllä minustakin nyt vahvasti tuntuu siltä, että tätä on kokeiltava, vaikka meneekin loman loppupuolelle, siis jonnekin heinäkuulle näillä näkymin. Jännää, olen jo alkanut katsella hyllyn lukemattomia "sillä silmällä" :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos seuraamisesta, Miia! Mielestäni tässä maratonissa (ainakin siis jos sen tekemisen aikana valitsee päivittävänsä blogia/muuta sosiaalisen median välinettä) on aivan olennaista se, että tietää jonkun seuraavan: siitä saa ihan uutta potkua!

      Kokeile! Huomasin tuon saman: kun seurasin ensimmäisiä maratoneja, aloin myös heti katsella hyllyä siihen suuntaan, mutta varsinaisen pinon kokosin vasta vähän ennen itse suoritusta. Ensi kerralla, jos sellainen tulee, mietin kirjoja tarkemmin ja muillakin perusteilla kuin "siksi että sattui olemaan jo valmiiksi kotona" – nyt olisin kaivannut jotain varmoja hittejä enemmän.

      Poista
  5. Nyt vasta pääsen langoille laulemaan! :D Hieno saavutus! Onnittelut! Sivumääräsi peittoaa minun (minulla meinasi iskeä suorittaja-Kirahvin lisäksi päälle kilpailu-Kirahvi, mutta onneksi sen sain talttumaan).

    Jansson olikin hyvä valinta! Olispas pitänyt itsekin lukaista se yksi lukematon, joka hyllyssäni on. Janssonin kieli kun rullailee loistokkaasti ja Muumilaaksossa viihtyy mielellään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Kiraffi! Luulen, ettei tällaisessa proggiksessa oikein voi välttyä sen enempää suorittamiselta kuin jonkinasteiselta kilpailultakaan. Kunhan ei ihan hampaat irvessä mennä, ei se kai haitaksikaan ole. Itsensä haastaminen on tärkeintä, minusta. :)

      Luotin Janssoniin kuin vuoreen, onneksi. Hän pelasti loppusuoran.

      Poista

Kiitos kommentistasi!