22. maaliskuuta 2012

Välitilinpäätös

Huh kun jännittää huominen. Ei kai tässä enää voi mikään mennä pieleen, eihän? Tuntuu kuin sydän hakkaisi itsensä kurkun kautta ulos, olo on kaikin puolin levoton ja ajatukset harhailevat. En vieläkään usko todeksi, että melkein neljän vuoden pituinen ja suurin piirtein Mount Everestin kokoinen möykky on sulamassa pois.

Monta kertaa olen miettinyt, miten monen eri tekijän, käänteen ja sattuman summa tämä katastrofi on. Ja kuinka monta virhettä olen itse tehnyt. (Monta.) Ja miten voi olla mahdollista, ettei ole ollut tahoa, joka olisi voinut auttaa - ennen kuin hankin asianajajan. Ja miten ahneita ihmiset ovat, miten lyhytnäköisiä ja ilkeitä, miten vähän voikaan kiinnostaa muiden ihmisten asema. Oikeudentajuni ja uskoni ihmisten oikeudenmukaisuuteen on kärsinyt niin suuren kolauksen, että viimeistään tässä vaiheessa lapsuus on loppunut. Minun on vaikeaa enää uskoa ihmisistä mitään hyvää. Tai toki jotain, mutta pääasiassa vieraat ihmiset muodostavat uhkan. Se pelottaa, olen kuitenkin ollut joskus aika positiivinen ja avomielinen. En ole enää.

Toki viime vuosiin on osunut muitakin stressitekijöitä ja surua. Kaiken sen summana huomaan muuttuneeni paljon. Ehkä olen vähän vahvempi kuin joskus, mutta toisaalta taas en yhtään. Luulisi, että vastoinkäymiset vahvistavat, ja kai ne tavallaan tekevätkin niin, mutta minun kohdallani on ilmennyt myös sellainen ikävä seikka, että hyvin pienetkin poikkiteloin asettuvat asiat saavat hermoni katkeamaan nopeasti. Ei lupaa hyvää tulevalle opettajan uralle, mutta toisaalta ehkä työminä on kuitenkin hieman toinen tyyppi kuin minä-minä. Yhdet lehmän hermot ovat joka tapauksessa tilauksessa.

No, jos sinne huomiseen selviytyisi ehjänä. Kaikki on silloin hieman kirkkaampaa.

On muuten näin lähellä, etten ala haalia jostain jotain self-help-kirjallisuutta. Sehän tästä vielä puuttuisi.

Taidan kuitenkin tyytyä kuohuviiniin. Self-helpiä kuplivimmillaan.

18 kommenttia:

  1. Nyt on täällä kaikki sormet ja varpaat pystyssä ja onnea sulle toivottamassa. Ei se enää voi mennä vikaan. Sitten kun kaikki on ohi, voit alkaa sulatella sitä möykkyä pois.Vaikka liottamalla sitä ensin skumpassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos jaana! Kyllä kaiken pitäisi nyt mennä hyvin, mutta mutta... pelottaa vähän silti. Kokeilen huomenna skumppaliotusta.

      Poista
  2. Jospa ensi viikolla alkaisi uusi, hieman parempi elämä? Tsemppiä sinne! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivotaan. Edellytykset on ainakin parempaan. Kiitos. :)

      Poista
  3. En nyt yhtään tiedä, mistä on kyse, mutta voin luvata, että elämä on stressiä;-) Kaikki tapahtumat ovat onneksi vahvistaneet, mutta eivät kovettaneet.

    Mitä ikinä nyt tapahtuukaan, niin olen hengessä mukana.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Leena. Kyseessä on siis monimutkainen asuntoasia (massiivinen kosteusvaurio asunnossani, joka on ollut kohta neljä vuotta asuinkiellossa) ja neljä vuotta taloyhtiön osakkaiden kesken jatkunut kädenvääntö siitä, mitä tehdään. Nyt huomenna on siis kaupantekotilaisuus, jossa koko talo myydään perinnerakentajalle (polkuhintaan). Eli pääsen siitä asunnosta eroon.

      Poista
  4. tsemppiä toivotellaan myös täältä!

    VastaaPoista
  5. Tsemppiä hei <3

    Self-helppiä parhaimmillaan vaikkapa Peter Maylen Mainio vuosi tai joku muu ihana jossa matkustetaan ja syldään paljon. Vaikka sen skumpan kanssa sitten.

    Opekoulutuksessa eräs luennoitsija sanoi, että jos haluaa opettajan töissä pysyä järjissään kannattaa mieluummin mennä sienimetsään kuin täydennyskoulutukseen. Joten lähetänpä sinulle yhden henkisen sienimetsän.. nyt!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ooh, kyllä, ruokaa ja juomaa ja matkustamista - vaikka vain kirjan sivuilla. Ehdottomasti!

      Hyvältä kuulostaa sienimetsä. Pidetään mielessä jatkossa.

      Poista
  6. Tsemppiä minäkin toivottelen! Kuulostaapa paskamaiselta jutulta. Minä olisin varmaan syönyt jo varpaani ja sormeni kaikesta stressistä. Olen niin kamalan varovainen (liiankin! hermot menee välillä itsensä kanssa..) kaikissa asunto, omistus ym. asioissa.


    Huomenna huokaiset! Minulla on ainakin työminä huomattavasti kestävämpi, joustavampi.. lähes teräshermo. Oikeasti hermostun aika nopeasti, mutta työminä yllättää joka päivä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos milla. Kyse on todellakin hyvin paskamaisesta jutusta, jota on vaikea selittää ihmisille, jotka eivät ole seuranneet prosessia alusta alkaen - usein se herättää niin vahvaa epäuskoa, että sitä alkaa itsekin miettiä, että kuvittelenko mä vain kaiken...

      Hyvä kuulla. Uskoisin, että työminäni on rautaisempi hermojen suhteen, ainakin sellaista osviittaa antoi opetusharjoittelu. Ja palkkatöissä on kyllä tullut selvittyä jos jonkinmoisista jutuista. Kyl se siitä!

      Poista
  7. Voi mikä juttu...!
    Kohta se on ohi. Hyvä. Halaus täältä!

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!