...und alles in Ordnung.
Nimet paperissa, osakekirjat siirretty eteenpäin, tilisiirto suoritettu, isännöitsijää kätelty viimeisen kerran. (Muita osakkaita en vaivautunut kättelemään. Tämä sopan paisuminen on pitkälti heidän ansiotaan.) Jäljellä on asianajajan lasku ja avainten postittaminen uudelle omistajalle, kunhan löydän ne jostain.
Kun astuin ulos pankista tuhat kiloa harteilta pois nostettuna, itku ei ollut kaukana. Tällä kertaa se olisi ollut helpotuksen itkua, ensimmäistä kertaa neljään vuoteen. Mutta ei se sitten tullutkaan.
Nyt keitän kahvit ja menen muumimukin kanssa istumaan kevätaurinkoon terassillemme. Kyytipojaksi otan pikkupullon superkuivaa kuohuviiniä. Illalla menen perheeni kanssa teatteriin. Sen itkun aika on joskus toiste.
Kiitos ihanista kommenteistanne. Tänään on hyvä päivä.
Jos asuisit naapurissani, mie olisin käynyt piristämässä sinua vielä lisää toisen pikkukuplivan kera. :)
VastaaPoistaOih, harmittavat muutamat sadat kilometrit välillämme! ;)
PoistaJa minä en ole utelias luonne ollenkaan, vaan saan moitetta, kun en ole kiinnostunut tarpeeksi, mutta nyt aavistan tämän takana tarinan.
VastaaPoistaOnnea, että 'soppa', mikä se sitten onkaan ollut, on ohi!
Voin joskus kertoa koko tarinan kaikkine käänteineen sinulle Leena, tänne blogiin se voisi olla liian pöyristyttävä. Ehkä. Tai kenties jonkinlaisena terapiana...
PoistaKiitos <3
Aurinkokin paistaa, nyt on hyvä päivä.
VastaaPoistaOlen niin iloinen puolestasi. Hauskaa teatteri-iltaa.
Kiitos jaana <3 Ihan kohta laitan puuterit naamaan ja hyppään ratikkaan, Ryhmäteatteri odottaa!
Poista