Rokkitähti-ikä

Jaaha, piti sitten taas juhlia. Vanhenen nimittäin huomenna. Päivän kirjaksi voisi sopia 27 eli kuolema tekee taiteilijan. 

Eilen kävi ensin sukulaisia juomassa kahvia ja tuomassa kirjekuoria. Veljeltäni sain hienon lasisen teepannun. Hän tuntee makuni yllättävän hyvin, jaksan hämmästellä sitä kerta toisensa jälkeen. Joululahjaksi sain esimerkiksi lumitiikerin näköiset tohvelit. Tein myös ehkä elämäni toisen täytekakun, vanhan köksänkirjan ohjeen mukaan. Onnistui muuten hyvin. Olisipa siinä Hyvää pataa -teoksessa ohjeita muillekin elämänaloille. Helpottaisi suuresti monessa probleemissa. Illan pimetessä olohuoneen matolle kertyi vajaat kymmenkunta toveria, joista osa toi kukkia ja osa viinipulloja. Sekä minulle että itselleen. Tyhjensimme ansiokkaasti viinakaappimme sisältöä jonnekin aamuseitsemään saakka, joten ei kannata mulle tulla sanomaan, että ikä alkaa painaa. Tässä viimeaikoina tällaiset aamuun asti jatkuvat juhlat ovat näemmä käyneet suorastaan tavaksi. Toista se oli nuorempana, kun pilkun maissa alkoi aina väistämättä silmät painaa. Nyt ei puhettakaan.

Teimme V:n kanssa alkuillasta pyhiinvaellusmatkan rantaa pitkin paikalliseen nepalilaiseen, josta irtosi erinomaiset take away -mätöt. Valtavan kokoiset annokset ja tabloidkokoinen naan-leipä. Aiemmin tällä  viikolla kävimme harrastamassa fine diningia varhennetulla synttäri-illallisella Murussa. Kieli taisi jäädä sille tielleen, ruoka oli nimittäin aivan jumalattoman hyvää, kuin myös kunkin ruoan kanssa tarjottu viini. Palvelu erinomaista, miljöö viihtyisä, tunnelma kohdallaan. Ai että. Varauksettomat suositukseni!

Tulevalla viikolla aion olla aktiivinen ja kaikin puolin hyvä ihminen. Kirjoitan gradua, urheilen, elän siveellisesti.

Ja täytän piru vieköön 27 vuotta.