Tänään oli harvinaisen epähuono maanantai. Ensinnäkin oli vapaapäivä, aamupäivän treeni kulki hyvin ja sain luettua kirjoja.
Toisekseen päivä oli täynnä ihmisiä ja kulttuurikokemuksia. Kävin ystäväni Kaisun valokuvanäyttelyn avajaisissa Lasipalatsin galleriassa. Kaisu on kuvannut 19 leskeä ja kertoo kuvilla ja lyhyillä teksteillä heidän tarinansa. Kuvat ovat kauniita, yksinkertaisia ja koskettavia.
Lesket-näyttely on Lasipalatsissa esillä 8.4. saakka, ja toukokuussa se siirtyy Kaapelitehtaalle Jukka Malen museoon. Suosittelen katsastamaan, jos Helsingissä liikkuu.
Kaisun nettisivut löytyvät täältä.
Punkkulasillisen jälkeen ohjelmassa oli lukupiirin tapaaminen. Tarjoilukilpavarustelu osoittautui jälleen oivaksi, sillä herkkua oli tarjolla monenlaista. Huh. Vyöryn vieläkin. Juttelimme tämänkertaisesta kirjasta, Chimamanda Ngozi Adichien novellikokoelmasta Huominen on liian kaukana, josta kaikki olivat pitäneet jollain tavoin, osa varsin järisyttävästikin. Minusta kirja oli hieno, vaikkakaan ei mikään totaalinen täysosuma (minulle). Monin tavoin ajattelemaan paneva ja herättelevä kyllä. Lukupiiri on toiminut oivana keinona tavata ystäviä säännöllisen epäsäännöllisesti ja lukea myös sellaisia kirjoja, joita ei aina tule ajatelleeksikaan. Ja mahdollisuutena vaihtaa uusimmat juorut ja kuulumiset, tietenkin.
Vaikka raitiovaunun ikkunaan läiskyi kotimatkalla räntää, tämä maanantai oli melkoisen mukava. Viikko jatkukoon nousujohteisena!
Ai että, minä katselinkin kun tuota näyttelyä männä päivänä pystytettiin. Pitääpä muistuttaa itseään tsekkaamaan!
VastaaPoistaAdichie on lukematta mutta on kyllä listoilla, avoimella kiinnostuksella odottelen.
Käy ihmeessä vilkaisemassa, kuvien tunnelma on hieno.
PoistaMinä luen lisää Adichieta jahka ehdin. Tykästyin kyllä, vaikkei nimenomaan tuo kirja maailmaani räjäyttänytkään.
Äsh, arvaa unohdinko viime viikolla! No, täytyy vain sitten mennä Kaapelille. :)
PoistaMeillä on parhaan ystävän eli bessun kanssa ollut vuosikausia kahden naisen lukupiiri. Hän ei jätä väliin kuin historialliset kirjat, jossa minulla on taas kova kiinnostus (Romanovit, Baader-Meinhof etc.), mutta muuten luemme kaikki samat kirjat.
VastaaPoistaJakaminen on kivaa lukemisessakin. Onneksi puolisoni innostui Shriveristä!
Lukupiirit on parhautta! Olen tykännyt niistä myös opiskellessa - kuivien kirjojen lukeminen yhdessä muiden kanssa ja niistä keskustelu tuopposen ääressä on toiminut erinomaisen hyvin. ;)
PoistaVoi tuo Shriver on minun nolouteni, sillä en vieläkään ole häntä lukenut. Eilen katselin kirjastossa, mutta hänen kohdallaan oli hyllyssä tyhjää.