8. maaliskuuta 2012

Päässä liikkuu

Alkuviikko meni hujauksessa. Maanantaina ostin itselleni syntymäpäivälahjaksi kirjoja (Akateemisessa oli ihmeellinen löytöpöytä, josta tarttui kaikenlaista jännittävää mukaan parilla eurolla per kipale plus Uusi uljas maailma oli saanut uuden painoksen, jota en vain millään voinut jättää huutelemaan perääni) ja hengailin, nautin auringosta ja kiireettömyyden tunnusta. Eilinen ja toissapäivä menivätkin sitten silmät sikkaralla gradua hakaten. Meinasin taas lyödä hanskat tiskiin, mutta sitten yksinkertaisesti pakotin itseni avaamaan tiedostot. Tästä pakkoliikkeestä seurasi se, että aloin kirjoittaa. Ja löysin hyvän keinon käsitellä aineistomassaani. Hämmennyin. (Joskin edelleen poden jonkinlaista synkkää itsekriittisyyden ruttoa, joka yrittää huudella korvaani, ettei toi tarkoita mitään tai ei sulla ole perusteita tohon tai kuka sä kuvittelet oikein olevasi. Koetan tukkia sen suun parhaan kykyni mukaan.)

Ylimääräisen ajan olen käyttänyt haaveiluun. Elämän järjestämisen suunnitteluun. Asioiden pohdiskeluun. Yksi todella ikävä, jo pian neljä vuotta ristinäni ollut asia on ratkeamaisillaan pian (jos Allah, Buddha, Jahve, Vishnu ja Hare Krishna niin lopultakin suovat), mutta sen sijaan, että kokisin suoranaista helpotusta, vanha tuttu epävarmuus nostaa päätään ja saa aikaan hengenahdistusta ja - kuten esimerkiksi eilen - hysteerisen itkukohtauksen. Koetan nyt pitää itseni kasassa, mutta vaikeaa se on. Onneksi on kodinturvajoukot tukena.

Iloisemmissa tunnelmissa olen siksi, että kohta on kevät! En ole koskaan erityisemmin inhonnut talvea, mutta tänä vuonna mittani on kyllä täyttynyt jo aikaa sitten. Helmikuussa vihasin sohjoa, nyt vihaan jäätä. Ei ole ihmismäiset olosuhteet nämä, sen sanon. En malta odottaa hetkeä, kun tuo valkoinen scheisse alkaa tosissaan sulaa pois tieltäni. Tule pian, tule jo! (Kesästä puhumattakaan, mutta ihan niin kauas en uskalla vielä katsoa.)

Ja jos vielä muutaman toiveen saisi esittää, niin...

...haluaisin aikaa käydä kirppareilla (ja vinkkejä hyvistä kirppareista Helsingissä julkisten kulkuneuvojen tavoitettavissa!)
...toivoisin jonkun käskevän minua ihan tosissaan tekemään kaikki puuttuvat esseet ja muut opintosuoritukset. Nyt.
...tahtoisin, että maanantaina aloittamani Franzenin Vapaus ei loppuisi koskaan.

Kas niin. Torstaissa on toivoa, ehkä.

8 kommenttia:

  1. Rutolle turpaan ja aurinkoa mieleen, hyvin se menee! :)

    Valtterin kirpparilla oletkin varmaan käynyt? Kiva kirppari se, vaikka iso.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täytyy terottaa nyrkit ;) Valtterilla en itse asiassa ole koskaan käynyt, vaikka olen tiedostanut sen olemassaolon. Kenties siis ensi lauantaina suuntaan sinne!

      Poista
  2. Myöhästyneet synttärionnittelut! Minä oon ollut niin tiivisti töissä tai siivoamassa koiranpaskaa, että en ole tänne blogeihin nyt ennättänyt.

    Keväästä ja valosta nautitaan täälläkin! Kyllä se sieltä tulee :) Mulla on nyt monta kirjaa kesken ja lukemisen alla, mutta aika on mennyt nyt tosiaan ihan muuhun. Harmi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos! Kävinkin lukemassa raporttisi koiranomistajan elämän toisesta puolesta. Toivottavasti koiranne voi jo paremmin.

      Ehkä se kevät tuo valonsa mukana aikaa lukeakin. Toivotaan ;)

      Poista
  3. Luulen, että vaikka käskisinkin sinua käymään opintosuoritusten kimppuun, niin ei se auttaisi. Niin ikävää kuin se onkin, jokaisen pitää käskeä itse itseään. Nimimerkillä "Käskyt eivät tehoa, ei edes omat".

    Valtteria minäkin suosittelisin, ainakin viikonloppusin siellä on ollut hyvin myyjiä.

    Aurinkoista naistenpäivää ja kevään jatkoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näinhän se on... En taida olla vielä tarpeeksi napakka itselleni (tässä asiassa)... Nooooo, kai se tästä lähtee.

      Valtterille voisi tosiaan mennä tulevana viikonloppuna, kun on vapaata. Miksiköhän olen välttänyt käymästä siellä näin pitkään?

      Samoin, hyvää naistenpäivää!

      Poista
  4. Mä sitten vinkkaan vaikka Jäähallin kirppiksestä joka on mielestäni ainakin kahtena seuraavana viikonloppuna. (Mun pölyallergiani ei kestä Valtteria, valitettavasti.)

    Häpeäkseni tunnustan aloittaneeni Vapautta ja jättäneeni kesken megapitkien lukujen takia. Haluan lukea luvun loppuun ennenkuin keskeytän mutta hitto siinä on hommaa Franzenin kanssa! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heeei, kiitos tuosta vinkistä! Panen sen korvan taakse ilman muuta.

      Ne luvut ovat kullä aivan valtavia. Val-ta-vi-a. Minulla on vähän sama tapa, että luvut loppuun kerralla, mutta pakko on ollut nyt livetä siitä ;)

      Poista

Kiitos kommentistasi!