Marraskuun alkupäivät ovat hujahtaneet ohitse jälleen kerran ihan huomaamatta. Olen istunut edelleen arkistossa, käynyt Tampereella graduryhmässä ja vähän humputellutkin. Töistä olen nyt yhdeksän päivän vapaalla, mikä tuntuu ihanalta. En suoranaisesti rakasta työtäni, ja odotankin jo ensi kevättä ja valmistumista ja oikeiden töiden hakemista. Olisi kivaa, jos töihin lähteminen ei olisi vastenmielistä. Neutraali riittäisi minulle hyvin.
Lokakuun aikana luin paljon, suurimmilta osin hyvää. Myös kimppalukuhaaste Anna Kareninan kanssa eteni, kun luin kolmannen ja neljännen osan. Alkuinnostukseni on laantunut, eikä kirjassa ole enää sellaista imua kuin siinä aluksi tuntui olevan. Levin on tuskastellut maatilallaan maanomistajan ja maatyöläisten välistä kuilua ja työn tuottavuutta, Kitty on jäänyt hieman sivurooliin, joskin juuri lopettamani neljännen osan lopussa romantiikka puhkeaa kukkaan suorastaan hämmentävällä voimalla. Saas nähdä, kuinka lemmenparin käy. Anna on syvällä murheessa ja huolessa, Karenin on pohtinut päänsä puhki kunniansa säilyttämisen vaikeutta, Vronskilla on rahahuolia ja särkynyt sydän. Onnea on siis tässä vaiheessa tarjolla varsin vähän, ja neljännen osan lopussa vähäisetkin mahdollisuudet tilanteen säälliseen ratkaisemiseen keikautetaan ympäri. Jatkoa seuraa...
Paljon olisi ei-kirjallistakin puuhailtavaa sen lisäksi, että luettavien kirjojen pino vain kasvaa kasvamistaan. Monet hommat odottavat tekijäänsä, ovat odottaneet jo kauan. Toisaalta ulkoa puskeva synkkyys ei ehdi surettaa, kun on monta rautaa tulessa. Tärkeimpänä niistä tietenkin gradu, jonka kanssa koen aika isoja onnistumisen tunteita ainakin tässä vaiheessa. Katsotaan, miten mimmin käy.
Ajankohtaisin "puuhastelu" liittyy onnekseni matkustamiseen. Noin kuuden tunnin kuluttua alamme puoliskon kanssa tehdä lähtöä Helsinki-Vantaalle, jossa hyppäämme reppuinemme Kööpenhaminan koneeseen. Luvassa on neljä päivää (luvatusti) aurinkoista säätä minulle ihan uudessa kaupungissa, hengailua, hyvin syömistä ja muuta mukavaa. En voi valittaa! Smørrebrød ja olut, olen jo tulossa!
Toivotan teille ihanaa matkaa vielä täällä sinun omassa blogissasikin! <3
VastaaPoistaHyvää matkaa Köpikseen!
VastaaPoistaYleensä kuulee vain tuskasteluja gradunsa kanssa painiskelevilta, mutta sun kommentit ovat harvinaisen positiivisia. Hauskaa, kun tuntee onnistumisen tunteita.
Suketus, nyt on sinun vuorosi valita kirjat. Paljon upeita jäljellä...
VastaaPoistaHyvää matkaa! Haluaisin käydä Kööpenhaminassa noin 25 vuoden tauon jälkeen.. :) Kaupunki kiehtoo.
VastaaPoistaTyön mielekkyys on kyllä tärkeä asia. Minä olen taistellut sen kanssa ja puolesta, ja olen nyt siltä osin ihanteellisessa tilanteessa, joskin tulot ovat erittäin pienet. Kaikkea ei ehkä voi saada, ainakaan ihan heti. :)
Sara: Kiitos myös täällä! Matka oli mainio!
VastaaPoistaJaana: Thanks. Ehkä minä en paljasta kaikkea... ;) No ei, tiedän, että tuskailuja on vielä tulossa, ja onhan niitä itse asiassa ollut jo pitkään, kun en ole saanut aloitettua. Mutta nyt kun homma on hyvässä vauhdissa, mieli on positiivinen.
Leena: Check!
Karoliina: Suosittelen! Kööpenhaminassakin oli aika harmaa syksy, mutta kaupunki oli kovin sympaattinen, enkä minä ainakaan meinannut uskoa olevani niinkin pohjoisessa.
Mielekkyys on minulle kaikkein tärkeintä työssä, siksi on ikävää, etten voi sanoa saavuttaneeni sitä nykyisessäni. Mutta mikään ei ole ikuista, ei tämäkään, onneksi. Ensi syksynä on jo ihan uudet kuviot. Hienoa, että sinulla on ihanteellisempi tilanne :)