Jumissa Ranskan hovissa

Kuva Wikipediasta.

Madame de La Fayette: Clèvesin ruhtinatar. Otava 1998. (La Princesse de Clèves, 1678.)

Nuori, ihastuttavan kaunis Mademoiselle de Chartres saapuu Ranskan kuninkaan Henri II:n hoviin 1550-luvun lopulla. Äitinsä hoivissa kasvanut, vahvalla kunniantunnolla varustettu neito herättää valtavan suosion ja särkee saman tien useamman ritarin ja herttuan sydämen. Lopulta se, joka hänet saa, on Clèvesin ruhtinas, joka on hyvä, viisas ja kunniallinen mies. Ikävä kyllä tuore ruhtinatar ei rakasta aviomiestään, vaan jalat hänen altaan vie Nemoursin herttua, "hovin komein ja miellyttävin mies". Tästä seuraa rakkauden paloa, omantunnon tuskia, hovielämän kieroilua, muutama kuolema, turnajaisia, kruunajaisia, lemmenseikkailuista juoruamista, rakkauden täyttymättömyys ja lopulta ruhtinattaren vetäytyminen luostariin.

Voin ihan saman tien nostaa kädet pystyyn ja todeta, että tässä oli minulle 250 sivua liikaa ranskalaista hovielämää ja hyveellisten ihmisten tunnontuskia. Tarina ei imenyt missään vaiheessa hetkeäkään, henkilöt olivat paperinmakuisia ja siksi ärsyttäviä ja kirjan kantavana teemana oleva moraalinvartiointi otti päähän. Selviteltyäni asiaa on toki mainittava, että Clévesin ruhtinatarta pidetään romaanitaiteen edelläkävijänä ja psykologisen romaanin esiäitinä. Se julkaistiin alun perin anonyymina, sillä vaikka kirjailija onkin sijoittanut tapahtumat 1500-luvulle, niiden sanotaan kuvastavan hänen omaa aikaansa Ludvig XIV:n hovissa satakunta vuotta myöhemmin. Tämä saattoi ymmärrettävästi herättää hieman närää julkaisuaikana. Monet kirjassa esiintyvät henkilöt ovat oikeita, aikanaan eläneitä ihmisiä, mutta heidän sieluunsa ei mennä kovin syvälle. Esimerkiksi Ranskan kuninkaalliset ovat lähinnä puitteina ruhtinattaren tarinalle. Kiinnostavia sellaisia sinänsä toki, itselläni kun on Euroopan historia kyseiseltä ajalta luvattoman huonolla tietotasolla. Pitäisi ehkä irrottautua 1800-luvun lopun ja 1900-luvun alun Suomesta ja vilkuilla taas välillä muuallekin...

Clèvesin ruhtinattaren sisältönä on kertoa oma kuvauksensa hovielämän kiemuroista, sosiaalisen elämän kommervenkeistä ja kaiken voittavasta hyveellisestä rakkaudesta. Kirjan viesti on, että rakkaus on puhtaimmillaan, kun se ei saa täyttymystään. Toteutuessaan rakkaudesta tulee tavalla tai toisella rikkonaista, virheellistä ja väärää, intohimo ja hyve eivät voi toteutua ideaalimuodossaan. Ok, näillä mennään.

Luin tätä kirjaa aivan luvattoman kauan, mutta en vain millään kyennyt keskittymään tai kiinnostumaan siitä. Kuten sanottua, kamppailin sen kanssa tentin takia, joten siksi en jättänyt kesken. Muuten olisin. Suhtautumiseni klassikkoteoksiin on siinä mielessä mutkaton, että kohtelen niitä kuin kirjallisuutta kohdellaan: en pakota itseäni "pitämään" teoksista, jotka eivät sitä osaltani ansaitse tai jotka eivät minua miellytä. Mutta en ala väittämään, että voisin vetää maton klassikon asemaan nousseen teoksen alta vain sillä perusteella, etten itse sattunut siitä nauttimaan. Tälläkin teoksella on syynsä olla klassikko, ja se on sanottava, että ihailtavan tarkalla silmällä Madame de La Fayette kuvaa hovin henkilökemioita, juonittelun ja lemmensuhteiden sekamelskaa aikana, jolloin vastaavaa kirjoitusperinnettä ei vielä meille tutussa muodossa ollut. Hän oli itse tekemisissä Ranskan hovin kanssa, joten kokemuksia voinee pitää monelta osin varsin autenttisina. Kirjan sankaritar itse on sen sijaan kuin ruumiillistunut hyvyys, ja hänen tolkuttomia tunnontuskiaan on vaikea ymmärtää. Toki kunnian käsite on muuttuva,  ja avioliitossa olevan naisen on syytäkin tuntea huonoa omatuntoa toisen perään haikailusta (nyt moralisoin minä), mutta se sädekehä, joka Clévesin ruhtinattaren pään päälle lasketaan, on häiritsevä. Kaiken kukkuraksi en vain voi käsittää, mitä hän oikein näkee Nemoursin herttuassa, kun hänen oma aviopuolisonsa kuvataan kaikin puolin mallikkaana ja oivallisena miehenä, jota ruhtinatar itsekin syvästi kunnioittaa.

Minua tämä kirja ei vain onnistunut viihdyttämään. Mutta jos joku paljastaa salaisen rakkaus- tai muun suhteensa tähän teokseen, lupaan kuunnella mielipiteet tarkkaan.