Lainaustalkoissa Naakankakkaa

Kirsi haastoi lokakuussa mukaan Lainaamattomien lainaustalkoisiin, siis lainaamaan kirjastosta jonkin sellaisen kirjan, jota kukaan muu ei ole tilastojen mukaan lainannut. Huippuidea, johon tartuin mieluusti! Listalla olevat kirjat ovat minulle aivan tuntemattomia. Suurimpana syynä lienee se, että niistä suurin osa on runoja tai lastenkirjoja, jotka molemmat ovat minulle vieraahkoja genrejä, joita ei tule oikein harrastettua.

Valitsin listalta umpimähkään Merja Metsäsen Naakankakkaa -nimisen kuvitetun lorukirjan. Tai no, mitä sitä kieltämään, valitsin sen nimenomaan hauskan nimen perusteella, en mistään muusta syystä. Kyseessä on vuonna 2009 julkaistu, joutsalaisen Taidelaitos Haihatuksen kustantama kirja.

Takakannen mukaan kyseessä on

"Lintuja loruina lapsille
Viisauksia varttumisesta vanhemmille
Kasvusta kauniisti kaikille"

"Kehittynyt keltuainen tipuna tupaan tupsahtaa."

Aukeaman kokoiset alkusoinnulliset lorut kertovat linnuista, niiden syntymästä, kasvusta, nuoruudesta ja vanhentumisesta. Siis linnun elämästä.

"Monia munia mammalla muhisee / Pesään paljon pieniä pulunpoikia putkahtaa."

Kuvitus on tehty mustetussilla (korjatkaa, jos välineen nimi on joku muu), ja jälki miellyttää oma silmääni, sillä tykkäsin itse muinoin kuvaamataidon tunneilla musteella tuhertamisesta aivan tolkuttoman paljon. Miksi en koskaan ole hankkinut sellaisia välineitä kotiinkin - älkää kysykö, en tiedä. Voisihan tuota aivan hyvin elvyttää vanhoja taitoja ja kokeilla, vieläkö muste pysyy hanskassa! Osassa kuvista on välineenä käytetty myös sormia, mikä toi hauskan lisän muuten yksinkertaiseen jälkeen.

"Pesästään pian peipot pyrkivät / Tintit taivaalle tahtovat."

Melko inhimillisen oloiset lintuhahmot ovat kyllä sympaattisia, mutta ehkä en ole aivan oikeaa kohderyhmää tälle teokselle, tai sitten jotakin vain yksinkertaisesti uupuu. Lorut eivät ole mitenkään äärimmäisen nerokkaita, vaan hyvin simppeleitä, eikä varsinaisia yllätyksiä ole luvassa. Onneksi sitä naakankakkaa kuitenkin lopulta löytyi, muuten olisin ollut todella pettynyt.

En tosiaan ole mikään lastenkirjallisuuden tai lorujen tuntija, joten siinä sarjassa on paha mennä tätä teosta arvioimaan sen kummemmin. Kyllä tätä voisi olla ihan hauskaa lukea ääneen jollekulle juniorille, ja nähdä, millaisia reaktioita nämä linnut saavat aikaan vähän toisenlaisessa lukijassa.

Ehkä jollain konstilla Naakankakkaan olisi voinut saada hieman syvemmän tai tavalla tai toisella nyrjähtäneemmän pohjavireen, jolla siitä olisi ollut minullekin enemmän iloa. Tällaisenaan se tuntuu varsin tavanomaiselta lorukirjalta, josta puuttuu se jokin. Kärki, joka tekisi siitä terävämmän.

Plussaa ehdottomasti nimestä. Naakankakka. Miettikää nyt mikä sana! On tämä rakas äidinkielemme vaan ihmeellisyyksiin saakka vääntyvä ja kääntyvä!