Asko Sahlberg on kirjailija, josta ei liikoja puhuta – ainakin minusta tuntuu siltä. Siihen nähden, että hän kirjoittaa viiltävän hyvää proosaa, jossa lauseet ovat jo yksinään kokonaisuuksia, soisin hänen tuotantonsa näkyvän paljon laajemmalti kuin se näkyy.
Toisaalta Sahlbergin kirjoissa on niin paljon painoa, ettei niistä hutkita menemään mitään kepoisia mainoslauseita. Ei niitä tule itse asiassa lukeneeksikaan kovin nopeasti. Minulla on ollut keväästä saakka kesken Sahlbergin Pimeys-trilogia, joka on äärimmäisen hyvä, mutta oikeastaan se on jo liian hyvä – en halua lukea sitä vauhdilla, sillä haluan maistella jokaista lausetta. Hämmentävää.
Mutta. Ei minun siitä pitänyt kirjoittaa, vaan pienoisromaanista He, jonka luin Novellimaratonin jälkilöylyissä. He on päätynyt hyllyyni joltain kirpputorikierrokselta ja mittaa sillä on vain 120 sivua. Noissa sivuissa on kuitenkin kaikki mitä tarvitaan melkoiseen perhetragediaan.
Ison talon esikoispoika Henrik on lähtenyt sotilaaksi Venäjälle ja palaa kotiin Suomen sodan jälkeen. Taloa isännöi pikkuveli Erik, jonka kanssa Henrikillä ei ole lainkaan selvät välit. Erik ja vaimonsa Anna eivät ole saaneet toiveestaan huolimatta lapsia, mutta se ei ole ainoa asia, joka hiertää seinähirsien välissä. Vanha emäntä juo mielummin paloviinaa kuin puuttuu jälkeläistensä asioihin, serkkupoika Maurilla on oma kanansa kynittävänä ja omassa tuvassaan elelevällä Muonamiehellä on tarkka katse. Tässä liemessä lilluu niin rahaa, velkaa, ihmissuhteita kuin kateuttakin. Ja siitäkös riemu repeää...
Sahlberg kirjoittaa kuin vimmattu, ja silti tunnelma on pahaenteisen rauhallinen ja vakaa. Tarina ei tempoile, mutta silti sen jännite on käsinkosketeltava. Tapahtumia kerrotaan vuorotellen kunkin henkilön näkökulmasta, ja sen solmut aukeavat vähitellen (vaiko sotkeentuvat entisestään?). Veljeys, katkeruus, kosto – niistä He rakennuspalikkansa löytää.
Romaani on täynnä tukahdutettuja tunteita ja salaisuuksia, ja silti siinä ei ole mitään ylimääräistä, ei rönsyn rönsyä. Jos haluat lukea tyylikästä, taitavaa proosaa, lue Sahlbergia. Piste.
Asko Sahlberg: He
Ulkoasu: Martti Ruokonen
WSOY 2010
120 s.
Omasta hyllystä.
Toisaalla: Kirsin kirjanurkka, Oksan hyllyltä
Kymmenes kirja 100 kirjaa vuodessa -haasteeseen, tämähän käy leikiten!
_______________
Joulu tulla jolkottaa, näinhän se on, väistämättä. Olen ollut lomalla (=työttömänä) muutaman päivän ja koettanut relata tai jotain, melko kankein tuloksin. Lukeminen sentään maistuu, vaikka muuten on hieman apea olo. Eskapismi toimii.
Kovin kummoisia joulusuunnitelmia minulla ei ole, lähinnä ajattelin, no, lukea. Toivon Joulupukin tuovan mukanaan Asko Sahlbergin uusimman romaanin, Pilatuksen, jotta pääsen sen kimppuun joulun iloksi. Olen ollut syksyn karkkilakossa, joka päättyy huomenna – arvannette, että toinen käsi pysyy suklaarasiassa varsin tiukasti. Se siitä balanssin löytämisestä, sano. Ehtii kai sitä.
Yhtä kaikki: nauttikaa joulusta sellaisena kuin sen haluatte viettää!
Poimin tämän juuri mukaani kirjaston kierrätyshyllystä ja aion lukea ensimmäiseksi Sahlbergiksini. Vaikuttaa juuri täydelliseltä pienoisromaanilta. Hyvää joulua! :)
VastaaPoistaOi, innolla kuulen ajatuksiasi lukemisen jälkeen. Kiitos toivotuksista, tänä vuonna joulunaika on sujunut harvinaisen mukavasti.
PoistaAsko Sahlberg ei brändäystä tarvitse, niin vankalla tekstillä hän lukijaansa ilahduttaa. "Yö nielee päivät"- teoksesta totesin:
VastaaPoistaNäistä elementeistä olisi tällä sivumäärällä ja vaatimattomimmilla kirjailijantaidoilla muodostunut migreenin aiheuttava marssi kera rummunpäristyksen, mutta Sahlberg kuten päähenkilönsä Jakobsson tekee teemansa mukaisesti sen, mikä miehen on tehtävä! Hän kutoo monenkirjavista langoista lämminsävyisen, möyheän villapaidan, joka ei kutita eikä kikkanoi ja suuren, verbaalisesti runsaan, sivistys- ja slangisanoja estoitta viljelevän, ehyen proosaromaanin, joka ei ylly pompöösiksi, vaan riemastuttaa, herättää sympatiota ja kirvoittaa empatioita!
Balanssin vuoksi on jouluaikaan suklaakonfekteilla hertkuttelusta pidättäytyminen ehdottomasti täten kielletty, joten maukkaita ja rentoja lukuhetkiä Sinulle:)
Yö nielee päivät on tuolla hyllyssä odottamassa, mutta ensin Pilatus ja jotain muuta, sillä Pimeys-trilogiassakin kesti niin kauan... Mutta Sahlberg on ehdottomasti lukulistallani aivan koko tuotantonsa kanssa.
PoistaTämä lauseesi: "Toisaalta Sahlbergin kirjoissa on niin paljon painoa, ettei niistä hutkita menemään mitään kepoisia mainoslauseita." Voi kiitos tästä, aivan mahtavasti todettu!!!! Niinhän se on, että kirjan laadun ja sen esilläolon/mainostamisen välillä ei ole mitään varsinaista yhteyttä. Joskus suorastaan päinvastoin.
VastaaPoistaOlen lukenut yhden Sahlbergin ja se oli hurjan hyvä, mutta en nyt yhtäkkiä saa kirjan nimeä päähäni. Lukemisesta on jo jokunen vuosi.
Näin on, mainosrahat suunnataan myös muilla kuin varsinaisilla kirjallisilla perusteilla... eikä siinä kai mitään, business is business. Sahlberg on onneksi ollut tuottoisa ja vielä on paljon luettavaa, nyt juuri kesken joulupukin tuoma Pilatus.
PoistaHe on romaani, joka niittasi minut Sahlbergin kirjoihin. Olen yhtä lukuunottamatta lukenut koko tuotannon. Vaikka luen mieluusti historiallisia romaaneita, eivät Herodes tai Pilatus ole minua villinneet, vaikka taiturimaisesti teksti niissä rakentuu. Sen sijaan nämä tiukat, tiiviit tuotannon osat vakuuttavat. Kuten totesit, Sahlbergia ei turhan usein nosteta esille. Hyvä, että nostat! Ja antoisia lukuhetkiä jouluna!
VastaaPoistaHerodes on minulle yksi kaikkien aikojen parhaista lukukokemuksista. Pilatus on nyt noin 100 sivun paikkeilla, se ei ole yhtä hyvä, mutta hyvä kuitenkin. Pimeys-trilogia odottaa bloggaamistaan, mutta olen niin mykistynyt, että se vie vielä jonkin aikaa...
PoistaHyvää joulumieltä ja lukuiloa <3
VastaaPoistaKiitos Mai, lukuaikaa on ainakin riittänyt, toivottavasti sinullakin! :)
PoistaKirjoitit, että "Sahlberg kirjoittaa kuin vimmattu, ja silti tunnelma on pahaenteisen rauhallinen ja vakaa". Olen lukenut Sahlbergilta vain Tammilehdon, mutta määritelmäsi sopii siihenkin tosi hyvin. Tekisi mieleni lukea lisää. Sahlberg vaikuttaa todellakin kunnioitettavalta kirjailijalta vaikka (ja miksi?) ei kovin esillä olekaan.
VastaaPoistaHyvä hyvä, Tammilehto odottelee sekin vielä lukemistaan tuolla hyllyssäni. Lue ehdottomasti lisää Sahlbergia, Kaisa! Itse olen aivan pakahtunut Pimeys-trilogian äärelle, ja Herodes on yksi hienoimmista ikinä lukemistani kirjoista.
Poista