23. toukokuuta 2014

Ihan kohta...!



Justiinsa pian, ihan jo näillä näppäimillä, tarkemmin sanottuna seitsemän päivän päästä alkaa loma ja meikäläinen ottaa saman asennon kuin kissa. Enkä muuten hevillä siitä liiku.

Kouluvuosi on pian paketissa. Käytännön kannalta opiskelu on jo loppunut, mutta vielä pitäisi yksi pätkäviikko pusertaa harjoituksia, luokanvalvojantunteja, luokkaretkiä ynnä muuta. Tunnelma töissä on lievästi sanoen levoton, ja oppilaat ovat kuin lentoon lähdössä. Ja ovathan he, etenkin ysit. Snif.

Minulla on vielä ohjelmassa muutama huoltajapalaveri, lomautussijaistuksia ja oma lomautuspäivä. Ja sitten se on siinä. Pestin jatkumattomuus on nyt varmaa, sillä en saanut neuvoteltua tilannetta oikeudenmukaisemmaksi edes luottamusmiehen avustuksella (tai ehkä juuri siksi...). Luonto ei anna periksi – en halua suostua työehtoihin, jotka eivät vastaa omaa käsitystäni moraalisesti oikeista työolosuhteista. Voitte kutsua idealistiksi, mutta olen todennut, että jos alan joustaa nyt, saan tehdä sitä loppuelämäni. Joten ei.

Olen hieman... tai no, mitä sitä valehtelemaan, todella haikeana kertonut oppilaille, etten syksyllä ole enää heitä opettamassa ja kollegoille, että matka jatkuu tuntemattomaan määränpäähän. Kollegat ovat olleet pahoillaan (pääsääntöisesti), mutta ymmärtäneet ratkaisuni. Oppilaiden reaktiot ovat olleet monenlaisia aina välinpitämättömyydestä sydäntä rusauttavaan "Siis mitä vittua??? Mihin sä menet?? Mikset sä ole täällä sit enää???" -kommentointiin. Kai se on aika aitoa. Minua se on liikuttanut. Mussukat.

Olen käynyt kahdessa työhaastattelussa, mutta vielä ei mikään ole varmaa. Viimeisimmästä jäi niin mahtava fiilis, että toivon totisesti homman natsaavan ja aloittavani kyseisessä koulussa syksyllä erityisopettajan sijaisena. Saa jännittää puolestani! Ensi viikon lopulla asian pitäisi selvitä.

Työnhaku muuten on ollut nousua ja laskua. Hirveä määrä hakemuksia on sisällä monessa paikassa, mutta en nyt suoranaisesti ole hukkunut haastattelukutsuihin tai muuhunkaan. Välillä olen masistellut, mutta onneksi suurimman osan ajasta on ihan luottavainen mieli. Kyllä tästä jonnekin vielä päästään jatkamaan matkaa työpolulla. Ja jatkamaan samalla pohdintoja, olisiko erityisopetus se minun juttuni siinä määrin, että hakeutuisin täydennyskoulutukseen. (Saattaa se ollakin. Hui!)

Pariisi kutsuu myös pian. Huikeaa! Jotenkin ajan kulku on aivan hämärtynyt viime aikoina, ja vaikka olen kyllä havainnut, että loma lähenee, reissu ja muut lomasuunnitelmat tuntuvat silti olevan edelleen jossain tavoittamattoman kaukana. Mutta eiväthän ne ole, hahaa!

Mieli ja jutut tempoilevat moneen suuntaan yhtä aikaa. Mutta mitä siitä. Huomenna juhlitaan ystävien häitä, sunnuntaina on luvassa vaalijännitystä ja ensi viikko – sehän on jo melkein hoidettu.

Harteilla ei tunnu enää juurikaan painoa. On ollut hieno kouluvuosi, vaikka paljon jäi vielä kesken.

27 kommenttia:

  1. Ikävä juttu.

    OAJ:kin on ikävässä välikädessä. Vaikka et kuvaa "ongelmia", niin laki on aika tiukka. Määräakaisuuteen pitää olla aina syy, muuten pitää työ vakinaistaa. Sijaisuus minusta loppuu, kun esim. aitiyslomalainen tulee töihin. "Virat" ja vakinaiset kuuluu laittaa avoimeen hakuun, ja pätevä pitää valita ...

    Eli rehtorin ja luottamusmiehen raamikin on tiukka. Koulutuksen järjestäjän on noudatettava lakia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En ole ollut viransijainen, eikä tuo pesti ole sijaisuus ensi vuonnakaan. Tänä vuonna kesäpalkka maksetaan, ensi vuonna ei. Muille määräaikaisille (avoimia virkoja hoitaville epäpäteville) se maksetaan ensi vuonna, minulle ei olisi maksettu. Tässä on se ero, jota en voi niellä.

      Toivon totisesti koulutuksen järjestäjän noudattavan lakia. Harmaalla alueella liikutaan. Luottamusmiehestä on ollut suuri apu, mutta OAJ kokonaisuutena ei välitä yhtään nuorista määräaikaisuuksissa seilaavista opettajista. Valitettavasti.

      Poista
    2. Todella ikävä juttu. Itse muistuu "nuoruusajat" mieleen 1990-luvun alusta. Itsellä oli sama tilanne kolmen vuoden ajan. Luulin, että ne ajat olisivat olleet jo takana.

      Poista
    3. Toivottavasti joskus vielä ovat takanapäin! Mutta taitaa olla ikävän vallitseva tilanne, ainakin aina talouden mennessä alamäkeen. Kuntien täytyy olla tarkkana rahankäytössä, minkä toki ymmärrän, mutta kurjaahan tämä on.

      Poista
  2. Harmi, että työsi kanssa kävi näin, mutta ei moisiin järjestelyihinkään pidä suostua. Kummallisen eriarvoiseen asemaan olisit joutunut.
    Joka tapauksessa ihanaa alkavaa lomaa ja upeaa matkaa Pariisiin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, mutta mummo menee eteenpäin lumessa, vai miten se meni. ;)

      Kiitos, Jonna! Passi ja hammasharja ovat jo ojossa!

      Poista
  3. Tsemppiä uuteen! Ja jos erkka kutsuu niin anna kutsua :)! Kissan löhöasentoon mukautuminen kuulostaa myös erityisen hyvältä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Kovasti se huutelee, täytyy vastata kutsuun. ;)

      Poista
  4. Oi että, minä olin ysien kanssa luokkaretkellä (kaksi yötä) Tampereella alkuviikosta, kaikki meni todella hyvin ja minut valtasi suunnaton lomafiilis. Luokkaretki tuli kyllä hyvään saumaan, koska normaalista kouluympäristöstä pois pääsy helpotti uskomatonta työuupumusta, mikä minulla vielä viime viikolla oli.

    Ensi viikko menee varmasti sujahtaen. Meillä on koulussa paljon vain koko koulun yhteistä ohjelmaa. Lisäksi itse olen järkkäämässä isompaa ohjelmapäivää yseille, mikä vaatii vielä aikamoisen puserruksen (olemme maanantaina käytännössä iltamyöhään koululla järkkäämässä), mutta eiköhän se siitä. Minäkin hyvästelen paikan lauantaina oppilaat ja opettajat, sillä sijaistamani ope palaa syksyllä töihin. Minullakaan ei vielä ole mitään haisua syksystä ja siitä, missä päin Suomea tällä kertaa olen. Yhteen haastatteluun olen päässyt, mutta kys. paikalle valittiin tietenkin jo talon sisällä oleva työntekijä... Työnhaku on kyllä ollu tänä keväänä takkuista, ainakin oman aineeni paikkoja on ollut vähemmän auki kuin viime vuonna. Noh, toivottavasti jostain vielä napsahtaa. :) Toivottavasti sinä saat sen paikan! Ja mahtavaa, että olet innostunut erityisopen hommista. :)

    Intoa viimeiseen viikkoon ja nautitaan vielä viimeisistä päivistä kouluissamme! <3 Ja kyllä, minäkin otan löhöasennon heti, kun loma alkaa ja lähden myös aika pian Barcelonaan. Ihanaa, että myös sinä pääset reissun päälle Pariisiin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Me ollaan tyydytty vain piknik-henkeen ja pesiksen pelaamiseen, luokkaretki olisi ollut mahtava, vaikkei minulla siis mitään omaa luokkaa olekaan. Mutta noiden pienryhmienkin kanssa on ollut kivaa tehdä jotain tavallisesta vähäsen poikkeavaa ja ottaa rennommin.

      Minä hoidin oman suunnittelupuserrukseni jo talven tapahtumapäivässä, joten nyt ovat eri opet sitten suunnitelleet tämän kevätohjelman. Mutta tietysti riittää sitten valvontaa ja muuta häsläystä meille muillekin, ja hyvä niin.

      Tämä paikka mihin hain on ihan oikeasti avoimessa haussa, mikä on todella hienoa. Muut masentavat. Kunpa niitä ei tarvitsisi avata hakuun, jos varma valinta on jo tehty.

      Tsemppiä Kaisa sinullekin, kyllä meille joku paikka löytyy! Ja matkatkin vielä! Ja kesä! Ah!

      Poista
  5. Usein nuoria naisia sorretaan ja suorastaan käytetään hyväksi työmarkkinoilla, koska naiset eivät pidä yhtä tiukasti kiinni oikeuksistaan kuin miehet. Tiedän tällä hetkellä jopa kolme (!) naista, joilla on jokin oikeusjuttu vireillä työnantajiaan kohtaan kun ei ole työehdot täyttynyt vaan niitä on poljettu - ja siis todella törkeästi. Kaikkea aina uhkailuista laittomaan irtisanomiseen.

    Joten mielestäni teit oikein. Jos työehdot eivät täyty, niin sitten viedään oma osaaminen muualle. Siinä se.

    Tsemppiä epävarmaan huomiseen, mutta tiedätkös - sama se on minulla edessä muutaman työviikon jälkeen. Eiköhän me selvitä ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Opetushommissa on vielä sekin ikävä sivumaku, että sanattomana olettamuksena on usein se pahamaineinen "kutsumus" (tämä taitaa tosin olla paikoin myös kulttuurialan homma...). Kutsumuksen vuoksi pitäisi suostua vaikka mihin ja eihän tätä työtä oikeastaan muista syistä tehdäkään... Hah! Kutsumusta ei voi laittaa leivän päälle, eikä se kelpaa vuokranmaksuun, joten ihan on kyse työsopimuksesta ja asianmukaisesta työsuhteen kestosta, tuntien määrästä ja palkkauksesta.

      Minä aion totta vieköön pitää oikeuksistani kiinni. Katson, että se on velvollisuus itseä ja muita kohtaan. Ei pidä alistua vääryyksiin. Se ei johda mihinkään.

      Kiitos, Katri! Kyllä me selvitään! ;)

      Poista
    2. Pieni korjaus sivusta: opetusalalla opettajalle tehdään aina virkamääräys ei koskaan työsopimusta eikä ole työsuhdetta vaan virkasuhde. Niiden juridinen asema on kovinkin erilainen eikä minusta ole lainkaan kiinni sukupuolesta vaan siitä mitä virkaa, virkasuhdetta, viransijaisuutta ym hoitaa ja mikä on määräaikaisuuden peruste. Sovelletaan Kuntalakia ja Lakia kunnallisesta viranhaltijasta ...

      Poista
    3. Hyvä täsmennys, näinhän se tietenkin on, että virkasuhteesta on kyse.

      Poista
  6. Hyvä Suke! Jos tämä suututtava työmarkkinain tilanne jotain kaipaa, niin juurikin suoraselkäisyyttä ja omanarvontuntoa. Reilua kohtelua ei saa, jos ei sitä itse hanki - eikä tällainen ala-arvoinen kyykytys koskaan lopu, jos sitä vastaan ei taistella.

    Kutsumus on tosiaan ohkainen kerros siinä leivän päällä. Ei sillä elä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täytyy jaksaa olla itsensä puolella, koska kukaan muu ei ainakaan ole. Olisi hienoa, jos ammattijärjestö olisi myös nuorten ja pätkätöitä tekevien opettajien puolella, mutta meidät on kyllä sivuutettu lähes täysin OAJ:ssä. Surettaa kyllä se, mihin suuntaan ollaan matkalla. Työolosuhteet vaikeutuvat ja epävarmuus on haitaksi ihan kaikille osapuolille, myös työnantajalle.

      Poista
  7. Hyvä, että pidät oikeuksistasi kiinni etkä alistu! Minä toivon todella, että saisit jonkun uuden pestin. Epävarmuudessa eläminen on raastavaa ja epäreilua. Tsemppiä ja onnea "hakupeliin"!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eiköhän jotain löydy, jaksan uskoa siihen. Harmittaa vaan, koska olisin mielelläni jatkanut samassa paikassa, se olisi ollut monella tapaa hyvä juttu. Mutta ei mahda mitään.

      Kiitos. :)

      Poista
  8. Hienon suoraselkäisyyttä osoittavan päätöksen olet tehnyt. Toivottavasti uusi, parempi paikka löytyy pian! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivotaan, toivotaan. Nyt olen hakenut sellaisia paikkoja, joissa ei pitäisi olla työehdoissa mitään epäselvyyksiä. Kunpa tärppäisi!

      Poista
  9. Oikea päätös ja uudella onnella eteenpäin, menestystä työnhakuun !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Yritän olla edes joskus periaatteen nainen. Hyvältä näyttää, uusi työ on luvassa!

      Poista
  10. Toi kurjaa, että meni noin. Kouluissa on tosi paljon vaihtuvuutta, eikä vain sen takia, että oppilaat vaihtuvat joka vuosi. Luulisi olevan kaikkien kannalta parempi vaihtoehto, että tutut opet pysyis paikallaan. Tsemppiä uusiin kuvioihin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai niin, ja vielä ihanaa kesälomaa! Enää yksi pieni päivä ja juhlat. Kyllä sitä on taas ansaittua lomaa tiedossa...

      Poista
    2. Onhan se kurjaa, mutta onneksi tässä on ollut nyt hetki aikaa nieleskellä asiaa. Harmi on muuttunut enemmänkin haikeudeksi, kun pitää luopua tutusta ja tätä asiaa lukuunottamatta hyvästä. Mutta uutta päin!

      Kiitos ja samoin! ;)

      Poista
  11. Olen kauhean iloinen että uskalsit lähteä, ei tuommoista saisi olla, ja pidän hurjasti peukkuja töiden suhteen! Oppilaiden reaktiot osaavat kyllä olla mahtavia, niistä tuntuu saavan ihan omanlaistaan boostia.

    Minäkin odotan hirveästi Pariisin matkaasi että saan taas nähdä kuvia ihanasta kaupungista! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Linnea, peukut ovat auttaneet, koska työrintamalla näyttää ensi syksyä ajatellen aikas hyvältä... ;) Oppilaat ovat ihan huippuja, ikävä kyllä tulee. Onneksi he kyllä selviävät ilman minuakin, mutta mukava vuosi on ollut yhdessä.

      Lupaan kyllä kuvakavalkadin reissun jälkeen!

      Poista

Kiitos kommentistasi!