Agatha Christie: Kuolema Niilillä

Agatha Christie: Kuolema Niilillä
Suomentaja: Kirsti Kattelus
Ulkoasu: Heikki Kalliomaa
WSOY 2008 (1. painos 1978, aiempi suomennos 1940)
250 s.
Death on the Nile (1937)

Kirjastosta.



Rikas perijätär Linnet Ridgeway on päätynyt pikaiseen avioliittoon (entisen) parhaan ystävänsä Jacqueline de Bellefortin (entisen) poikaystävän Simon Doylen kanssa. Linnet ja Simon lähtevät häämatkalle Niilin risteilylle, ja kuinka ollakaan katkeroitunut Jacqueline lyöttäytyy samalle matkalle.

Laivan matkustajiin kuuluu kolmiodraaman lisäksi muitakin huomattavan kiinnostavia henkilöitä. On kirjailijanurallaan lamaannuksessa oleva kirjailijatar, amerikkalainen asianajaja, joka on samalla Linnetin holhooja, pariskuntia ja sukulaisia, kiihkomielinen vasemmistoaktivisti, saksalainen lääkäri, tyhjäntoimittajia ja salaisuuksia. Lisäksi risteilyaluksella on eräs viiksekäs pikku belgialainen – Hercule Poirot.

Risteily sujuu kauniissa säässä Egyptin maisemissa. Matkustajat pysähtyvät ihailemaan nähtävyyksiä ja laivalla itsessään on kaikenmoista vispilänkauppaa ja suhinaa. Tunnelma on sellainen kuin se matkalla ollessa usein on, leppeä mutta hieman jännittynyt, vieraassa ympäristössä kun ollaan.

Ja sitten tapahtuu murha.

Poirot alkaa selvittää murhaa ystävänsä eversti Racen kanssa, jonka omana missiona on saada kiinni vaarallinen rikollinen, jonka myös tiedetään olevan laivan matkustajien joukossa. Juttu tuntuu mutkistuvan entisestään – etenkin kun murhat eivät jää vain yhteen...

Siitä on totisesti kauan, kun olen viimeksi lukenut Christietä. Jotakuinkin puolikas vuosikymmen, luulen. Kuolemaa Niilillä lukiessani mietin, miksi ihmeessä edellisestä kerrasta on niin kauan: kirjahan on mahtava!

Kyse on suljetun paikan mysteeristä. Ollaan risteilyaluksella, ja murhaajan on oltava joku matkustajista. Hercule Poirotin aivot työskentelevät niin, että lukijaakin hikoiluttaa. Pakkaa sekoittaa se, että huomattavan monella matkustajalla saattaa hyvinkin olla motiivi tapahtuneeseen murhaan.

Poirotin tyyli "kuulustella" matkustajia on oivallinen. Hän on varsin avoin epäilyksissään ja kertoo suoraan esimerkiksi keneltä on saanut silminnäkijähavaintoja tai muita todisteita. Toisaalta – nykyaikaisiin veren- ja kostonhimoisiin tv-murhaajiin tottuneena – ratkaisu tuntuu rohkealta. Eikös sillä tavoin aseta todistajat suorastaan hengenvaaraan?

Murhakuningatar Christie saa lukijan pään pyörälle. Hämääviä vihjeitä jaellaan varsin runsaasti ja epäilykset heräävät suuntaan jos toiseenkin. Runsas henkilögalleria luo jännitettä ja samalla haastetta: jossain vaiheessa varsin samantyyliset henkilöt menivät hieman sekaisin toistensa kanssa...

Kuolema Niilillä on mahtavaa rikosviihdettä. Väkivaltaisista kuolemista huolimatta se ei saa lukijaa kakomaan vaan pohtimaan mahdollisia tapahtumaketjuja ja tarkkailemaan tilannetta Poirotin tapaan laajemmasta näkökulmasta. Ihmismielen perustuntemukset: rakkaus, mustasukkaisuus, kateus ja ahneus nousevat tämän rikoksen myötä esiin.

Suosittelen leppoisiin kesähetkiin ja perinteisen arvoituksen kaipuuseen.

Seuraavaan Christie-elämykseen ei takuulla mene puolta vuosikymmentä!

____

Kuolema Niilillä on ilmeisesti yksi kuuluisimpia Christie-kirjoja. Siitä ovat kirjoittaneet  bloggaajista ainakin Salla, Norkku, Riina ja Jokke.

Avaan kirjalla osallistumiseni MarikaOksan Rikoksen jäljillä -kesähaasteeseen (harmaa aivosolu on nyt aktivoitu). Lisäksi nappaan sillä pisteen Mikä minusta tulee isona? -haasteessa salapoliisin ammatilla.