Ioan M. Lewis: Somalia ja Somalimaa

Ioan M. Lewis: Somalia ja Somalimaa – Kulttuuri, historia ja yhteiskunta
Suomentaja: Leif Sundström
Ulkoasu: Maria Manner
Gaudeamus 2014
152 s.
Understanding Somalia and Somaliland (2008)

Arvostelukappale.


Tänä vuonna edesmennyt Ioan M. Lewis oli antropologian emeritusprofessori London School of Economicsissa. Hänen teoksensa Understanding Somalia and Somaliland (2008) on nyt suomennettu kuutisen vuotta ilmestymisensä jälkeen. Kyse on hyvin tiiviiseen muotoon pakatusta Somalian ja Somalimaan historiikista, jossa luodaan yleiskatsaus ja johdanto maiden kulttuuriin, politiikkaan ja yhteiskunnalliseen tilanteeseen.

Lewis aloitti kenttätyön tekemisen Somaliassa jo 1950-luvulla ja on aihepiirin todellinen grand old man Euroopassa. Hänen tutkimustensa yhtenä päälinjana on ollut klaanijärjestelmän tutkiminen ja analysoiminen, mikä onkin varsin kiinnostava ja keskeinen asia somalialaisessa kulttuurissa. Klaanit määrittelevät ihmisen paikan somalialaisessa järjestelmässä ja niihin liitytään isänpuoleisen suvun kautta. Klaanien väliset kahnaukset ovat vaikutuksiltaan suuria ja yksi syy maan jatkuvalle levottomuudelle on vuosisatainen klaaniperinne, joka on monin tavoin hyvin joustamaton.

Paimentolaiskulttuuri on leimallinen piirre Somalialle. Yleisimpiä eläimiä ovat kamelit, vuohet ja lampaat, jonkin verran pidetään myös nautoja. Maanviljelystä on parhaiten siihen soveltuvilla seuduilla. Uskonnoista merkittävin on islam, johon yhdistyy erilaisia mystisiä – esimerkiksi henkiin liittyviä – piirteitä. Fundamentalismia edustaa esimerkiksi Al-Shabaab-niminen liike, joka on pyrkinyt raa'alla voimalla saavuttamaan vahvempaa asemaa Somaliassa. Liike tulkitsee sharia-lakia hyvin tiukasti ja on esimerkiksi hyökännyt perinteistä esi-isäkulttia vastaan sekä värvännyt lapsisotilaita joukkoihinsa.

Somalialla ja Somalimaalla on muiden Afrikan maiden tapaan siirtomaahistoria. Näppinsä ovat sotkeneet mukaan niin Egypti, Iso-Britannia, Italia, Ranska kuin Etiopiakin. Itsenäistyminen tapahtui vuonna 1960. Itsenäistymisen jälkeen levottomuudet, vallankaappaukset, sodat ja väkivaltaisuudet ovat valitettavasti seuranneet toistaan, minkä lisäksi Somaliaa kohtasi vuonna 1974 suuri kuivuus ja siitä seurannut nälänhätä. Myös 1970-luvun sota Etiopian kanssa aiheutti maalle kriisin, josta seurasi runsasta pakolaisuutta.

1990-luvun alussa YK:n joukot liittyvät mukaan Somalian sekavaan tilanteeseen, mutta tuloksena ei ole rauha tai "toivon palauttaminen", kuten Yhdysvallat operaation nimittää, vaan lokakuussa 1993 kenraali Aididin joukot ampuvat alas useamman helikopterin ja tuhoavat länsimaiden joukkoja. Vetäytyminen alkaa ja Somalia jää oman onnensa nojaan.

Vuonna 2006 islamilaisten uskonoppineiden paikallinen liitto syrjäyttää "sotaherrojen" joukot ja vakiinnuttaa maan tilannetta. Uusi perustuslaki äänestetään voimaan vuonna 2012. Tilanne on kuitenkin edelleen muuttuva ja levoton usein eri ryhmittymien toimiessa oman ideologiansa ja päämääriensä mukaan.

Tunnen Somaliaa ja somalialaista kulttuuria erittäin kehnosti. Siitä syystä tällainen tuore kirja herätti kiinnostukseni – ajattelin saavani siitä vastauksia hämmennykseen ja aukkoihin sivistyksessä. Lewisin kirja onkin tiivis paketti ja katsaus Somaliaan ja hieman parempaan yhteiskunnalliseen tilanteeseen päässeeseen Somalimaahan, mutta en voi väittää ymmärtäväni juurikaan enempää kuin aiemminkaan.

Ilmaisu on tiivistä ja hyvin oppikirjamaista. Lewis kertoo asioista kuten ne ulkopuoliselle näyttäytyvät, ja etenkin somalialaiseen kulttuuriin ja elämäntapoihin keskittyvä osuus on kuin kultakauden antropologien käsikirjasta. Juuri siksi se minua häiritsikin, sillä vaikka antropologiasta olen kiinnostunut, wanhanaikaisessa tyylissä on monia erittäin suuria ongelmia. Se, että kokonainen kansa erilaisine "tyypillisine" piirteineen yritetään mahduttaa muutamaan ytimekkäästi otsikoituun alalukuun (esimerkiksi "Somalien kansakunta ja sen perinteiset osat" tai "Uskonto ja yleiset kulttuuriset piirteet"), on aina ongelmallista. Vaikka kuinka on tehty kenttätyötä ja tutustuttu kohteeseen vuosikymmenten ajan, ulkopuolelta katsovan tutkijan asenne on kai väistämättä hieman ylimielinen, vaikkei sellaiseen pyritäkään. Massat eivät puhuttele, eikä yleiseksi määritelty välttämättä kerro lopulta mistään todellisesta koetusta.

Maan historiaa käsitellään enimmäkseen 1900- ja 2000-lukujen osalta. Huomasin jälleen, että on hirveän hankalaa koettaa saada aikaiseksi selkeää kokonaiskuvaa tapahtumaketjuista, joilla on pitkä historia takanaan ja hyvin monimutkainen nykyisyys. En yhtään ihmettele, että Somalialla on ne ongelmat, jotka sillä ovat, mutta toisaalta on vaikeaa edelleenkään käsittää, mistä se tarkalleen johtuu. Lewisin kirjaa pitäisi lukea huomattavasti huolellisemmin, että siitä saa ummikkona irti niin paljon, että voi sanoa oppineensakin jotain. Nyt nimet, vuosiluvut ja osapuolet menivät suloisesti sekaisin.

Joka tapauksessa kyse on ansiokkaan elämänuran tehneen tutkijan työn selkeästä summauksesta. Suomentaja Leif Sundström on päivittänyt vuonna 2008 ilmestyneen kirjan aikajanaa nykyhetkeen asti, mitä pidän erinomaisena ratkaisuna. Jälkisanat kirjoittanut akatemiatutkija Marja Tiilikainen tuo kirjaan myös kiinnostavan aspektin tiiviillä osiolla Suomen somalialaisista.

Somalia ja Somalimaa – Kulttuuri, historia ja yhteiskunta on johdantoteos aihepiiriin, joka tuntuu Suomessa herättävän paljon tunteita esimerkiksi maahanmuuttajakysymysten vuoksi, ja johon on siitä syystä järkevää tutustua tarkemmin. Veikkaan tämän päätyvän kurssikirjaksi yliopistoon, enkä pidä sitä lainkaan huonona asiana. Mutta ei potentiaalisen lukijan toki tarvitse kurssivaatimuksia odotella: kirja sopii tiiviin muotonsa ja selkeän ilmaisunsa vuoksi kelle tahansa valveutuneelle ja Somalian tilanteesta kiinnostuneelle, joka haluaa saada itsensä ajan tasalle Afrikan sarven tapahtumissa.