Pearl S. Buck: Hyvä maa

Pearl S. Buck: Hyvä maa
Suomentaja: Vera Snellman
Ulkoasu: Osmo Kaipainen ja Urpo Huhtanen
WSOY 1976 (6. painos)
378 s.
The Good Earth (1931)

Kirjastosta.



Wang Lung on köyhän talonpoikaisperheen ainoa poika. Isä on jo vanha, äiti kuollut ja Wang Lungin pitäisi ottaa vastuu tulevasta. Hän on koko ikänsä raatanut maataloustöissä, mutta usko tulevaisuuteen ei ole kuollut. Wang Lung päättää hankkia vaimon saadakseen perheen ja päätyy ostamaan läheisen kaupungin rikkaimman talon keittiöorjan O-lanin vaimokseen.

O-lan on nöyrä ja hiljainen, hänellä on Wang Lungia kovasti häiritsevät "suuret jalat", ja vaikkei ulkonäköä ole muutenkaan liiaksi suotu, O-lan on kova tekemään työtä. Lapsia alkaa avioliiton myötä tulla, ja O-lan synnyttää vuosittain uuden jälkeläisen yksin huoneessaan, turhia valittamatta. Perhe kasvaa sekä "oikeilla lapsilla" eli pojilla että "orjilla" eli tytöillä.

Samaan aikaan Wang Lung saa kasvatettua maaomaisuuttaan. Kunnes tulee katovuosi ja valtava nälänhätä, joka vie myös tämän perheen maanpakoon. Nälänhädän helpotettua erään onnekkaan sattumuksen myötä Wang Lungilla on ylimääräistä rahaa käytössään ja mihinpä muuhun hän sen sijoittaisi kuin uuteen, hyvään maahan.

Vuodet vierivät, omaisuus karttuu, eikä Wang Lungissa ole lopulta jäljellä mitään nuoruudestaan köyhänä talonpoikana. Lapset varttuvat, sukupolvet vaihtuvat ja aika kuluu. Se, mikä pysyy, on maa.

Nobel-haasteen innoittamana päätin laajentaa tietämystäni ja lähteä tutkimusmatkalle 1990- ja 2000-lukujen tuolle puolen. Päädyin aina 1930-luvulle asti (Buck palkittiin Nobelilla 1938) ja sen myötä tarkemmin määrittelemättömään ajanjaksoon kaukana Kiinassa. Eksoottista, suorastaan.

Pearl S. Buckin Pulitzerilla palkittu Hyvä maa on massiivinen sukusaaga. Sen päähenkilö on kurjuudesta rikkauksiin nouseva, omapäinen ja kunnianhimoinen mies, johon lukijan on hankalaa kiintyä, mutta jotenkin niin käy kuitenkin. Wang Lung ei ole miellyttävä mies, muttei toisaalta erityisen paha. Hän on aikansa (olettaisin 1800-luvun puolivälin paikkeita) kuva ja siinä mielessä asenteineen sietämätön, mutta ymmärrettävä. O-lan jää sivurooliin, mutta on siitä huolimatta tärkeä ja keskeinen ja omalla tavallaan myös vahva – minkä Wang Lungkin väistämättä huomaa.

Hyvä maa on kerrottu vieraan silmin. Pearl S. Buck vietti lapsuutensa Kiinassa ja palasi sinne joksikin aikaa aikuisena. Hän siis tiesi, mistä kirjoitti käsitellessään Kiinaa. Mutta väistämättä kirja on oman aikansa ja maailmankuvansa tuote, ja siitä paistaa läpi siirtomaaherruus ja vieraan (vaikkakaan ei tuntemattoman) kulttuurin eksotiikan kauhistelu ja ihailu, vaikkei se ylettömän alleviivattua olekaan.

Naisen asema on kirjassa keskeinen teema ja sitä käsitellään O-lanin, perheen tyttärien ja myöhemmin Wang Lungin ostaman toisen vaimon Lootuksen kautta. Buck nostaa esiin esimerkiksi kiinalaiseen kulttuuriin pitkään kuuluneen naisten jalkojen sitomisen, ja kieltämättä se on aihepiiri, joka nostaa karvat pystyyn. Tyttölapsen merkityksettömyys surettaa – eikä aihe oli valitettavasti vanhentunut vieläkään.

Tarina kulkee kirjassa varsin sujuvasti, mutta ehkä se on lopulta hieman tylsä. Ryysyistä rikkauksiin ja perheen pyöräyttäminen siinä ohella, muutama este ja vaikeus, moraalisia punnintoja, lopulta luopumista ja vanhuutta uuden sukupolven jyrätessä edellisen – siinä se. Toisaalta ei hyvään tarinaan sen kummempaa välttämättä vaadita. Mutta jokin lisätvisti olisi ollut tämän kirjan kohdalla tarpeen.

Suomennos tuntuu hieman yksinkertaistetulta, eikä kieli ehkä taivu aivan niin sujuvasti kuin se alkuperäisteoksessa lienee tehnyt. Ajankuvaa sekin, ehkä. Tästä tosin opin (taas), että voi olla paikallaan lukea alkukielellä, jos mahdollista. Jännästi sitä en vain ota onkeeni sitten millään.

____

Osallistun kirjalla Jokken kirjanurkan 14 nobelistia -haasteeseen sekä omaan Pulitzer-haasteeseeni.