4. syyskuuta 2012

Pääntyhjennystä ja pari sanaa muustakin

Pysytellään samoilla linjoilla kuin viime viikolla: ajan tappamista ei todellakaan ole tarvinnut harjoittaa. Itse asiassa pitkästä aikaa on sellainen olo, etten ehdi enkä edes jaksa esim. lukea. Kummallista. No, tapani mukaan kirjoja on toki kesken, mutta tällä hetkellä kaipaisin kyllä jotain kunnolla mielen räjäyttävää mäjäytystä kirjallisessa muodossa. (Lukupiiriä varten tahkoamani Kalle Päätalon Koillismaa ei suoranaisesti vahvista uskoani maailmankaikkeuden – tai kirjallisuuden – tasapainoon. Hyvänen aika että niitä sivuja riittää, mää sanon!)

Ideoita varmoiksi nakeiksi? Anyone? Please?!!

G etenee painollaan. Tosin tänään paikallismediassa uutisoitiin, että yliopistossamme on juuri äsken salaa ja varkain siirrytty järjestelmään, jossa gradut arvioidaan "kuin mikä tahansa opintosuoritus" arvosana-asteikolla 1–5. Mielenkiintoista. Ihan uteliaisuuttani ajattelin selvittää, miten on mahdollista, että päätös on tehty kesäkuussa ja astuu saman tien uuden lukukauden alussa voimaan. Olen aina luottanut siirtymäaikoihin, hitto soikoon! Nytkin sellaisen suojissa pakerran, kun on nyt sitten vähän ottanut aikaansa tämä opiskelu. Tampereellahan siis opiskellaan nykyään tutkinto-ohjelmissa, ei enää (niin) pääainevetoisesti kuin ennen. Olen ollut laiska ottamaan asiasta selvää, sillä se ei tosiaan tule minuun sinänsä vaikuttamaan. Olisi ehkä pitänyt, olisin viisaampi. Eikä olisi tarvinnut paniikissa selailla internetin syövereistä esiin vanhoja opinto-oppaita asioiden varmistamista varten.

Niin, viime perjantaina oli tosiaan se Into Kustannuksen järjestämä blogitapahtuma, jonne minäkin lopulta uskaltauduin paikalle (en naamioitunut). Oli jännittävää ja kivaa tavata ihmisiä ruutujen takaa, ja kustantamolle lähtee tästä osoitteesta iso kiitos moisen tapahtuman järjestämisestä. Paikalla olivat bloggareiden lisäksi kirjailijat Laura Gustafsson ja Saara Henriksson. Mielenkiintoista keskustelua heräsi! Varsinaisen bloggarimiitingin jälkeen alkoi Innon, Rosebudin ja Voiman yhteissynttärit, joissa tuli hengailtua hyvän aikaa. Kiitos seuralle, oli hauskaa turista kanssanne!

Viikonloppuuni kuului mukavan perjantain jälkeen lauantaiset tuparit lapsuudenkaupungissani ja sunnuntaina vielä serkunlapsen ristiäiset. Kun serkkuni edellinen lapsi kastettiin syksyllä 2009, vollotin silmät päästäni, joten tällä kertaa olin varustautunut ainakin lähes vedenkestävällä meikillä. Ei tarvinnut vollottaa, tilaisuus oli lämminhenkinen ja rento ja pappi aivan hurmaavan charmantti. Jopa tällainen kylmäsydäminen pakana herkistyi pohdiskelemaan. Tällaisia kirkonmiehiä (ja -naisia) tavatessani alan aina uskoa, että Suomen evankelis-luterilaisella kirkolla on vielä toivoa ja mahdollisuus elää oikeasti nykyajassa. Sitä näkemystä pääsevät aivan liian usein horjuttamaan kaiken maailman päiviräsäset ja luthersäätiöt. (Enkä tiedä, kiinnostaako tai tarvitseeko kirkkoa kiinnostaa siihen kuulumattoman ihmisen mäkinät, mutta kunhan tässä annan tuulen heiluttaa huulia.)

Tosin kyllä nykyaikainen kastemenettely – sen verran kuin sitä olen päässyt todistamaan – hakkaa gradua varten läpikäymäni muistitiedon kuvaamat 1900-luvun alun tilaisuudet mennen tullen. Enää ei ainakaan kasteen yhteydessä kirkoteta äitejä, noita saastaisia synnintekijöitä. Eikä taideta kovin paljon puhua siitäkään, kuinka lapsi on paholaisen viettelyksille altis. Tai mitä näitä nyt on, wanhan hywän ajan malliin.

Työpäiviä on jäljellä kuusi. Ennen seuraavaa (joka on perjantaina) pitäisi päästä aika paljon pitemmälle kirouksenani olevan Fortunes of Historyn kanssa. Ja napunapunaputtaa lisää tekstiä. Mutta tänä iltana taidan enää vain lukea.

Jos vain keksin, mitä.

11 kommenttia:

  1. "Kalle Päätalo - miljoona sivua hyvää luettavaa" todettiin Velipuolikuussa Kari Heiskasen suulla 80-luvulla. Syöpynyt ikuisesti mieleeni.

    Kivaa, että Into-kustantamossa oli kivaa, vaikuttaa kaikin puolin mielenkiintoiselta kustantamolta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi hyvä sylvi, kuinka todelta tuo tuntuu........ Mutta aion taistella, koska lukupiiristä on kyse!

      Sitä se on, jään todella kiinnostuneena seuraamaan, mitä kaikkea sieltä vielä ilmestyy.

      Poista
  2. Miekin olen odottanut että kohdalle sattuisi joku aivan huikea teos, jotta voisi kokea sen saman tunteen kuin esimerkiksi ensimmäistä Irvingiä lukiessa.

    Yksi aika hieno kirja on nyt lukusessa, siitä lisää mahdollisesti loppuviikosta. Ensimmäiset 75 sivua ovat ainakin olleet aivan huikeita. (Jos alkuneljännes on huikea, voiko kirja siitä läsähtää niin, että kokonaisuus kääntyy pettymyksen puolelle?

    Opiskelun iloa ja toivottavasti löytyy myös se lukemisen ilo!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuulostaa hyvältä! Toivottavasti lässähdystä ei tule. Minäkin aloittelin eilen ihan lupaavan oloista kirjaa, josta lisää myöhemmin. Ei mitään sielujen säpinää ja ilotulitusta, mutta mukanaan vievää tekstiä kumminkin. Tänään olen lukenut vain lehtiä, kun on ollut ihan kipeä olo koko päivän. Syyslenssua tähän olotilaan kaivattiinkin, hmph.

      Kiitos! :)

      Poista
  3. Ikävä tuo muutos - ja luulis nyt että tosiaan olis joku siirtymäaika. No ei sit. :(

    Ja kiva oli nähdä!

    Räpläähän sitä G:tä kaikesta huolimatta (luin jotenkin alussa G:n G-pisteeksi. Joskus olen kärsinyt samasta ongelmasta dioja-sanan kanssa (dildoja)).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, ei auta kuin niellä pettymys ja hyväksyä asiat, joihin ei voi vaikuttaa.

      Oli! Nähdään toivottavasti taas pian uudestaan. :)

      Lupaan räplätä G:tä taas, jahka pääsen taas jaloilleni - joku ihme lenssunpoikanen pakotti täksi päiväksi lepomoodiin... Ja joo, lukiongelmia on täälläkin havaittavissa aina aika ajoin ja AINA ne liittyvät jotenkin seksiteemaan :D

      Poista
  4. Oli kiva nähdä ja intoa G:hen!!

    (sivuhuomautuksena on pakko sanoa että aina kovasti ilahduttaa kuulla jotain hyvää tästä meidän kirkosta, ehkä meillä tosiaan on vielä toivoa :))

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli kyllä! Kiitos.

      Olen vähän liiankin kärkäs arvostelija, enkä halua tietenkään lytätä hyvää ja paneutunutta työtä tekeviä ihmisiä, saati kenenkään henkilökohtaista uskoa, mutta harmittavasti yleensä negatiiviset jutut saavat sitä palstatilaa liikaa, ainakin näin kirkkoon kuulumattoman näkökulmasta. Onneksi arkielämässä kohtaamiseni kirkon kanssa ovat usein hyviä. Jatkakaa samaan malliin vaan! ;)

      Poista
  5. Voi, minä toivoin, että Koillismaa-sarja olisi jatkunut pidempäänkin. :) Nyt on menossa Päätalon ei-mihinkään-sarjaan-kuuluvat teokset ja sitten syöksyn Iijoen kimppuun. Onneksi niitä riittää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hehe, näin se maku on erilainen ;) Olen jossain sivulla 260 ja lukupiirin yhteissuunnitelma oli lukea kirja elokuun loppuun mennessä. En vaan jaksa kauhean montaa sivua yhteen menoon! Mutta lupaan avautua lukuprosessista tarkemmin, jahka Koillismaa on selätetty.

      Poista
    2. Odotan mielenkiinnolla! Oikeastaan on kiva lukea tutuista teoksista myös vastakkaisia mielipiteitä (kun ne on kunnolla kirjoitettu, kuten sinulla). Myönnettäköön, että tällä hetkellä on jo hyvin pitkään ollut kesken Päätalon "Höylin miehen syksy", enkä meinaa millään päästä sisälle siihen ja se tuntuu olevan aina vaan kesken. Että vaihtelee se tietysti teoksittainkin samalla kirjailijalla, mistä pitää. :)

      Poista

Kiitos kommentistasi!