Elossa, jumissa

Sijaistus hoidettu ja kaikki ovat elossa ja täysissä ruumiin ja sielun voimissa. Toki päivään kuului kaikenmoisia pikku haasteita, kyseessä oli nimittäin erityisluokka ja ohjelmassa koulun ulkopuolista toimintaa. Ensimmäinen haistavittu hoidettiin (onneksi) pois alta heti päivän aluksi, joten ei tarvinnut sitäkään jäädä sen kummemmin odottelemaan. Mutta teki hyvää (minulle) joutua pää edellä kylmään veteen, onpahan nyt avattu tämäkin ura. Itse asiassa paremmin kuin hyvin, sillä menen samaan kouluun sijaiseksi myös huomenna ja ylihuomenna. Hoblaa! Tenttikirja jäi helposti kakkoseksi, kun tarjolla on töitä. Yritän nyt kuitenkin parhaani mukaan selvittää sen hiton tentin (joka on ensi tiistaina), jotta siitäkin pahasta päästään. Ei auta enää itku markkinoilla, huomaan.

Nykyistä työsuhdetta on jäljellä vielä neljän työpäivän verran, joista selvinnen kunnialla. Pientä haikeutta on ilmassa, myönnettäköön, mutta ratkaisu oli tismalleen oikea. Tuntuu hyvältä sanoa näin, koska voisin olla toistakin mieltä. Turvallisuushakuisena ihmisenä tyhjän päälle heittäytyminen ei aina ole todellakaan kovin helppoa.

Lukemisen ilo on vieläkin aika hatara. Useampia opuksia on tapani mukaan kesken yhtä aikaa, mutta etenkin tuo yksi on niin huono, että tekee mieli itkeä. Piruuttanikaan en jätä sitä kesken, vaan luen loppuun saakka, pakko on nimittäin selvittää, miten huonosti noin onneton tekele voi päättyä. Kyse ei ole uutuudesta eikä kotimaisesta kirjasta, voin paljastaa. Palaan asiaan, jahka saan tankattua sivut loppuun ja sulateltua kokemani säädylliseen muotoon.

Olen mukana parissakin eri lukupiirissä, joista toiseen olisi jo pitänyt saada luettua Kalle Päätaloa (olen jossain sivulla 300, ja ilmeisesti tuo kirja ei lopu koskaan) ja toiseen lauantaiksi Ann Rosmanin Majakkamestarin tytär (jonka olen sentään saanut noudettua kirjastosta kotiin). Jotenkin sitä jännästi huomaa, että pakon edessä on yksinkertaisesti nipistettävä lukuajasta ja esim. nukuttava. Ihan hyvä muistutus meikäläiselle, sanoisin. (Mutta silti haluaisin lukuilon takaisin ja mielellään jonkin erinomaisen koukuttavan mestariteoksen avustuksella!) Onneksi lähiaikoina on luvassa muun muassa John Irvingiä, joten en täysin pelkää menettäväni uskoani. Kiitos John, jo etukäteen, ja pusuja sinne Atlantin toiselle puolelle!