11. syyskuuta 2012

Nuku! (+jännitystä ilmassa...)



Annelies Verbeke: Nuku!
Suomentaja: Titia Schuurman
Avain 2006
156 s.
Slaap! (2003)

Omasta hyllystä.


Yöperhonen oli vieläkin paikallaan. Ehkä se oli kuollut? Napautin sitä kuulakärkikynällä. Se liikautti siipiään ärtyneesti. Vedin helpottuneena henkeä ja annoin sille vähän keksinmuruja. Ne eivät houkutelleet sitä.
"Jaaha, ollaankos sitä nirsoja?" minä nauroin. Se kuulosti kummalliselta ja ontolta hotellin tyhjässä aulassa. Minun oli paras varoa, etten rupeaisi puhumaan yöperhoselle. Sen jälkeen kun kaskelotti oli onnistunut järjestämään minut psykiatriseen sairaalaan, tuntui viisaalta asettaa erinäisiä rajoituksia eläinrakkaudelleni. (s. 125)

Maya ei ole nukkunut aikoihin. Unettomuus alkaa kalvaa hänen elämäänsä sen kaikilla tasoilla, ei vähiten sosiaalisen kanssakäymisen suhteen. Kun Mayan miesystävä lähtee kävelemään, unettoman levottomuus kasvaa entisestään. Maya polkee öisin pyörällään ympäri kaupunkia etsimässä karannutta untaan.

Mayaa huomattavasti vanhempi Benoit ei myöskään nuku. Hänen unettomuutensa taustalla lienee vaikea lapsuus ja yleinen sopeutumattomuus. Kun kaksi unetonta kohtaavat sattumalta toisensa, maailmassa on hetken aikaa rauhoittavaa valoa. Yhteiskunta ei kuitenkaan voi jarruttaa tahtiaan, vaikka kaikki eivät sen aikakäsitykseen sopeudu. Vaikeinta on silti aina unettoman pään sisällä.

Tässäpä malliesimerkki pienestä suuresta kirjasta. Mittaa tarinalla on vain noin 150 sivua, sisältöä senkin edestä. Annelies Verbeke kuvaa kouriintuntuvasti sitä, miltä tuntuu, kun ei saa unen päästä kiinni. Millään. Kuinka jonkin aikaa jaksaa koettaa taistella, mutta kuinka jossain vaiheessa aivot antavat periksi.

Olen itse kärsinyt unettomuudesta, ja Nuku! palautti tutun tunteen. Muistin taas ne aamuöiset pitkät hetket, jotka pyörin sängyssä, levottomat ajatukset, jatkuvan väsymyksen, lopulta unilääkekrapulaisen raudan maun suussa. Ei ole ikävä, todellakaan. Sympatiani ovat aina unettomuudesta kärsivien puolella. Menkää lääkäriin, heti. Turha jäädä kärsimään, unettomuuteen löytyy kyllä apua. Tämä ihan vaan vinkkinä, sillä itse odotin melkein puoli vuotta unta – turhaan.

Tarinana Nuku! on kiihtyvä ja tiivistyvä. Sen lyhyeen mittaan on saatu mahtumaan paljon, ja se on yhtä levoton kuin unetonkin voi olla. Vaikka tuntemukset olivat osin tuttuja, lukeminen takkusi, enkä päässyt kirjan imuun niin kuin olisin halunnut. Paikoin tarina oli aivan erinomaisen hyvä, hymähtelin ja eläydyin, mutta paikoin se tuntui vain virtaavan ohi ilman, että olisin oikeastaan edes erityisemmin piitannut. Ja valitettavasti tämä jälkimmäinen fiilis jäi päällimmäiseksi.

Maya ja Benoit ovat kiinnostavia henkilöitä, mutteivät jätä kovin vahvaa jälkimakua. Toisaalta heidän hämyisyytensä sopii aiheeseen: eihän unetonkaan näe tai koe asioita kovin selvästi tai kirkkaasti. Vaikka en siis itse ihastunut tähän kirjaan, pidän sitä suhteellisen taitavana ja vahvana tarinana, jolla on ollut syynsä tulla kerrotuksi.

Muiden mietteitä: Maukka, Villasukka kirjahyllyssä, Hanna, Ina ja Margit.

Nuku! sopii nähdäkseni nooran Mieleni on rajaton -haasteeseen, sen verran kouriintuntuvasti se kuvaa unettomuuden aiheuttamaa muutosta ihmisen mielessä, monella tavalla ja tasolla. Lisäksi valloitan Belgian.

---

Huomenna heitän ensimmäistä kertaa niskaani oikean opettajattaren auktoriteetin: menen nimittäin sijaiseksi! Voin sanoa, että jännittää. On jännittänyt jo pari päivää. Toivottavasti Nuku! ei pääse vaikuttamaan tietoisuuteeni näin jälkikäteen liian voimakkaasti, olisi meinaan ihan kiva saada edes vähän unta ennen huomista. Etten ihan zombina siellä paina.

Jää nähtäväksi.

20 kommenttia:

  1. Tsemppiä sijaistamiseen! Mua jännitti aina sijaistamiset ennen kuin aloitin open hommat. Nuku hyvin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Onneksi tämä eka kerta on nyt hoidettu pois alta, jatkossa jännitys lienee toisenlaista (vaikka tuskin minnekään katoaa).

      Poista
  2. Ai näin kiinnostava kirja! Luen nykyään niin ahkerasti uusia katalogeja, että en helposti löydä näitä vanhempia.

    Unettomuus on kirous, joka voi kulkea suvussa. Äitini voi valvoa vaikka kaksikin yötä (85 vee) ennen kuin ottaa edes nukahtamislääkkeen. Poikani kärsii unettomuudesta, tyttäreni on tullut isäänsä eli nukkuu vaikka pommeja satelisi. Itse olen nyt löytänyt sen auvon,kop, kop, maalamaton puu, että nukun pitkiä öitä ellen niitä itse tuhoa lukemalla aamutunneille. Oikein rakastan pitkiä öitä viikonloppuisin, kun kellään ei ole aamulla kiire minnekään.

    Hyvää loppuviikkoa, Ope;-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla on vähän uutuusähky, luen mielelläni muiden juttuja uusista, mutta itse olen nyt innostunut vanhemmista kirjoista, miten vanha nyt sitten määritelläänkään.

      Minä olen perinyt kai tätini unettomuuslahjat, mutta toisaalta sitten, kun nukuttaa, nukun kuin tukki ja myös nukahdan nopeasti. Jännää, miten se voikaan vaihdella niin paljon. Minäkin pidän pitkistä öistä, sillä olen yökyöpeli ;)

      Kiitos!

      Poista
  3. Tuttua, minulla ensimmäinen sijaisuus oli viime syksynä pian Lontooreissun jälkeen. Ai että se jännitti! Mutta uskopa vain, se menee tosi hyvin :-)

    Tämän Nuku!-kirjan merkkasin joskus muistivihkoon, että sen joskus muistaisin lukea. Nähtäväksi jää, luenko aikanaan, mutta arviosi olisi kiinnostavaa luettavaa! Toivottavasti nukut hyvin jännityksestä huolimatta. :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Kaisa, ihan hyvin se sujui, vaikka aika monta sudenkuoppaa oli olemassa... Ja sain ihan hyvin nukuttuakin ;)

      Tämä on nopealukuinen, joten siinä mielessä kannattaa kokeilla, jos sattuu vastaan.

      Poista
  4. Tämähän olisi hyvää luettavaa jonakin unettomana yönä... Laitan mieleen, Belgiakin on vielä valloittamatta. Tsemppiä sijaisuuteen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tunnelma on ainakin kirjassa siihen sopiva ja muutenkin ihan kohdillaan! Ja uusia maita on kiva valloittaa, kun sille tielle on lähtenyt.

      Kiitos tsempeistä, hengissä ollaan!

      Poista
  5. Vastaukset
    1. Niin ja tätä en ole lukenut, mutta vaikutuin Verbeken myöhemmästä romaanista Kalanpelastaja.

      Poista
    2. Kiitos, Maria! Minä pidän tuon Kalanpelastajan harkinnassa. Ehkä joskus, jos sille päälle satun. ;)

      Poista
  6. Minä mietin että luenko tätä kun Kalanpelastaja ei oikein sytyttänyt.. Mutta voisin tämän perusteella kyllä lukea. Tsemiä sijaistamiseen, hyvin se menee!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kannattaa kokeilla, jos siltä tuntuu. Vaikken itse hullaantunut, ei kyllä harmita, että tuli luettua. On hyvä lukea sellaistakin, johon ei rakastu.

      Nooo, ainakaan ei tarvinnut ruveta painimaan :D

      Poista
  7. Minulla on tämä kirja hyllyssä, mutta en ole saanut aikaiseksi lukea. Unettomuus on minulle vierasta, sillä nukun aina kuin tukki, joten ehkä siinä syy.

    Tsemppiä sijaistamiseen! Opiskellaan muuten samaa alaa, minusta ei vain tule opea :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minullakin tämä oli omassa hyllyssä, ja nyt tuli lopulta ihan sattumalta nappaistua lukuun. Minäkin onneksi saan usein nauttia tukkityylisestä unesta, mutta aina silloin tällöin vanha vaiva muistuttaa olemassaolostaan...

      Kiitos, meni ihan siedettävästi! Ja hei, mahtavaa, hyvä uravalinta! ;)

      Poista
  8. Minäkin olen juuri lukemassa tätä kirjaa Belgian valloitus mielessäni! Eilen oli ihan huono omatunto kirjan päähenkilöiden univaikeuksista lukiessa, kun samalla haukottelin oikein reteästi ja tiesin vaipuvani pian suloiseen uneen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oho, jee, pian siis blogissakin! No, ainakin koit siis hetkellistä yhteyttä kirjaan, joskin vastakohtien kautta ;)

      Poista
  9. Aika jännältä tuntui lukea tätä kirjaa kun olisi oikeasti pitänyt olla jo nukkumassa... Vaikka kirja oli hienoinen pettymys oli unettomuus kuvattu tässä osuvasti. Huumorikin tuntui juuri sopivalta vähän (vai paremminkin ei ollenkaan) nukkuneelle :) Kuvasit kirjaa hienosti!

    Kiitos linkityksestä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onnea opeiluun! (Unohtui edellisestä.)

      Poista
    2. Juu, kyllä tässä pilkahteli huumoria ja kuvaus on minustakin aika osuvaa - vaikka en tosiaan erityisen ihastuksissani loppuviimein ollutkaan.

      Kiitos tsempistä, sitä on tarvittu!

      Poista

Kiitos kommentistasi!