15. syyskuuta 2012

Olen lukenut ehkä elämäni huonoimman kirjan


Joxemari Iturralde: Kärpäset eivät näy valokuvissa
Suomentajat: Tommi Ingalsuo & Sirkka Aulanko
LURRA Editions 2005
247 s.
Euliak Ez Dira Argazkietan Azaltzen (2003)

Kirjastosta.


Julio Requejo on bilbaolainen yksityisetsivä, jonka työpäivät ovat pääasiassa kohteiden varjostamista kahviloissa istuskellen, raporttien kirjoittamista ja gin tonicien kiskomista sopivissa väleissä. Hänen henkilökohtainen elämänsä on suhteellisen tylsää, joku nainen nyt roikkuu epämääräisesti mukana, mutta muuten Requejo toivoisi löytävänsä jotain uutta ja parempaa. Jos saisi aikaiseksi.

Eräs mielenkiintoinen työkeikka vie hänet hieman yllättäen Lontooseen, jonne on saatettava kaunis ja kiehtova Lucy-niminen tyttö. Lucyn elämää Brittein saarilla kuvataan myös tarkemmin, hän on mestari salaamaan todelliset aikomuksensa, mutta toisaalta melko naivi ympäristönsä suhteen.

Välillä vilkaistaan muutamia muita bilbaolaisia. Lopussa on, no, yllätys.

Juu ei, ei kiinnosta edes erityisemmin kuvailla tätä kirjaa tai kertoa sen juonesta.

Hyvät naiset ja herrat, saanko esitellä: epäilemättä huonoin koskaan lukemani kirja!

Ja luin tämän sentään sinnillä loppuun saakka, vaikka tiukkaa se teki. Joissain asioissa olen yltiömäisen itsepäinen, ja tällä kertaa se aiheutti tuskaisia lukuhetkiä tämän tekeleen seurassa. (Saatan kyllä jättää kirjoja kesken, se ei ole ongelma, mutta nyt päätin selvittää loppuun asi, mikä ihme tämä tekele on olevinaan.)

On useitakin ongelmia. Ensinnäkin kirjan tarina on idioottimainen. Kyllä, tapahtumia on toki kehitelty ja kirjassa kyllä tavallaan tapahtuu ties mitä. Ongelma vain on, että ne tapahtumat eivät kiinnosta. Pätkääkään. Osa on täysin ja ehdottoman tyhjänpäiväisiä, ja nekin, joissa on jotain pointtia, pilataan muulla typeryydellä.

Kuten kielellä. Ei, ei, ei, ei, ei näin! Kieli on tönkköä ja töksähtelevää, lapsellista ja uskomattoman tylsää. Tekstinäyte sivulta 108, olkaa hyvät (ja lukekaas se nyt vaan kiltisti, ope pitää perästä päin pistarit!):

Hän halusi viettää vapaapäivän, joten hän otti rauhallisesti seuraavien tuntien ajan. Kun hän ajatteli, että oli lounasaika, hän alkoi tehdä ruokaa pienessä keittiössään. Spagettia tomaattikastikkeessa. Hieman hedelmiä jälkiruoaksi ja kahvit päälle. Requejo ei ollut erityisen hyvä kokki, mutta ei kovin huonokaan. Hän oli sitä tyyppiä, joka oli valmis tekemään ruokaa tarpeen vaatiessa. Ja hän söi aina kaiken mitä oli tehnyt, vaikka se ei olisikaan ollut kaikkein parasta. Tällä kertaa hän teki bolognalaista spagettia ilman lihaa. Vain spagettia ja tomaattia. Spagetti ei ollut aivan huonoa, oikeastaan ihan syötävää. Ainakin Requejo söi sen. Aloitettuaan syömisen hän huomasi, että spagetti olisi kaivannut juustoraastetta, mutta hänellä ei ollut sitä.

Ja niin edelleen, ja niin edelleen, ja niin edelleen. Ja. Niin. Edelleen.

Ja luin tosiaan tämän kirjan ihan selvin päin. Ihme.

Tässä kirjassa mättää yksinkertaisesti aivan kaikki. Se on typerä viritelmä, jota ei – anteeksi vaan – uskoisi ammattikirjoittajan käsistä lähteneeksi. Joxemari Iturralde ei ole ensimmäistä kertaa hommissa, vaan on julkaissut lasten- ja nuortenkirjoja sekä romaaneja ja perustanut ilmeisesti Baskimaan kulttuurille keskeisen kirjailijapiirin jo 1970-luvulla. En ymmärrä.

Kirja päätyi mukaani jälleen kerran satunnaisotannalla kirjastosta, jossa se oli asetettu esille. Nimi kiinnitti huomioni, ja kun vilkaisin kirjaa tarkemmin, huomasin sen baskikirjailijan tuotokseksi. Täysin vieras kulttuuri minulle, joten päätin testata. Nyt kaduttaa. (Ei baskikulttuuriin tutustuminen sinänsä, vaan että se tapahtui tämän pökäleen kautta.)

Takakannen mukaan "romaanissa käsitellään klassisia teemoja – kohtaloa, vapaata tahtoa, sattumaa".

No ei kyllä käsitellä.

"Erikoisella tyylillään Iturralde luo kertomuksen, joka vangitsee lukijansa."

Niin vangitseekin – epäuskosta ja lähes hallitsemattomasta halusta vaikeuttaa kirjan olemassaoloa jatkossa.

Puuh. Johan helpotti.

No, koska sain kirjan kuitenkin loppuun asti, totean nappaavani pisteen Ikkunat auki Eurooppaan -haasteessa (Espanja/Baskimaa) ja valloittaneeni taas yhden uuden maan Maailmanvalloituksessani.

28 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. Tekee melkein mieli lukea itsekin joku todella huono kirja:)

      Poista
    2. Heh, mistä vetoa että tämä otsikko saa paljon klikkauksia! Itsekin tulin heti uteliaana "haaskalle" :D Kirja jossa mättää aivan kaikki kuulostaa omalla tavallaan aika tajuntaa laajentavalta kokemukselta ;)
      Lumiomenan Katjahan haastoi itsensä hiljattain huonojen kirjojen pariin, minä yllytyshullu olen suunnitellut vähän samaa. Tämän nimenomaisen kirjan taidan kuitenkin skipata, niin valioyksilö kuin se huonoudessaan onkin ;)

      Poista
    3. Sonja, joo, ei nyt oikein huvittanut pehmennellä, kuten välillä teen. Mutta näin jälkikäteen ihan avartava lukukokemus. (Helppo sanoa, kun kirja on nyt LOPULTAKIN luettu.)

      Elma Ilona: Täytyy välillä provosoida jo otsikolla ;) Ja kyllä, tajuntaa on nyt laajennettu suuntaan jos toiseenkin.

      Poista
  2. Hahahah :-D! Nauroin kovasti tekstinäytettä lukiessani. Onko tämä tarkoitettu satiiriksi? Tai parodiaksi? Erityisesti ristiriidat "ei hyvä muttei huonokaan", "söi kaiken vaikkei ollut parasta" ja "ei huonoa, oikeastaan hyvää" ja "jotakin (juustoraastetta), jota ei ollut" kiinnittivät huomioni. Jos koko kirja on tätä, onpa kovin ympäripyöreää..!

    En kyllä jaksaisi minäkään lukea. Onnittelut sinnikkyydestä! Maailmaa on valloitettu.

    Hyvä teksti! :-)

    (Oikeastaan on välillä erittäin hyvä lukea huonoja kirjoja loppuun saakka - sittenkin..?)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mietin tuota satiirijuttua kirjaa lukiessani, mutta ainakaan se ei ole hyvin tehtyä satiiria, jos tarkoitus on ollut. Toki niitä piirteitä voi löytää esim. siitä, että tämä yksityisetsivä on niin surkea nahjus, joka vaan laahustaa ympäriinsä ja vetää gin toniceja ja sitä spagettia, ihailee naisia kaukaa muttei uskalla mennä juttelemaan jne. Jos on satiiria, niin aika matalalta mennään riman ali, mielestäni tuo on aika kulunutta kamaa jo...

      Tuo tekstinäyte vie sen ympäripyöreyden huippuunsa, mutta kyllä kirja muutenkin on kautta linjan hyvin jaaritteleva. Tuo kohta oli vaan sellainen, että se jäi lukiessa vahvimmin mieleen: en vaan voinut käsittää, miksi siitä spagetista piti jauhaa niin pitkään! Homma tuli jo selväksi! :D

      En tosin tiedä, onko kukaan muu koskaan lukenut tätä kirjaa, joten ihan mielelläni kuulisin, jos jollakulla on selkeämpi näkemys siitä, mistä oli kyse. Itse en tajunnut. ;) Ja kyllä, välillä tekee hyvää lukea ihan kaikenlaista loppuun saakka!

      Poista
  3. Heh, otsikko huokutti minutkin klikkaamaan -tosin taidan käydä lähes aina nämä sinun postauksesi lukemassa vaikken aina kommentoikaan.

    Minun puolestani on aivan pakko hehkuttaa, luen ehkä kirjasyksyn parasta käännöskirjaa, Joyce Carol Oatesin romaania Sisareni, rakkaani. Jos sanon sitä huikeaksi, on se liian lattea ja kulunut termi. Aivan maaginen kirja!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin käyn sinun blogissasi, vaikken aina kommentoi. :)

      Ooh, ihanaa kuulla! Minäkin aion tuon kirjan lukea. Toivottavasti pian. Kaipaan HYVÄÄ luettavaa.

      Poista
    2. Mie muuten odottelen tuota uusinta Oatesia kirjastosta. Ihanaa kuulla, että se on maaginen - kirjoitin ensin vahingossa maahinen ;-)

      Poista
  4. Hihii, mainio kirjoitus, kiitos! Lurra editions ainakin itse mainostaa itseään pieneksi laatukustantamoksi, mutta tämä ei laadulla vakuuta. Tiedän, että kustantamon omistajilla on tiettyjä kytköksiä tuonne Baskimaahan, joten onkohan kirja valikoitunut kustannettavaksi sillä perusteella? Mietin myös, paljonko voi laittaa kökköyttä kääntäjän piikkiin. Tuskin kaikkea ainakaan, sillä kyllä tekstinkin pitää olla huono, jotta tällaista saadaan kasaan ;) Olet kyllä verrattoman sinnikäs!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, kiitos Kirsi. ;) Juu, luotan kyllä edelleen kyseiseen kustantamoon, sillä heiltä tuli tänä vuonna ulos upea Väärään aikaan. Ehkä tässä on muitakin kuin vain kirjallisia vaikutteita julkaisun taustalla. Tukea käännöstyöhön on ainakin saatu esim. Baskihallituksen kulttuuriosastolta. Oli miten oli, erikoinen kokemus yhtä kaikki! :D

      Poista
  5. Otsikko houkutti minutkin lukemaan, kirjan nimi ei olisi sitä tehnyt ;)

    Mutta itsekin olen joskus väkipakolla lukenut pari totaalisen kakkaa kirjaa loppuun ihan vain siksi, että se on ollut niin huono ettei voi edes käsittää :D Pakko lukea loppuun todetakseen sellaisen kirjan olevan olemassa hahhaas.

    Mutta valaisevaa. EN pistä lukulistalle ! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hihi, tavoite saavutettu, sillä ensin meinasin laittaa melko tavanomaiseen tapaani kirjan nimen otsikoksi, mutta sitten ajattelin kokeilla provosoivampaa tyyliä...

      Yritin lukiessa koko ajan miettiä, enkö vain tajua kirjaa vai voiko se oikeasti olla yksinkertaisesti huono. Olen nyt jälkimmäisen kannalla, joskin oikein mielläni kuulisin joltakulta muulta kirjan lukeneelta mielipiteen. Tosin epäilen, tokko sellaista henkilöä löytyy...

      Poista
  6. Kiinnostava postaus, virkistävää kun joku poataa välillä totaalisen huonoista kirjoista! Kirjan nimi on mielenkiintoisen erikoinen, mutta tuo tekstinäyte on kyllä lähes pöyristyttävä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nimen takia minä tämän ihan alunperin nappasinkin mukaan. Kansikuvakin on jotenkin outo/pelottava/häiritsevä, ja ajattelin, että sillä olisi jokin merkitys... No, ei ollut. Mutta tulipahan kokeiltua. :D

      Poista
  7. Ai sentään!!!! :D Ja. Niin. Edelleen. Huippua!!

    VastaaPoista
  8. Voi hyvänen aika :D Mahtava kirjoitus, nimi kirjalla on kiinnostava mutta voi sentään tuota tekstinäytettä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aikamoinen löytö tämäkin. Ei tosin ihan sellainen, kuin olisin kaivannut. :D

      Poista
  9. Mainio kirjoitus! Ymmärrän erittäin hyvin, ettet innostunut, kun tuo lyhyt näytekin jo tylsistytti. Pointsit sulle sinnikkyydestä. Minä olisin taatusti jättänyt kesken moisen tekeleen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Joskus on ihan hauskaa venyttää omia rajojaan. Tosin tämä nyt ei oikein vahvistanut hetkellistä uskoani siihen, että lukujumi menee ohi... No, lukaisin yhden dekkarin jo välissä, elämä helpotti. ;)

      Poista
  10. :D tähän voisi soveltaa autoista muunneltua viisautta: "helppohan niiden espanialiasten on kännissä kirjoittaa kirjoja, mutta kun suomalaisten pitäisi niitä sitten ihan selvinpäin lukea!"

    VastaaPoista
  11. Melkoinen saavutus, että olet jaksanut lukea kirjan loppuun saakka! Vaikka keskeyttäminen on minullekin vaikeaa ei tämän kirjan kohdalla lukemista motivoisi edes mielenkiinto loppua kohtaan, sen verran kamala tuo tekstinäyte on.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jossain vaiheessa ylitin pisteen, josta ei ollut paluuta: oli yksinkertaisesti pakko saada selville, miten kirja päättyy. Vaikeaa se kyllä oli, mutta toisaalta oli hyvä haastaa itseään näinkin.

      Ihan koko kirja ei ole noin jaarittelevaa, mutta muuten tylsää ja lapsellista.

      Poista
  12. Tämä on jo toinen Aulangon suomentama kirja, jonka tekstin laadusta olen kuullut paljon valitusta, eli osasyynä tekstin laatuun voi olla suomennnos. Voi tietenkin olla, että alkuperäiskielelläkin kieli on ollut heikkoa. Itse pyrin aina lukemaan kirjat alkuperäiskielellä välttääkseni suomentajan typot tai kielelliset kompromissit.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi hyvinkin olla. Kielen lisäksi itse tarina tökkii tässä kirjassa pahasti, joten pelkästään käännöksestä ei kuitenkaan ole kyse. Alkukielellä on tosiaan hyvä lukea, minä teen sitä hävettävän vähän. Toisaalta on myös äärimmäisen taidokkaita suomentajia, joiden uusia suomennoksia oikein odotan! :)

      Poista
    2. Kuten Suketus sanoo, on myös äärimmäisen taidokkaita suomentajia. En luettele, heitä on paljon, ja kun muut jäävät mainitsematta, se on väärin heitä kohtaan. Vihjaan kuitenkin: lukekaa Clarice Lispectorin kirja "Passio"

      Poista

Kiitos kommentistasi!