Vuoden puoliväli

En olekaan aikaisemmin harrastanut minkäänmoisten osavuosikatsausten tekemistä lukemisen suhteen, mutta nyt voisin tehdä poikkeuksen tässäkin asiassa. Olen ottanut niin innokkaasti osaa moniin lukuhaasteisiin, että tilannetta voisi olla ihan fiksua hieman pohdiskella.

Vuodesta on siis kulunut puolet ja olen tähän mennessä lukenut 102 kirjaa. Aika mainiota! Kuukausissa ei ole kovin suuria eroja, mutta kesäkuu vie nyt voiton 21 luetulla kirjalla. Kesäkuun alkupuolellahan hikoilin 24h-lukumaratonin kanssa, joka tietenkin vaikutti kuukauden kirjamäärään selvästi. Kotimaisia kirjoja olen lukenut 44 ja ulkomaisia 58. Eniten luen proosaa, sekä novelleja että romaaneja, mutta olenpa sentään lukenut myös seitsemän runokokoelmaa, viisi näytelmää, kaksi sarjakuva/kuvakirjaa ja seitsemän tietokirjaa tai elämäkertaa. Kaikesta lukemastani en ole kirjoittanut blogiin, joko ei ole huvittanut tai ei ole ollut mitään erityistä sanottavaa. Poikani Kevinin tapauksessa lukukokemus (ja pian sen perään nähty elokuva) oli niin voimakas, etten löytänyt sille kirjallista muotoa. Enkä löydä vieläkään.

Nyt jo tiedän, että vuoden (ja elämäni!) parhaita lukukokemuksia tulevat olemaan Jonathan Franzenin Vapaus, Jeffrey Eugenidesin Middlesex ja Mika Waltarin Sinuhe egyptiläinen. Miten upeita kirjoja!

Haasteisiin olen tosiaan lähtenyt innolla, vaikka vielä viime vuonna ajattelin, ettei se taida olla ihan minun juttuni. No, väärässä oltiin.

Isoista haasteista Kirjavan kammarin So American on ihan suosikkini, ja on ollut hauskaa pohtia lukemaansa yhdysvaltalaista kirjallisuutta tiettyjen teemojen kautta. Osavaltio-osuus on vähän hakusessa, kun en ole saanut päätettyä, mikä olisi pääasiallinen jakoperiaatteeni. Voikin olla, että luovun siitä kokonaan, ellen keksi sopivaa ja loogista ratkaisua. Muuten kategorioiden kanssa menee oikein mukavasti, sillä olen saanut jo viisi osuutta täyteen (joskaan en valmiiksi, ei niihin sopivien kirjojen lukeminen ole mihinkään loppumassa): American Poetry, Immigrant Background, Dirty Realism, Modern Women Writers ja Modern Men Writers ovat siis jo tavallaan "suoritettuja". Yhteensä olen lukenut 25 yhdysvaltalaista kirjaa.

Sonjan lukuhetkien Kotimaisen kirjallisuuden aarrejahti on ollut mukava haaste, sillä vaikka en koe erityisiä ennakkoluuloja suomalaista kirjallisuutta kohtaan, tekee kumminkin hyvää koettaa laajentaa asteikkoaan myös sen osalta. Olen lukenut tähän mennessä tänä vuonna 41 44 (tarkistus auttoi, kolme luettua kirjaa on jäänyt merkitsemättä haastesivulle) kotimaista kirjaa, jotka ovat siis kaikki päässeet osaksi jahtia. Kaikista en ole kirjoittanut, mutta ehkä jossain vaiheessa voisin tehdä jonkinlaisen koosteen niistäkin, jotka eivät kokonaista postausta ole osakseen saaneet eivätkä tule saamaan. Korkkaamatta on vielä Kotimaisten mieskirjailijoiden teokset ennen 2000-lukua, Lastenkirjallisuus, Nuortenkirjallisuus, Eräkirjallisuus, Suomi ja sodat sekä Suomalaiset maailmalla. Eiköhän tässä ehdi!

Kirjavan kammarin Ikkunat auki Eurooppaan on ollut virkistävä haaste, sillä on hyvä katsella sillä silmällä Yhdysvallat–Skandinavia–Iso-Britannia-akselin ulkopuolelle ihan vakavissaan. Olen vieraillut nyt 12 Euroopan maassa ja lukenut 26 eurooppalaista kirjaa. Lisäksi olen aloittanut maailmanvalloitustani, ja tsekattuja maita on tällä hetkellä 18.

Tea with Anna Karenina -blogin mainio Rumat kapinalliset -lukuhaaste on edennyt hyvin, luettuna on kolme kirjaa viidestä. Neljäs haastekirja on jo hankittuna, katsotaan, missä vaiheessa siihen tartun. Samaten nooran Mieleni on rajaton -haaste on osaltani avattu yhdellä kirjalla, ja se jatkuu juuri parhaillaankin kesken olevan kirjan myötä.

Morren maailman Kuusi kovaa kotimaista -haasteesta olen selättänyt nyt puolet eli kolme kirjaa kuudesta. Aikaahan on itsenäisyyspäivään saakka, joten hyvin menee. Jo nyt voin sanoa, että tämä on ollut minulle tarpeellinen haaste, sillä olen saanut tartuttua kirjoihin, jotka muuten voisivat vieläkin odottaa lukijaansa. Ja sehän koko haasteen pointtina taisi ollakin.

Sinisen linnan kirjaston haasteet ovat jääneet hieman vähemmälle huomiolle. Tuntemattomat tyttökirjat -haasteeseen olen lukenut vasta yhden kirjan, ja haluaisin kyllä lukea lisää. Onneksi aikaa vielä on. Kirjallisuuden äidit -haastetta en ole vielä avannut, mutta mukana siis ollaan!

Kujerruksia-blogin Hyppää lavalle! -haaste on oikeastaan jo suoritettuna, sillä olen lukenut sen "vaatiman" yhden näytelmän, joka tosin jätti hieman kylmäksi. Koska haasteaikaa on vielä lokakuun loppupuolelle, saatanpa ehtiä lukea jonkin toisenkin näytelmän vielä.

Kirjavan kammarin kolmas haaste, Underbara finlandssvenskor vid papper, on edennyt laiskanlaisesti. Kolme kirjaa on kuitenkin luettuna, ja vieno tavoitteeni on lukea suomenruotsalaista kirjallisuutta tähän hätään vielä vähintään sen verran, että tutustun jokaiseen kategoriaan. Onnistunee.

Marjiksen mahtava Ota riski ja rakastu kirjaan -haaste sisältää minun tapauksessani neljä haastekirjaa, joista ensimmäinen on parhaillaan kesken. Tämä, jos mikä, on todellinen lukuhaaste – tykkään!

TBR90+10-listani on edennyt jo yhdeksän kirjan verran, missä etenkin 24h-lukumaraton oli oivallinen apu. Oma henkilökohtainen haasteeni eli Pulitzer-palkittujen kirjojen kahlaaminen on vielä alkutekijöissään, mutta siitä se etenee. Tällä hetkellä luettuna on kuusi kyseisellä kirjallisuuspalkinnolla kunnioitettua teosta.

Huh! Onhan tätä tekemistä ja lukemista. Tarkennuksena vielä kerrottakoon, että vaikka siltä ei välttämättä vaikuta, pidän kyllä järjen päässä ja kohtuuden kaikessa – en menetä yöuniani lukuhaasteiden takia, enkä puserra niitä kasaan mitenkään väkisin. Minä vain yksinkertaisesti tykkään listoista, luokittelusta ja itseni haastamisesta, se riittää.

***

Loppuun vielä pientä suitsutusta eilisestä. Olin nimittäin Järvenpäässä PuistoBluesissa, ja olipahan taas niin mainio viikonloppu, että! Eväät ja blues-seura kohdallaan, suhteellisen hyvä sää (vähän ripsi iltapäivällä ja sitten myöhemmin illalla, mutta silloin se ei enää todellakaan haitannut) ja erinomaista musiikkia. Herra John Fogerty ei tuottanut pettymystä, vaan keikka oli tunnelmaltaan huipputasoa. Iloa tuotti myös se, että suurin tuntemani CCR-fani, eli äitini, pääsi mukaan ja näki Fogertyn 15 vuoden tauon jälkeen.

Have you ever seen the rain?