Jonathan Franzen: Alkuvoimat

Jonathan Franzen: Alkuvoimat
Suomentaja: Raimo Salminen
WSOY 2004
484 s.
Strong Motion (1992)

Kirjastosta.


Louis Holland on alipalkattu bostonilainen radiotyöläinen, jonka äiti perii maanjäristyksessä kuolleelta äitipuoleltaan 22 miljoonan dollarin omaisuuden. Rahat ovat kiinni Sweeting-Aldren-nimisessä kemianalan suuryrityksessä, jonka kunniakkaan ja nousujohteisen imagon taakse kätkeytyy vähemmän siloisia salaisuuksia. Kun Yhdysvaltojen itärannikolla alkaa vaikeasti selitettävien maanjäristysten sarja, Louisin ja harvardilaisen seismologin Renée Seitchekin polut risteävät. Kuvio laajenee kattamaan myös kiihkeästi abortteja vastustavan uskonnollisen liikkeen toiminnan, joka vaikuttaa osaltaan kaikkiin. Järisevä maa sekoittaa pakkaa kaikilla yhteiskunnan tasoilla ja paljastaa paljon sellaista, mitä kukaan ei olisi halunnut nähdä.

Jonathan Franzenin Alkuvoimat osui silmiin jälleen kerran kirjastossa houkuttelevasti esiin nostettuna. Nyt, kun olin tapani mukaan hautonut lainaa kotonani kuukausitolkulla, sain lopultakin avattua kirjan kannet. Rakastuin Franzeniin luettuani Vapauden, ja päätin, että tulen vielä lukemaan kaiken, mitä hän on kirjoittanut. Jatkoin seikkailujani Epämukavuusalueen kanssa, joka osoittautui pettymykseksi. Mutta nyt, kun palasin takaisin perusasioiden äärelle (=ihan tavalliseen proosaan), kuvio asettui kohdilleen.

Alkuvoimat on aivan mainio kirja. Franzen kuljettaa lukijaa kuin pässiä narussa ja osoittaa, miten monikerroksinen maailma on jopa silloin, kun sitä luulee tarkastelevansa hyvin rajatusta ja selitettävissä olevasta näkökulmasta. Alkuvoimat on vetävä tarina, jossa on liuta epätäydellisyydessään mielenkiintoisia ja ajoittain typeryydessään niin pirun uskottavia henkilöitä. Perhesuhteet ovat vaikeita ja vinksallaan, parisuhteet samoin. Ihailen tapaa, jolla Franzen raaputtaa yhdysvaltalaisen keskiluokkaisen unelman pintaa ja osoittaa, kuinka vääristyneitä rakenteita se pitääkään sisällään. Esimerkiksi Hollandin perheellä pitäisi kaiken olla noin periaatteessa kunnossa, sillä vanhemmilla, Melaniella ja Bobilla, on turvatut akateemiset työpaikat ja jotakuinkin järkeä päässään, ja lapset, Louis ja Eileen, räpiköivät kohti aikuisuutta niin kuin parhaaksi näkevät, kaidalla tiellä kaikin puolin kulkien. Ja silti pinta hämää.

Renée nousi suosikikseni. Hän on kolmekymppinen tieteelliselle uralle lähtenyt nainen, joka joutuu jatkuvasti kamppailemaan menestyksensä eteen miesvaltaisella alalla. Hän kärsii osaltaan kiltin tytön syndroomasta ja kun se alkaa olla liian raskas rooli kantaa, Renée joutuu huomaamaan, ettei moni muukaan rooli ole sen kevyempi. Pystyin hyvin samaistumaan Renéen hahmoon, sillä hänessä on paljon tuttua. Valitako ura vai parisuhde ja perhe (jota kukaan ei edes ole tarjoamassa)? Miksi pitäisi valita, miksi naisen pitää valita? Miten selättää yksinäisyys, mistä saada potkua elämään? Ärsyttäväkin hän on, toki, mutta emmekö me kaikki ole sitä aika ajoin?

Ihailen Alkuvoimien monipuolisuutta. Siinä on mukana niin ympäristönäkökulmaa, yritysmaailman terävää kritiikkiä, perhesuhteiden sekasotkuisuutta, ihmisten henkilökohtaista irrationaalisuutta että suuria yhteiskunnallisia linjoja, joista aborttikysymys ja sukupuolten (epä)tasa-arvo nousee kenties keskeisimmäksi. Minusta kirja on yksinkertaisesti aito.

Mukana oli myös melkoinen kasa knoppitietoa maanjäristyksistä, maankuoren liikkeistä ja kemianteollisuudesta, mutta siinähän se meni alas, kaiken muun ohessa, ihan hyvin ja nikottelematta. Kyllä minä vaan niin kovasti tästä herra Franzenista pidän, ei sille mitään mahda. Hän on tarinankertoja, kannanottaja ja ravistelija. Ehkä vähän myös viisastelija, mutta olkoon. Nautinnollisia lukukokemuksia ja yllättäviä, herääviä ajatuksia hän silti tarjoaa.

So American: Dirty Realism.