9. huhtikuuta 2012

Äidin sylissä



Suvi Niinisalo: Äidin sylissä ja muita kuvakulmia äitiyteen
Atena 2011
204 s.

Kirjastosta.


Tämä kaunis kirja osui silmiini jo viime vuonna ilmestyessään, ei vähiten siksi, että se hipaisee aika ronskisti graduaihettani ja antaa tuoretta näkökulmaa yhtäältä ikuiseen mutta toisaalta paikoin sivuunkin jätettyyn teemaan: äitiyteen. No, kirja oli tuolloin liian kallis budjettiini ja tyydyin hiplailemaan sitä kirjakaupoissa aina ohi kulkiessani. Nyt se tarttui mukaan kirjastosta.

Taidehistorioitsija Suvi Niinisalo on tehnyt suuren urakan Äidin sylissä -teostaan varten. Kirjan upea nelivärikuvitus on mielenkiintoinen ja silmiä hivelevä, se suorastaan houkuttelee kääntämään jälleen uuden sivun esiin. Niinisalo on nostanut esiin äitiyttä käsittelevää (länsimaista) taidetta aina muhkeasta Willendorfin Venuksesta (n. 24 000–22 000 eaa.) 2000-lukulaisiin näkemyksiin. Tekstissä hän sekä analysoi kuvia että asettaa ne historialliseen ja kulttuuriseen kontekstiinsa, nostaa esiin kansanrunoutta ja tekee yleissilmäyksen äitiyden historiaan.

Äidin sylissä on jaettu temaattisiin kokonaisuuksiin, joita ovat Salaperäisyys (jumaläitimyytit ja maailman luominen), Pyhä (Neitsyt Maria ja jumalainen äitiys), Yhdessä (raskausaika ja synnytys), Vaikutusvalta (vallankäyttö äitiydessä), Huolenpito (äitiyden arkipäivä), Kelvoton (äitiyden pimeä puoli) ja Rakkaus (äidin elämän murros ja elämänkaari). Jaottelu toimii erinomaisesti ja se houkuttelee lukemaan aina eteenpäin.

Pidin tästä kirjasta monesta syystä. Ensinnäkin se on upea ja ehyt kokonaisuus, kaunis ja esteettinen, lukijaystävällinen muttei yhtään tyylistä ja sanomastaan tinkinyt. Laatu, se tulee mieleen, koko kirjan suhteen. Teksti soljuu eteenpäin ongelmitta ja antaa lukijan rauhassa käsitellä esiin nostetut teemat. Viitteitä on jonkin verran ja itse niitä kiinnostuneena tutkin tarkemminkin uusien gradukirjavinkkien toivossa.

Ehkä siksi, että tämä aihepiiri on tässä muutaman vuoden kuluessa tullut niin tutuksi, jotkut sellaiset aiheet, joita kirja nosti esiin, tuntuivat oikeastaan jo kiusallisenkin tutuilta. Esimerkiksi reproduktiotabua ja suomalaista raskaus- ja synnytyskulttuuria koskevat osiot olivat tällaisia. Paikoin huomasin suoraan tekstistä, mistä lähdeteoksesta jokin pätkä oli peräisin ilman, että piti edes katsoa viitettä. Tämä ehkä hieman häiritsi, koska olisin mieluusti nauttinut kirjoittajan omista tulkinnoista näissäkin teemoissa. Mutta ymmärrän, ettei kaikkien aiheiden syväanalysointi ole ollut tämän kirjan tarkoitus vaan pikemminkin helposti lähestyttävän yleisteoksen kokoaminen. (Ja tosiaan ne viitteet ovat kyllä aivan kohdillaan.)

Niinisalo pohtii kautta kirjan äitimyyttiä ja -ihannetta suhteessa todellisuuteen ja sitä, kuinka ihanteellinen äitiys – miten se kunakin aikana on määritelytkään – ei ole koskaan tavoitettavissa. Äidit ovat epätäydellisiä ihmisiä siinä missä kaikki muutkin, ja tämä on joskus päässyt ikävästi unohtumaan esimerkiksi valtiojohtoisessa ydinperheideologiassa. Koska en ole itse äiti, en osaa sanoa juuta enkä jaata siihen, millaisia paineita äitiys tänä päivänä aiheuttaa, mutta keskinkertaisellakin nokelluudella varustettuna pystyy epäilemättä toteamaan, että paineita on. Täydellinen ei voi koskaan olla. (Eikä tarvitsekaan olla, mutta milläpä sen uskoisi!)

Muutamassa kohdassa Niinisalo vetää hieman mutkia suoriksi: esimerkiksi kertoessaan fyysisen kurittamisen käytöstä, menneiden vuosisatojen äitien lapsiaan kohtaan kokemasta ja osoittamasta hellyydestä ja kiintymyksestä (ja ennen kaikkea sen puutteesta!), lapsenmurhien yleisyydestä ja rahvaan ja sivistyneistön eroista aivan niin yleispäteviä johtopäätöksiä ei mielestäni olisi kannattanut tehdä. Kyseiset ilmiöt ovat kuitenkin sellaisia, että niissä on aivan valtavaa ajallista ja paikallista vaihtelua, ja toisaalta niihin liittyy paljon sellaista (esimerkiksi kokemuksellisuutta), minkä tutkiminen ja tulkitseminen vaatii erityistä syventymistä. Näihin Äidin sylissä tarjoaa mielestäni liian heppoiset perustelut. Mutta toisaalta, edelleenkään kirjan ei ole tarkoitus olla tietopankki kaikesta äitiyteen liittyvästä, vaan pikemminkin se haluaa johdatella sitä kohti ja antaa vinkkejä kaikista niistä teemoista, joiden siihen voi ajatella linkittyvän.

Tästä nillityksestä huolimatta Äidin sylissä on aivan erinomainen teos. Se on monipuolinen, herkullinen, herättelevä, liikuttava ja asiantuntemuksella tehty. Ehdoton aarre Kotimaisen kirjallisuuden aarrejahdissa ja kaikin tavoin muutenkin.

Äidin sylissä ovat lukeneet myös Booksy ja Sara.

6 kommenttia:

  1. Hieno arvio! Minulla oli tämä kirja viime vuonna lainassa kirjastosta ja selailin sitä, mutta en ehtinyt kunnolla syventyä.

    Kuulostaa siltä, että sinulla on todella kiinnostava gradunaihe!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Maria! Kiinnostavasta kirjasta on kyllä mukavaa kirjoittaa, etenkin jos aihe on syystä tai toisesta muutenkin tuttu.

      Kyllä se onkin ;) Vielä kun saisi taas lomanjälkeisen draivin tekemiseen päälle........

      Poista
  2. Oi, taidetta...Taidekirjat ovat suuri heikkouteni ja kun niihin liittyy vielä jokin teema, ollaankin jo mainitsemassasi laadussa.

    En tiedä miksi, mutta aina kohdatessani taidekirjan, tunnen kipeänä elämän lyhyyden ja ajan nopean kulun. Kauneus on ikiaikaista kuten niin monet suuret mestarit ovat osoittaneet, mutta juuri ikiaikaisuus kehystää oman elämämme lyhyyden: 'Vita brevis, ars longa.'

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oho, no sitten tämä voisi olla aika hyvä tutustumiskohde! Nimittäin aihepiiriä käsitellään kyllä monipuolisesti taiteen kautta.

      Kieltämättä minäkin mietin etenkin noiden esihistoriallisten taideteosten (vai liekö Willendorfin Venus ollut sittenkin jokin käyttöesine, en tiedä?) ja keskiaikaisten maalausten kohdalla sitä, kuinka vähän meistä itsestämme jää ja kuinka nopeasti kaikki kuluu... Muutama kaunis isoäiti-kuva oli myös mukana ja niissä sitten näkyi toisaalta se pitkän elämän jälki, hyvin kauniisti tosin.

      Mielenkiintoinen aihe!

      Poista
  3. Omat ennakkoluulot saivat taas mukavasti kyytiä:) Jostain syystä olen nimittäin mieltänyt kyseisen kirjan vähän sellaiseksi hepposeksi tietokirjaksi, jolla yritetään tehdä äitienpäivämyyntiä:D Harmi, etten enää muista, mikä kirjassa sai aikaan tämän mielikuvan (vai oliko se vain esim. kansi), mutta todella hauska kuulla, että kirja on laadukas ammatti-ihmisen näkökulmastakin:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tokihan tätä voi sellaiseksikin ajatella, ainakin julkaiseminen on viime vuonna ajoitettu osuvasti kevääseen ;) Mutta tosiaan kyse ei kuitenkaan ole heppoinen aforismi-nätti mutta pliisu kukkakuva-muutama knoppitieto -osastosta vaan ihan pätevästä opuksesta.

      Poista

Kiitos kommentistasi!