Ja muita novelleja

Joni Pyysalo: Ja muita novelleja
WSOY 2011
161 s.

Kirjastosta.


Joni Pyysalon novellikokoelma Ja muita novelleja oli kirpeä, masentava ja mielenkiintoinen lukukokemus. Mukana on kahdeksan novellia, keskimäärin parikymmensivuisia, joissa pohditaan elämää, sen valintoja, parisuhteita, -suhteettomuutta, sairautta, kuolemaa. Mitenkään sysimusta Pyysalon maailma ei kuitenkaan, lopulta ole.

Suosikikseni nousi kolme tarinaa. Tee ilman marmeladia on kertomus nuoren miehen ajatumisesta ihan tavallisesta yliopisto-opiskelijasta peliriippuvaiseksi psykoosipotilaaksi. Novelli onnistuu erinomaisesti kuvaamaan sitä hidasta vajoamista toiseen todellisuuteen, omamme tavoittamattomaan, joka on mahdollinen eikä lainkaan vieras liian monelle. Novellin lopetus on lisäksi suoraan sanoen täydellinen.

Maksimaalinen tila kertoo elämäänsä ja kulissiavioliittoonsa lopen kyllästyneestä edustusvaimosta, joka alkaa kaivata itseään takaisin. Pyysalo tavoittaa mielestäni koskettavasti ja aidosti sellaisen hiljaisen kapinan, viimeisen kyllästymisen pisteen ja kamelin selän katkeamisen, joka lienee mahdollinen kenelle tahansa, jos elämän raamit ovat tietynlaisiksi asettuneet ilman, että kukaan kysyi siihen lupaa. Herättelevä, ravisteleva.

Upeinta kerrontaa edustaa Pilkkijakkara, joka on syövän loppuvaiheessa kituvan naisen aviomiehen näkemys siitä, mitä on kokea kuolemansairaus niin läheltä, kuin se oman kehon ulkopuolella on mahdollista. Todella koskettava ja karu novelli, joka onnistuu olemaan tyylikäs muttei kylmä ja kipeän osuva olematta sentimentaalinen.

Muut viisi novellia jäivät hieman etäisemmiksi, mutta se ei haitannut kokonaisuutta näiden mainittujen helmien vuoksi. Yhtään täysin turhaa tai epäonnistunutta novellia kokoelmassa ei ole. Suosittelen kokeilemaan, mutten etsimään tästä lohtua. Sitä ei ole tarjolla, se on jossain muualla. Pyysalo esittää asiansa niin kuin ne ovat, kiertelemättä, tehokkain ja viiltävin lausein. No, hän onkin pääasiallisesti runoilija, jonka toivon kuitenkin kirjoittavan vielä myös lisää proosaa – minä ainakin luen!

Lisäpisteitä oivallisesta graafisesta ilmeestä, kirjan nimestä ja muutamiin kohtiin lisätyistä alaviitteistä, jotka rytmittävät kokoelmaa omalla tavallaan.

Ja muita novelleja ovat lukeneet myös Erja ja Zephyr.

Kotimaisen kirjallisuuden aarrejahti, Novellikokoelmat.