Kissan hyötykäyttö ja afterlomatunnelmat

Keväthuuma on tainnut iskeä itse kuhunkin, ainakin meidän kissaan. Voi hyvä luoja kuinka se ravaa. Öisin. Yleensä viiden ja kuuden välillä. Voi hel-vet-ti. Täällä yritetään ihan tosissaan nukkua vielä siihen aikaan, kummallakaan meistä ihmisasukkaista kun ei ole kiire lypsylle tai piisiä lämmittämään.

Kissanihan on kaikin puolin erikoinen tapaus. Melkein vuoden päivät syötin sille tuossa jonkinlaista mielialalääkitystä, sillä se kuseskeli pitkin kämppää ja oli muutenkin vaikea, eikä minun hento mieleni vieläkään taipunut ajatukseen sen lopettamisesta. Joskus tammikuussa lopetin lääkkeiden antamisen, ja merkkailu on lähestulkoon loppunut muutamaa vahinkoa lukuun ottamatta ja kissa on saanut takaisin joitakin suht kunnollisia luonteenpiirteitä lääkkeen aiheuttaman jatkuvan apatian sijaan.

Mutta se ravaaminen.

Voin suoraan myöntää, että aika väkivaltaiset ja eläinsuojeluviranomaisia kenties kiinnostavat ajatukset valtaavat pään sillä hetkellä, kun havahtuu syvästä (ja hyvässä tapauksessa jopa viihdyttävästä (paitsi männäyönä, jolloin näin unta, että menimme V:n kanssa naimisiin jossain kadulla ja ensimmäisenä tekona oli päivittää Facebookin relationship-status.......)) unesta siihen, että kissa nyrkkeilee lehtiroskiksen kanssa tai juoksee ympyrää välillä keittiön matto – sohvan selkänoja – nojatuoli – tv-tason etuosa – seinä. Jotenkin kuvaavaa on se, että vaikka tekisikin sen virheen, että nousisi metakan raivostuttamana, kävisi karjaisemassa kissalle jotain ja menisi sitten takaisin sänkyyn ja kääntyisi vihaisena toiselle kyljelleen, kissan jatkokäytöksestä ei ole mitään takeita. Joko se lopettaa, tulee jalkopäähän kehräämään tai jatkaa puuhiaan. Samoin käy, jos ei reagoi. Homma jatkuu tai sitten ei.

Ennustettavuus – sitä osaa ihminen arvostaa toisinaan.

Teen siitä kissasta vielä rukkaset. JA karvanopat. Saakeli.

Pääsiäinen sitten tuli ja meni, hyvin selvittiin näistäkin vapaista. Torstaina oli ohjelmassa munajahtia meilahtelaisessa kaksiossa ja jatkot Bar Loosessa, jossa en ollut koskaan aiemmin käynyt enkä välttämättä ihan heti mene uudestaan. Hyh. Arvostan rauhallisia kuppiloita, joissa ei tarvitse rasittaa kyynärpäitään päästäkseen baaritiskille ja jossa kuulee edes pätkittäin omat ajatuksensa. Seura oli sen sijaan moitteetonta, siitä kiitos. Perjantaina kasasin itseni edellisyön kokemuksista ja avasin ovet kahdelle neidille ja heidän kiliseville tuomisilleen. V oli ajettu ulos (mistä hän saapuikin sitten takaisin vasta puolentoista vuorokauden kuluttua juotuaan kuulemma muun muassa puistolalaisessa paikallisessa mojitoja, jotka valmistettiin 4 senttilitrasta vodkaa, smurffilimusta ja pilleistä). Tulipahan siinä pohdiskeltua syntyjä syviä ja katsottua esimerkiksi Viidakon tähtöset (...) ja Einiä.

Muuten onkin sitten tullut luettua ja lenkkeiltyä ja pohdittua sitä, miten voi olla niin vaikeaa keskittyä ihan vaan lomailemiseen sen sijaan, että mietiskelisi tekemättömiä töitä. Mutta se nyt on ihan peruskauraa.

Nyt pitäisi varmaan kirjoittaa lopultakin se yksi kirja-arvostelu ja palata muutenkin maan pinnalle. Kyllä lomailu silti tekee hyvää, vaikka kahden päivän kaljankittaaminen näkyykin saman tien vyötäröllä. Kesä voisi minun puolestani tulla esim. nyt.