Salla Simukka: Musta kuin eebenpuu (ja #lukuhaaste)

Salla Simukka: Musta kuin eebenpuu
Ulkoasu: Laura Lyytinen
Tammi 2014
192 s.

Kirjastosta.


Lumikki Andersson haluaisi keskittyä olennaiseen: lukioon, uuteen poikaystävään Sampsaan, koulun teatteriesityksen harjoitteluun, rauhalliseen elämään. Hän on nuoreksi naiseksi ehtinyt kokea jo paljon, esimerkiksi tamperelaisen huumemaailman kiemuroita ja uskonlahkon vaaran Prahassa. Lumikkia vaivaa ääneen puhumaton perhesalaisuus. Mitä vanhemmat eivät hänelle suostu kertomaan? Lisäksi vanha suola, Liekki, janottaa kovasti.

Joulu lähestyy, ja yhtäkkiä Lumikin arki suistuu raiteiltaan. Kesken kaiken hän alkaa saada kummallisia viestejä tuntemattomalta ihmiseltä, joka tuntuu tietävän hänestä aivan liikaa – ja joka saa Lumikin ahdistumaan entisestään. Kuka häntä vainoaa varjon lailla? Miksi?

Salla Simukan Lumikki-trilogia saadaan tämän kirjan myötä kunniakkaasti päätökseensä. Paljon on tuo tyttö kokenut lyhyessä ajassa, se on todettava. Jännitystä on piisannut sekä Tampereella että Prahassa, talvipakkasissa ja kesähelteillä. Heikkohermoisempi saattaisi moisesta jo notkahtaa, mutta ei Lumikki. Hän on kokenut nuorena sen verran riittävästi pahaa koulukiusattuna, ettei paljosta hätkähdä.

Musta kuin eebenbuu on runollisempi kuin edelliset osat. Siinä on mukana paljon runo- ja lyriikkalainauksia ja sadunomaisia piirteitä sidotaan osaksi tarinaa runsaasti. Itse jopa hieman tylsistyin tehokeinoon. Laulunsanat hypin loppuvaiheessa ronskisti yli. Ne vetoavat varmaankin paremmin kirjan varsinaiseen kohderyhmään, minä en saanut niistä ammennettua mitään lisää (en, vaikka mukana oli paljon suosikkiyhtyeeni Florence + The Machinen lauluja).

Tarina on vetävä ja Lumikki jälleen parhaimmillaan. Jännitystä on sopivasti, ja tarinan henkilöt ovat mainion epäluotettavia ja arvoituksellisia. Kuka on Lumikin vainoaja? Se voi olla kuka tahansa, mistä sen tietäisi. Jokaisella on syynsä.

Pidin Lumikki-trilogiasta, mutta mihinkään orgastiseen tilaan se ei minua saa. Mainiota kotimaista nuortenkirjallisuutta, sujuvaa ja huolellista, päähenkilö hienosti rakennettu, tarinankäänteet mietitty ja teemat hyviä. Kokonaisuus on vetävä ja raikas, eikä ole ihme, että se on myyty jo moneen maahan. Mutta jossain määrin hieman tympäännyin lukiessani. Ehkä olen lukenut aikuisena liian vähän nuortenkirjallisuutta, enkä siksi osaa oikein suhtautua genreen. Vaivaannuin paikoin lukiessani yltiödramaattisuudesta ja välillä teki mieli tokaista Lumikille, että joistain asioista olisi jo aika päästä yli. Mutta, no, vasta uudelleenopettelen genreä. Ehkä joskus vielä ymmärrän nämä valinnat.

Sujuvaa viihdykettä Simukan trilogia kyllä tarjoaa. Joten jos on vielä kokeilematta, anna palaa!


Muualla luettua: Anna minun lukea enemmän, Lukutoukan kulttuuriblogi, Amman lukuhetki, Notko, se lukeva peikko, Nenä kirjassa, Ullan luetut kirjat, Mustetta paperilla, Tarinoiden taikaa, Kujerruksia, Kirjakirppu, Todella vaiheessa, Narseskan kirjanurkkaus.

_____

Maanantaina 8.9. alkoi Suomen Pakolaisavun #lukuhaaste-kampanja, jonka tarkoituksena on kerätä varoja 20 000 aapiseen Sierra Leonen, Liberian ja Ugandan pakolaisille. Haasteen pointti on seuraava:

1. Lue kirja, lehti, novelli tai jokin muu teksti.
2. Lahjoita syyskuussa lukemiesi tekstien mukaisesti 1 euro per teksti #lukuhaasteeseen joko tekstarilla 1E LUKUHAASTE numeroon 16588 tai isompana könttäsummana Suomen Pakolaisavun tilille FI71 8000 1300 2236 67 viitteellä 62405 08625.
3. Halutessasi levitä lukemisen ilosanomaa sosiaalisessa mediassa kirjakuvilla ja merkinnällä #lukuhaaste.

Itse otan haasteeseen osaa lahjoittamalla euron jokaista syyskuussa lukemaani kirjaa kohden. Vaikka kampanja alkoikin virallisesti 8.9., otan mukaan myös syyskuun alun kirjat. Nyt on siis kasassa jo neljä kirjaa ja neljä euroa.

Haastan blogini lukijat mukaan kampanjaan! Lukutaidolla on niin suuri merkitys ihmisen ja yhteiskunnan kannalta, ettei sitä voi ohittaa. Tehdään yhdessä hyvää lukemalla!