Maria Turtschaninoff: Maresi

Maria Turtschaninoff: Maresi. Punaisen luostarin kronikoita
Suomentaja: Marja Kyrö
Ulkoasu: Laura Lyytinen
Tammi 2014
213 s.
Maresi. Krönikor från Röda klostret (2014)

Arvostelukappale.


Pienellä syrjäisellä saarella sijaitsee Punainen luostari, paikka, jonne miehet eivät saa tulla. Punainen luostari on naisten valtakuntaa, siellä säilytetään ja vaalitaan tietoa Alkuäidistä, historiasta, lääkintätaidoista, eläintenhoidosta, verisimpukoiden väriaineen käytöstä ja muusta tärkeästä. Kullakin tiedon alalla on oma Sisarensa, joilla taas on jokaisella oma noviisinsa. Luostaria johtaa Äiti. Kaikki sukupolvet naisia ovat saarella edustettuina, ja uusia tulijoita saapuu aika ajoin eri maista ja taustoista.

Maresi on köyhyydestä ja nälästä Punaiseen luostariin pelastunut nuori ja tiedonhaluinen tyttö. Hän kirjaa muistiin tapahtumaketjua, joka on syytä säilöä osaksi kronikoita. Punaisen luostarin varsin tasainen ja ennustettava elämä muuttuu, kun saarelle saapuu pelokas tyttö Jai. Jai pakenee isäänsä, ja luostarissa hän on turvassa – hetken. Kun aggressiivinen sotajoukko lähestyy eräänä päivänä Punaisen luostarin saarta, joutuvat sisaret noviiseineen pahan paikan eteen. Kuinka selvitä hyökkäyksestä, jossa raaka voima kohtaa älyn?

Maria Turtschaninoffin uusin teos Maresi on eheä ja kiehtova kertomus maailmasta, jossa jumala on kolmikasvoinen nainen ja ihmisnaisilla hallussaan tieto – ja miehillä raivoisa halu hallita sitä. Samalla se kertoo kulttuurien törmäyksestä, vallasta, häpeän ja kunnian monimutkaisuudesta ja vuosisataisesta viisaudesta, jonka vaaliminen on huolellista ja tarkkaa työtä. Punaisen luostarin elämä pyrkii tasapainoon, jota sen ulkopuolinen maailma horjuttaa. Luostarin asukkaat kuvataan kiinnostavina, moniulotteisina ja viisaina naisina ja tyttöinä, joilla on käsissään avaimet hyvään elämään myös saaren ulkopuolella. Valitettavasti kaikki eivät voi hyväksyä sitä.

Pääosassa oleva Maresi on touhukas ja aikaansaava, kriittisesti ajatteleva ja omapäinen tyttö, jolla on surullinen henkilöhistoria. Tarinan kuluessa Maresi saa mahdollisuuden kasvaa moneen suuntaan ja etsiä itseään. Mikä on hänen paikkansa maailmassa? Onko se Punaisen luostarin Sisarena vai sittenkin jotain muuta?

Jain tausta on raadollinen. Hän kärsii kulttuurinsa – ja ennen kaikkea raivohullun isänsä – jyrkästä kunniakäsitteestä, jota on mahdotonta toteuttaa. Vaikka tarina on lyhyt, eikä aikaa Jain asioissa märehtimiseen liialti jää, jo nyt tarjotut osiot saavat raivon partaalle. Pahinta on, ettei se ole pelkkää kuvitelmaa. Liian monet ihmiset elävät vastaavien koodistojen vankina ja pahimmillaan uhrina todellisessakin maailmassa.

Maresi on eheä ja jännittävä tarina. Pidin kokonaisuudesta paljon, vaikka lukiessa toivoin tapahtumiin hieman nopeampaa vauhtia. Turtschaninoff pohjustaa kuvaamaansa maailmaa huolellisesti ja elämä Punaisessa luostarissa on hämäävän rauhallista pitkälle puoleenväliin kirjaa. Toiminnankipeä lukija olisi toivonut säpinän alkavan nopeammin, mutta nyt viimeisen pisteen jälkeen samainen lukija on aivan tyytyväinen siihen, mitä sai.

Maresi saa pohtimaan tyttöyttä ja naiseutta, valtaa, tietoa, rakenteita ja yhteisöllisyyttä. Melkoinen paketti reiluun kahteensataan sivuun, mutta kokonaisuus pysyy hyvin kasassa, ei leviä käsiin tai jätä kylmäksi. Tosin lisääkin olisin lukenut, mielelläni. Ehkä kuulemme Maresista vielä?

Ja onhan minulla Maresin kanssa samaan maailmaan sijoittuvat Arra ja Anaché vielä lukematta...

_____

Myös Notko, se lukeva peikko, Ulla ja Tuijata ovat kirjoittaneet Maresista.

Teos on kuudes Suomen Pakolaisavun syyskuun #lukuhaaste-kampanjaan lukemani kirja.