Maria Turtschaninoff: Helsingin alla

Maria Turtschaninoff: Helsingin alla
Suomentaja: Marja Kyrö
Ulkoasu: Ea Söderberg
Tammi 2012
Underfors (2010)

E-kirjaostos.


Helsingin kantakaupungissa asuu omapäinen mutta varovainen ja äärimmäisen tarkka-aistinen Alva, kahdeksasluokkalainen tyttö, jolla on raitasukat ja milloin minkäkin värinen tukka. Hänellä on rakastavat vanhemmat, mutta jotain puuttuu. Se jokin on tunne omasta historiasta ja tieto varhaislapsuuden muistoista. Ne ovat nimittäin Alvalta kadonneet.

Kun Alva sitten kohtaa eräänä päivänä nahkatakkiin pukeutuneen, hieman erilaisen ja kovin kiehtovan Niden, menneisyys alkaa keriytyä auki. Alvalle paljastuu, että Helsingin alla on aivan toinen maailma, kokonainen kaupunki, Alistadi, jonne keijut, noidat ja peikot ovat paenneet ihmisten tieltä. Siellä odottaa melkoinen määrä salaisuuksia – ja uhkia – ja sinne Nide hänet vie.

Alvaan ihastunut rinnakkaisluokan poika Joel näkee, kuinka Alva ja Nide katoavat maan alle. Ehtimättä harkita sen enempää hän seuraa heitä. Ja mitä maan alla odottaakaan, sitä ei voi kukaan arvata...

Helsingin alla on ollut lukusuunnitelmissa jo kauan. Kun se tuli vastaan edullisena e-kirjana, klikkaus ei kauaa antanut odottaa itseään. Kirjaa oli myös todella miellyttävää lukea e-kirjana puhelimesta, perinteisenä kirjana se on melkein 500-sivuinen järkäle.

Alvan, Niden ja Joelin seikkailu oli miellyttävä lukukokemus. Vauhtia riittää ja tapahtumat seuraavat toisiaan sujuvasti. Olin tosin ajattellut, että kerran Alistadiin mentäessä sieltä ei enää palata, mutta toisin kävi, sillä seikkailu yltää aina Pohjanmaan kautta Lappiin asti. Turtschaninoff ammentaa ansiokkaasti suomalaisesta kansanperinteestä, mitä kiitän. Siitä nimittäin riittää jutun juurta romaaniin jos toiseenkin.

Helsinkiläisenä nautin suuresti kotikaupunkini mehevästä kuvauksesta. Paljon kuljetaan Kruunuhaassa, hieman Katajanokan puolella ja myös Kaivopuistossa. Aito miljöö on aina asia, jota kirjoissa arvostan. Tosin nyt jäin miettimään, kuinka olenkin onnistunut välttymään Alistadin sisäänkäyntien löytämiseltä (no, ehken ole tietoisesti etsinytkään) ja toisaalta: Mitähän Alistadin asukkaat tykkäävät Länsimetron rakennustöistä? Taitavat purnukat helistä siellä päin melkoisen usein...

Kirjan hahmot ovat kiinnostavia ja aitoja. Joel on sympaattinen ja rohkea, hän harrastaa parkouria ja tekee juuri niin kuin itse haluaa. Alva pitää itsensä hallinnassa, vaikka hänellä on taipumusta ylisuorittamiseen ja -varovaisuuteen. Mitä pidemmälle kirja etenee, sen kauemmaksi jää se Alva, jonka valokuvamuisti tallentaa kartat, reitit ja ohikulkevat ihmiset. Olisin ehkä toivonut luonteenpiirteen säilyvän selkeämmin loppuun asti. Toisaalta tarinan kuluessa Alvalle selviää asioita ja hän oppii taitoja, jotka väistämättä vaikuttavat nuoren käsitykseen itsestään.

Helsingin alla on monipuolinen teos. Sen teema liittyy pitkälti perheeseen ja identiteettiin. Jokaisella tulisi olla oikeus tuntea omat juurensa ja oma historiansa. Jokainen haluaa jollain tasolla tietää paikkansa sukupolvien ketjussa. Samalla kirjassa on seikkailullinen ote, joka viihdyttää. Juonessa on jonkin verran tyhjäkäyntiä ja itsestäänselvyyksiä, mutta minua se ei lopulta juurikaan haitannut. Suurimmat pyyhkeet annan dialogista, joka on jotenkin epätasaista ja paikoin epäuskottavaa. Nuoret eivät puhu kirjakieltä, se kuulostaa kirjassakin tönköltä.

Joistakin epäkohdista huolimatta nautin tästä kirjamatkasta suuresti. Pakotonta, modernia, hiottua ja suurista teemoista huolimatta kepeän tunteen jättävää nuortenkirjallisuutta. Ei muuta kuin Alistadin sisäänkäyntiä etsimään...

_____

Helsingin alla ovat vierailleet myös Valkoinen Kirahvi, marjis, Ahmu, Sonja, Tintti, Arja ja Rouva Huu.