27. syyskuuta 2014

Peter Høeg: Lumen taju



Peter Høeg: Lumen taju
Suomentaja: Pirkko Talvio-Jaatinen
Ulkoasu: Sanna-Reeta Meilahti
Tammi 2011 (1. painos 1993)
540 s.
Frøken Smillas fornemmelse for sne (1992)

Kirjakauppaostos.


Smilla Jespersen on erakkoluonteinen, omassa rauhassaan viihtyvä nainen. Hän on kotoisin Grönlannista, metsästäjä-äitinsä lumen ja jään keskellä kasvattama, mutta tämän varhaisen kuoleman jälkeen tanskalaisisänsä Tanskaan tuoma. Smillalla on lumen taju. Hän ymmärtää luontoa ja lunta, ehkä paremmin kuin toisia ihmisiä. Ura matemaatikkona ja tutkijana on tyssännyt. Smilla asuu Kööpenhaminassa vuokratalossa, naapureinaan muita elämän tavalla tai toisella kolhimia.

Eräänä päivänä Smillan naapurissa alkoholistiäitinsä kanssa asuva pikkupoika Esajas putoaa talon katolta ja kuolee. Poliisi pitää tapausta valitettavana onnettomuutena, mutta Smilla tietää asioiden olevan toisin. Koska virkavalta ei tutki tapahtunutta tarkemmin, Smilla ryhtyy itse toimeen. Ja huomaa sotkeutuneensa johonkin huomattavan paljon monimutkaisempaan kuvioon, joka vie hänet lopulta merille ja kohti hyistä Grönlantia, äitinsä maata.

Peter Høeg on ollut minulle tähän asti tuntematon suuruus. Nimen olen kuullut, mutta tuotantoon en ole tutustunut. Lumen tajun nappasin pokkarina jostain kirja-alesta kesällä, ja nyt syyskuussa aika oli sille sopiva. Lukukokemuksesta muodotui mielenkiintoinen. Ja vähän raskas.

Kirjan alkuosa kiehtoi minua kovasti. Smilla on mieletön hahmo, ristiriitainen ja outo, sosiaalisia normeja rikkova ja sulkeutuneisuudessaan kutittelevaa uteliaisuutta herättävä. Høeg on kirjoittanut hänet eläväksi, oikeaksi ihmiseksi, joka on kuitenkin niin erikoinen, että on vaikeaa päättää, kuinka suhtautua häneen. 

Kerronta soljuu. Høeg kertoo ja jättää kertomatta, juuri sopivassa suhteessa. Smilla tipauttelee uusia tietoja ja paljastaa itsestään asioita hitaasti, huomaamatta. Tämä hyvä tunnelma kuitenkin särkyy jossain vaiheessa. Ehkä silloin, kun lavalle marssitetaan joukko sivuhenkilöitä, joiden perässä ei enää meinaa pysyä eikä heitä erota toisistaan. Lukijana olo on hölmö. Onko älyssäni jotain vikaa, vai miksi en ymmärrä näitä kuvioita?

Kirjan toinen osa, Meri, sijoittuu rahtilaivalle. Ympäristö on jännittävä, mutta uuvuin pian Høegin tapaan kuvailla jokainen yksityiskohta ja laivan osa pitkästi ja tarkasti. Aivan niin kiinnostunut en laivasta ollut. Sinänsä tapahtumissa, jotka laivamatkan aikana alkavat tiivistyä, on hurjasti jännitystä, mutta jaarittelu vei niiltä minun luennassani terän. Myös Smilla tuntuu etääntyvän, hän liukuu käsistä.

Viimeinen jännitysnäytelmä koetaan Grönlannissa. Kirjan loppu pelastaa paljon, minunkin lukukokemukseni. Siinä tiivistyvät juonenkäänteet, mielikuvitus ja luonnon jylhyys. Harmi, että suuri siivu kirjasta jää ennen sitä kuitenkin kauas minulle mieluisasta luettavasta. Paikoin laivamatkan eteenpäin lukeminen oli suorastaan tuskaisen hidasta ja nihkeää.

Lumen taju kertoo monista asioista. Yhtäältä se on kuvaus yksilön kohtaamista kolhuista: lapsuuden turvallisuuden murenemisesta, omien juurien hämmentävyydestä, uuteen sopeutumisesta ja sen mahdottomuudesta. Toisaalta siitä on luettavissa kritiikkiä siirtomaa-ajattelua sekä luonnonvarojen hyväksikäyttöä, ahnehtimista ja tuhlausta kohtaan. Mihin kaikkeen ihmisen pohjaton ahneus voi johtaa? Miksi tiede ja kehitys eivät aina lyö kättä moraalin ja etiikan, yhteisen hyvän ja yhteiskunnan hyvinvoinnin kanssa?

Kokonaisuus jää positiivisen kokemuksen puolelle ennen kaikkea Smillan hahmon ja Høegin kiehtovan kerronnan vuoksi. Mutta liikaa on myös tyhjäkäyntiä, jaarittelua ja tuskaisen yksityiskohtaista kuvailua. Kiinnostuneena tartun kuitenkin jatkossakin Høegin teoksiin. Sen verran ihmeellisellä tavalla hän osaa kirjallisen maailmansa rakentaa.

_____


Kirja on yhdeksäs syyskuussa lukemani kirja ja samalla siis yhdeksäs euro minulta #lukuhaasteeseen. Valloitan sillä myös Maailmanvalloituksessani Grönlannin.

20 kommenttia:

  1. Lumen taju ja Rajatapaukset on minulle ollut aika huippuja lukukokemuksia. En muista kärsineeni ensin mainitussa liian tarkoista laivakuvauksista tai sitten ne ovat vaan unohtuneet sen melkoisen hurjan jännityksen alle.

    Melkein voisin vannoa, että Rajatapaukset tulee tekemään sinuunkin suuren vaikutuksen, jos sen joskus päädyt lukemaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos vinkistä, Omppu! Rajatapaukset päätynee jossain vaiheessa lukulistalleni.

      Poista
  2. Mahtavaa Suketus! Minä en muista kirjasta kovinkaan paljon, mutta nyt tuli hinku lukea se uudelleen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Uusi lukukierros tekee tälle kirjalle varmaankin hyvää, niin paljon asiaa tässä on. Minulta taisi melkoinen määrä mennä ohikin.

      Poista
  3. Minäkin haluaisin nyt tarkistaa, paljonko sitä laivaa kuvailtiin... :) Tämä on minulle todella hyvä kirja, ja olen lukenut Lumen tajun useampaankin kertaan ennen blogiaikaa. Kiva, että jaksoit kuitenkin loppuun asti, vaikkei Meri-jakso niin innostanutkaa. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, minun makuuni ihan liikaa, kun jokainen luukku ja askeleenmitta tunnuttiin kerrottavan... ;) Ei tässä kirjassa ihan sellaista keskenjättämisen tunnetta ollut, ja koska alkuosasta pidin niin paljon, halusin ehdottomasti tietää, miten tarina päättyy.

      Poista
  4. Jaan tämän hämmennyksen ja eksymisen tunteen jossain vaiheessa kirjaa, enkä muista - monta vuotta on kulunut - että olisin palautunut siitä vaan koko kirja jätti epämääräisen ja hämärän mielikuvan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla oli heti lukemisen jälkeen hölmö olo. Mutta kun jokunen päivä on ehtinyt kulua, kokonaiskuva on jotenkin seestynyt. Ja alkuosasta pitin tosiaan hurjasti.

      Poista
  5. Minulla tämä on kulkenut pitkään mukana yhtenä niistä kirjoista, jotka joskus voisi lukea... Toistaiseksi tämä ei kuitenkaan ole tahtonut käteeni tarttua. Olikin antoisaa lukea kirjoituksesi ja tunnustella teoksen tunnelmia! Tässä on kai aina ollut jotakin minua houkuttelevaa, mutta samalla jotakin mikä estää sitä valitsemasta. Aika näyttää, tuleeko tälle joskus lukuvuoroa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä olin pyöritellyt nimeä mielessäni pidempäänkin, mutta kesällä sitten nappasin tämän pokkarin parin euron hinnan houkuttelemana mukaani. Kyllä tämä on kokeilemisen arvoinen, monihan suorastaan rakastaa tätä kirjaa.

      Poista
  6. Huh tuo jaarittelu... minulla oli aika kiikunkaakun jäikö tämä plussalle vai miinukselle. Jotakin kiehtovaa tässä kuitenkin oli, niin kuin sinäkin toteat ja edelleen tämän kirjan alkuperäinen nimi on yksi kauneimmista kirjojen nimistä, joihin olen ikinä törmännyt.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjan alkuperäinen nimi on tosiaan hurjan kaunis, ja nimen ideakin on. Harmi, ettei se minusta hallitse kirjaa, vaikka hyvin voisi. Minun huomioni vei rahtilaivan ominaisuuksien kuvailu... ;)

      Poista
  7. Komppaan Omppua! Lumen taju ja Rajatapaukset ovat jääneet hienoina lukukokemuksina mieleen. Enkä minäkään muista jaaritteluja... Pitäisi uusia lukukokemus. Smilla muistui tästä hyvin mieleen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Rajatapauksille siis jo kaksi ääntä, täytyy tosiaan pistää harkintaan se! Smilla on kyllä mieleenpainuva kirjallinen henkilö, ehdottomasti.

      Poista
  8. Lumen taju on muistoissani äärimmäisen turhauttava kirja. Pidin kirjan alkupuolesta äärettömästi, mutta vihasin loppua. En muista jaarittelua, mutta minusta kirja muuttui lopussa ihan kummalliseksi action-trilleriksi. Loppu pilasi minulle koko lukukokemuksen.

    Kirjan lukemisesta on parikymmentä vuotta, enkä voi sanoa että muistikuvani olisivat kovin kirkkaat. Voi olla, ettei kirja edes ole yhtään sellainen kuin muistikuvissani. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä ehkä mielessäni yhdistän jaarittelun siihen actioniin. Kaikkea toimintaa tuntui edeltävän laivalla haahuilu ja sen eri osien kuvailu piiiitkästi. No, toki olen huomattavasti jaarittelevampaakin kirjallisuutta lukenut, mutta koska pidin kirjan alkupuolesta niin paljon, taisin ottaa nokkiini enemmän kuin olisi ollut tarpeenkaan. ;)

      Poista
  9. Itse en ole Høegin teoksille syttynyt, ideat ovat monesti mainioita vaan toteutus kusee. Lumen taju oli tylsähkö ja jaaritteleva, sama vaiva piinaa muutakin tuotantoa. Nainen ja apina -teos esimerkiksi on lähtökohdaltaan vallan innostava (eläinten oikeudet, simpanssi nimeltänsä Erasmus monine kutkuttavine viittauksineen, sivistys vs. eläimellisyys, lopun kaaos jne.), vaan sortuu (muistaakseni) samanlaiseen haahuiluun kuin Lumen tajukin. Ehkä se silti kannattaa lukea, jos Høegille tahtoo toisen mahdollisuuden antaa.

    - Anne

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voisin kokeilla. Norsunhoitajien lapsia on myös kehuttu. Mutta eipä tässä kiire ole tämän herran pariin palata. "Jonkun verran" muutakin luettavaa odottaa vuoroaan. ;)

      Poista
  10. Luin Lumen tajun vuosia sitten. Tykkäsin Hoegiin kerronnasta kovasti, Tämä kirja jätti hyvän lukumuiston...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla. Minä luulen myös, että muistan ainakin Smillan hahmona pitkään, vaikkei tämä täydellinen kirja minulle ollutkaan.

      Poista

Kiitos kommentistasi!