Junot Díaz: Oscar Waon lyhyt ja merkillinen elämä

Junot Díaz: Oscar Waon lyhyt ja merkillinen elämä
Suomentaja: Vuokko Aitosalo
Kansi: ?
Like 2008
288 s.
The Brief Wondrous Life of Oscar Wao (2007)

Kirjastosta.


Oscar Wao on Yhdysvaltojen itärannikolle kotiutuneiden dominikaanisiirtolaisten poika, voimakastahtoisen äidin ja omanarvontuntoisen siskon kanssa elävä nuori mies, jonka menestys sosiaalisissa suhteissa on tuhoon tuomittu – ehkä jo syntymässä?

Dominikaanisessa tasavallassa uskotaan vahvasti fukúun, vuosisataiseen kiroukseen, jonka päälleen saatuaan voi käytännössä kaiken toivon heittää. Oscarin perhe on kokenut kirouksen mahdin niskassaan jo usean sukupolven ajan. Etenkin Oscaria ja siskoaan Lolaa vanhemmat perheenjäsenet muistavat turhankin elävästi sekä ajan kotimaassa diktaattori Rafael Leónidas Trujillon valtakautena että sen jälkeiset kuohut.

Oscar on sairaalloisen lihava, yltiöpäisen kiinnostunut scifi- ja fantasiakirjallisuudesta ynnä tietokonepeleistä, kirjallisesti lahjakas ja ehdottoman huono ottamaan kontaktia vastakkaiseen sukupuoleen tai oikeastaan melkein kehenkään. Yläkoulu- ja lukioajat vielä sujuvat siinä uskossa, että yliopisto takaa kyllä jotain parempaa. Ei takaa. Kuten ei valmistumisen jälkeinen työ yläkoulun englannin- ja historianopettajanakaan. Oscar on kaikkea muuta kuin latinomacho. Ja saa kärsiä siitä.

Tarinaa kerrotaan pitkälti Oscarin (lähes ainoan) ystävän, yliopistoaikaisen kämppiksen Yuniorin suulla. Itsekin dominikaanitaustainen kertoja on paikoin turhan kaikkitietävä, mutta terävä hän on. Motiivina on halu hyvittää tapahtuneet, päästä itsekin yli tragediasta, joka fukún vainoamaa nuorta miestä väistämättä kohtaa. Paljon ei juonenkäänteistä kannata etukäteen paljastaa, mutta kerrottakoon, että rakkauttakin on. Ja kun se iskee, mikään ei sitä pidättele.

Oscar Waon lyhyt ja merkillinen elämä on hengästyttävä, yllättävä ja koukuttava kirja. Se härnää lukijaa, kiusaakin, sillä pitkät alaviitteet ja lähes holtiton ajassa ja paikassa pomppiminen pakottavat pysymään skarppina. Voisi ajatella kirjan olevan pohjimmiltaan "vain" siirtolaisperheen sukupolvitarina, mutta se on lopulta paljon, paljon muuta. (On myös todettava, että "vain" siirtolaisperheen sukupolvitarina ei todellakaan ole minun suustani negatiivinen määritelmä, vaan lähestulkoon yksi ehdottomia suosikkiteemojani kirjallisuudessa.)

Tarina on ensinnäkin polveileva sukellus Dominikaanisen tasavallan 1900-luvun historiaan. Aihepiiri, josta harva tietää juuri mitään. Niin, et tiennyt sinäkään, myönnä pois. Karibian kuohut eivät ainakaan minulle ole missään määrin tuttuja, ja siksikin Oscar Waon suku teki niitä tutummiksi. Kiinnostus heräsi, eikä aihepiirin penkominen taatusti jää tähän.

Toisekseen kirja on esimerkki taitavasta tarinankerronnasta, lukijan koukuttamisesta ja siitä, kuinka tarinat aukeavat hitaasti kerros kerrokselta.

Vaikka kehun, ei kirja silti valloittanut sydäntäni. Yltiöpäinen nokkeluus, kovenevat kierrokset ja perimmäisen sanoman puute (tai kyvyttömyyteni tavoittaa sitä) jäivät kalvamaan. Kirjan loppuratkaisu(t) eivät tyydyttäneet – minusta tuntuu, että kirjailija on hieman oikonut mutkia. Viimeinen silaus, taika, jäi uupumaan, vaikka kirousten ja magian äärellä liikutaan.

Sinänsä hyvä rakenne hankaloittaa lukemista. Juuri kun saa yhden tarinan langanpäästä kiinni, kerä kiskaistaan kädestä. Kertojaäänen kompleksisuus (pääasiassa minäkertoja, joka kuitenkin näkee muiden henkilöiden ajatuksiin) häiritsee, sillä vaikka hyväksyn monenlaiset kerrontaratkaisut, tämän kanssa takelteli.


Pieni spoileri!

(Toisaalta nyt kun mietin, sitä ehkä pyritään kirjassa perustelemaan Oscarin jälkeensä jättämällä käsikirjoituksella, jonka Yunior on saanut haltuunsa. Eli mikä onkaan lopulta totta, mikä mielikuvitusta, mikä sivistynyt arvaus? Lukijassa saattoi tällä kertaa olla vika tai ainakin puute keskittymisen ja asioiden toisiinsa yhdistämisen hallinnassa...)

Back to basics.


Luin kirjan loppuun viikonloppuna, ja on todettava muutaman päivän sulattelun olleen sille eduksi. Heti lopetettuani olin hieman tyytymätön ja ehkä pettynytkin, mutta nyt huomaan kirjan tarinan jääneen mieleeni ja kypsyneen siellä jonkin verran. Oscar Waon lyhyt ja merkillinen elämä on palkittu Pulitzer-palkinnolla, joten olletikin sillä on moninaisia ansioita, sellaisiakin (ja etenkin sellaisia), joita en itse siitä löytänyt. Ainakin siirtolaisuusteema monelta eri kantilta tarkasteltuna sekä poliittiset suhmuroinnit Karibian maiden ja Yhdysvaltojen välillä nousevat keskeiseen rooliin ja niitä käsitellään taitaen.

Tekstin seassa on paljon suomentamattomia espanjan kielen sanoja ja fraaseja, joiden merkitystä oli sekä hauskaa että pidemmän päälle rasittavaa arvailla. Ymmärrän silti niiden käytön: kahden kulttuurin sekoittuminen ja näkökulmien laajuus korostuu entisestään.

Ei napakymppi, mutta kiinnostava tuttavuus. Aion ilman muuta lukea muutakin Díazin kirjoittamaa ja ennen kaikkea tutustua Karibian alueen historiaan ja nykypäivään (lukuvinkkejä saa antaa!).

___

Muuallakin on luettu: Minna piti, nauroikin, Zephyr ymmärtää kirjan saamat kehut, vaikka pomppikin paikoin alaviitteiden ja espanjankielisten fraasien yli, Sanna olisi voinut jättää kirjan lukemattakin (ja paljastaa juonta minua enemmän). Lue myös Pasi Salmisen paneutunut teksti Kiiltomadosta.

Maailmanvalloituksessa etenen Dominikaaniseen tasavaltaan ja lisäksi kuittaan yhden kohdan Pulitzer-listaltani.