Daniel Kehlmann: Minä ja Kaminski

Daniel Kehlmann: Minä ja Kaminski
Suomentaja: Ilona Nykyri
Kansi: Martti Ruokonen
Tammi 2013
190 s.
Ich und Kaminski (2003)

Kirjastosta.


Omahyväinen ja sosiaalisesti kyvytön taidekriitikko Sebastian Zöllner on ammatillisissa ongelmissa. Se suuri läpilyönti puuttuu, ja hän joutuu kasaamaan elantonsa pienistä puroista, ammattilaista sielua tyydyttämättömistä pikkukritiikeistä siellä täällä. Zöllner päättää tehdä elämäkerran mielestään aliarvostetusta ja unohdetusta, sokeutuneesta ja erakoituneesta taiteilijasta Manuel Kaminskista, sillä epäilemättä Kaminskista aika pian jättää ja tästä tulee taidemaailman puhutuimpia hahmoja. Silloin Zöllner on valmiina, ja taidemaailma tulee muistamaan hänen nimensä.

Kriitikko matkustaa syrjäiseen vuoristokylään, soluttautuu Kaminskin kotiin ja käytännössä kaappaa miehen mukaansa matkalle kohti rannikkoa – tapaamaan nuoruudenrakastettua, jotta elämäkerrallekin saadaan sen edellyttämä huipennus, yksinoikeudella tottakai. Matka ei kuitenkaan mene ihan niin kuin Zöllner suunnitteli. Suurimpana ongelmana eivät ole edes tappiin saakka höylätty luottokortti, varastettu auto tai erikoisia piirteitä itsestään paljastava maestro.

Olen pitänyt kovasti Daniel Kehlmannilta lukemistani teoksista. Maine on terävä novellikokoelma, Maailman mittaajat taas kiehtova (tieteen)historiallinen romaani. Tämä uusin suomennos siis ymmärrettävästi kiinnosti kovasti.

Minä ja Kaminski on monella tapaa hykerryttävä tarina itsekkyydestä, häikäilemättömyydestä ja pinnallisesta omaneduntavoittelusta. Taidekriitikko Zöllner on äärimmäisen inhottava – ja samalla erinomaisen mainio päähenkilö. Hän käyttäytyy ja kohtelee muita huonosti, eikä ole siitä millänsäkään. Pikemminkin Zöllner on kyvytön ymmärtämään, kuinka sosiaalisissa tilanteissa käyttäydytään, missä menevät rajat ja kuinka toista kunnioitetaan, tai ainakin vältetään loukkaamasta.

Tarinan osalta pidin enemmän alkupuolesta, Zöllnerin matkasta Kaminskia tapaamaan. Se korostaa ja kypsyttelee ihmisluontoa käsittelevää teemaa, vie sitä jo huomattavan pitkälle karikatyyrien kautta. Sen sijaan Kaminskin "kaappaaminen" automatkalle aloittaa hitaan laskusuhdanteen. Jännite ei pysy yllä, vaikka mutkia tuleekin matkaan, eikä idea kanna loppuun saakka. Kaminskin paljastaessa itsestään ja elämästään yhä enemmän Zöllner alkaa pehmetä ja inhimillistyä – hieman laimeaa, vaikka ymmärrän kyllä, että itsekkyyden vastapainoksi on haluttu rakentaa kuvaa siitä, mitä ihminen pohjimmiltaan on ja millaisena itsensä esittää.

Kieli kertoo tässä tarinassa paljon. Ihmisistä puhutaan se-pronominilla, mikä alkuun häiritsi ja sittemmin alkoi kiehtoa. Nähdäkseni sillä alleviivataan Zöllnerin luonteenpiirteitä ja käsitystä itsestään jonkinlaisena yli-ihmisenä suhteessa muihin, rahvaan edustajiin, hänen näkökulmastaan merkityksettömiin olentoihin. Samalla se erottaa Zöllnerin muista myös sosiaalisesti: hän ei koe kiintymystä tai ymmärrä sosiaalisten suhteiden päälle missään muussa kuin hyötymistarkoituksessa. Toisaalta myös Kaminskiin viitataan samalla tavoin, joten Zöllner ei tee eroa ihmisten kesken, ylhäisten tai alhaisten. Jos tuntisin saksan kieltä paremmin, voisin kenties tehdä vielä syvällisempiä päätelmiä. Saksa kun kuitenkin on kohtelias ja kiemurainen kieli, ja saksankielinen kommunikaatio edellyttää vahvasti esimerkiksi oikeiden persoonamuotojen käyttöä, kuten teitittelyä, huomattavasti vaikkapa suomen kieltä enemmän. Kiinnostava kielellinen valinta ja yksityiskohta kirjailijalta yhtä kaikki!

Minä ja Kaminski oli minulle ehdotonta luettavaa, mutta yhtä korkealle se ei kokemuksissani pääse kuin aiemmat Kehlmannin teokset. Juju jää keskeneräisen oloiseksi, sillä olisin toivonut kirjailijalta rohkeutta viedä Zöllnerin tarina loppuun siten kuin se alkoikin. Toisaalta kirja onkin toistaiseksi suomennetuista kirjoista varhaisinta tuotantoa, joten on ilo päätellä Kehlmannin kertojantaitojen kehittyvän. Jatkossa on toivottavasti luvassa lisää suomennoksia – ja vielä pitkä ja laaja tuotanto tältä vuonna 1975 syntyneeltä, tarkkasilmäiseltä ja ilmaisultaan terävältä herralta.