20. lokakuuta 2013

Bloggaajan kirjahylly

Kirjablogeissa on aina aika ajoin esitelty blogistien kirjahyllyjä ja muita kirjansäilytysratkaisuja. Itse en ole aiemmin tätä harrastanut, mutta nyt teki mieli.

Ensinnäkin lienee paikallaan kertoa muutama fakta kirjojeni asuinolosuhteista. Asumme puoliskoni kanssa 42 neliön kodissa, jossa on makuuhuone, kylppäri ja yhdistetty keittiö-olohuone. Näistä kylppäri on kirjavapaata aluetta. Muu ei.

Kirjoja olen omistanut aina. Omilla rahoillani aloin hamstrata niitä joskus teini-ikäisenä, ja jo ensimmäistä kertaa omilleni muuttaessani mukanani silloiseen kimppakämppään tuli iso kirjahylly. Kirjakokoelmani on kautta vuosien herättänyt aina hieman ihmetystä. "Miten sulla on noin paljon kirjoja...?" jne., tiedätte kyllä. Ja toisaalta pitkäaikaisia kavereita mikään ei hetkauta. Kirjojen määrä ei ole koskaan lähteny laskuun, joskin vapaaehtoiset muuttoapulaiset ovat joka kerta jotenkin kummasti vähentyneet...

Kirjat ovat asustaneet niin Lundiassa, Iskun hyllyssä kuin aina turvallisessa Ikeassa, kuten juuri nyt. Haaveenani on, että seuraavaan kotiin saisin mittatilaustyönä tehdyn kirjahyllyn. Se ei liene mahdotonta.

Asiaan.

Hyllyjä on tällä hetkellä kolme, joista yksi on kapeampi ja sisältää lähinnä cd-levyjä ja miehekkeen kirjakokoelman. Sitä en kuvannut. Sen sijaan malleiksi pääsivät kaksi muuta hyllyä, joissa on pääasiassa minun kirjojani ja muuta kamaa. Hyllyt ovat Ikeasta, mutta tarkempaa nimeä en kyllä kuollaksenikaan muista.




Hylly numero 1. Sisältää pääasiassa tietokirjoja ja lastenkirjakokoelman. Sekä ylimääräistä roinaa. Nyttemmin aikuisten kaunokirjallisuus on levittänyt lonkeronsa jo tännekin.




Hylly numero 2 on vastapäätä edellistä. Se on varattu pääasiassa kaunokirjallisuudelle ja suurimmille suosikeilleni.

Kuten näkyy, ahdasta on. Jotain tarttis tehdä.





"Tietokirjahyllyssä" on sekalainen kokoelma pääasiassa historiaan ja yhteiskuntatieteisiin liittyvää kirjallisuutta. Yritän nykyään hamstrata sitä hieman hallitummin, mutta jossain vaiheessa on tullut ahmittua niin, että lukematonta tietoa on varmaan vähintään yksi hyllymetri.

Lisäksi kuvissa vilahtavat mummilta perimäni punaiset Kivi-tuikut, joista pidän kovasti.




Omistan myös Raamatun, joka on sekin perintöä mummilta. Käytin sitä gradunteossa ja taidanpa joskus yrittää kahlata sen kokonaan läpi. (En siis kuulu kirkkoon, mutta aihepiiri kiinnostaa kovasti.)




Tälle kaaokselle haluaisin tehdä jotain, mutta en tiedä mitä. (Pölyt voisi myös toisinaan pyyhkiä.)




Sitten hypätään toiselle puolelle. Tässä hyllyssä on siis pääasiassa aikuisten kaunokirjallisuutta: sekä kotimaista että ulkomaista, uutta ja vanhempaa. Aakkosjärjestystä ei ole, mutta saman kirjailijan teokset ovat vierekkäin ja hieman olen myös jaotellut esimerkiksi Tammen Keltaista Kirjastoa ja Otavan Sinistä samoihin kohtiin. Kirjoja on siis kahdessa rivissä ja vielä yksi kerros rivien päällä, mikä ei tosiaankaan ole mikään hyvä ratkaisu. Perkaustoimia odotellessa...





Tässä hyllyssä ylimmällä sijalla on itseoikeutetusti John Irvingin tuotanto, jota on paikoin tuplaten. Hmm.

Hyllyni ovat siis pääosin kaaoksen vallassa. Jonkinlainen muistijälki kirjojen paikoista usein on, mutta eipä tuolta siltikään aina heti löydä etsimäänsä. Kirjojen määrää en osaa sanoa – yritin jossain vaiheessa naputella jonkinlaista kirjastotietokantaa koneelle, mutta sekin jäi kesken, kun alkoi väsyttää.

Olen kovasti yrittänyt hillitä kirjojen haalimista viime aikoina, ja jotenkin jopa onnistunut siinä. Kirjoja on näihin tiloihin aivan liikaa, eikä uudelle kirjahyllylle ole paikkaa. Yritänkin lukea oman hyllyn lukemattomia kirjoja, jotta niitä voisi tarpeen mukaan laittaa kiertoon. Aina se ei vain onnistu ihan niin helposti.

Näiden hyllyjen lisäksi kirjoja on pinossa makuuhuoneessa sekä lattialla että kirjoituspöydän päällä. Siitä kaaoksesta en todellakaan ottanut kuvallisia todisteita internetissä jaettavaksi.

Haaveilen kyllä siisteistä kirjahyllyistä ja harmonisesta kokonaisuudesta. Koska sellainen toteutuu – se jää nähtäväksi. Onneksi asuinkumppanini on ymmärtäväinen (vaikkei silti ihan ymmärrä, miksi...) ja tiesi tilanteen jo yhteen muuttaessamme. Minä tulen kirjojen ja kissan kanssa tai sitten en tule ollenkaan.

Tavoitteena on, että saisin hyllyt vielä tässä kodissa asuessamme mielekkäämpään ja siistimpään kuosiin. Ja että kirjakokoelmaan jäisi vain sellaista kirjallisuutta, jonka ihan oikeasti haluan omistaa. Hitaasti, mutta varmasti tämä etenee. Ehkä.

Lopuksi vielä omituisten otusten kerhoni lähettää terveisiä tänne saakka lukeneille! Kokoelmassa on kirppareilta pelastettuja kavereita ja narunvedosta voitettu delfiini.


44 kommenttia:

  1. Rakastan kurkkia muiden hyllyihin. :) Joitakin samoja kirjoja meillä näyttää olevan, ainakin pari Juha Itkosta ja Irvingiltä omistan The World According to Garpin. Kirjojen omistaminen on ihanaa, mutta muuttojen aikaan kirjat tosiaan raskauttavat muuttokuormaa aika paljon. Minulla on ihan juuri jälleen muutto edessä ja ajattelinkin tehdä omista kirjahyllyistäni esittelyn ehkä sitten joskus, kun olen saanut kirjahyllyt jotenkin järjestetyksi uudessa kodissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No sanopa muuta, muuttoapulaisilla on joka kerta meinannut mennä hermot kirjalaatikoihini. :D Olisi ihan terveellistä hankkiutua eroon kirjoista, joita ei halua omistaa. Minulla on sellaisiakin. Mutta lukematta en viitsi kirjaa laittaa eteenpäin, joten pitäisi tosissaan skarpata oman hyllyn kirjojen lukemisen kanssa.

      Tsemppiä muuttoon ja odottelen innolla hyllyesittelyä!

      Poista
  2. Ihania hyllykuvia! <3

    Mutta mikä ihme onkaan tuo omituisten otusten kerho? Emmekö juuri kahvilla puhuneet, ettet oikein tiedä, mikä on kodissanne turhaa? Eikä kaikkia otuksia tarvitse pelastaa, hyvä nainen! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä tiedän!!! Mutta noi kaverit on olleet sellaisia, että ne eivät vaan ole voineet jättää rauhaan siellä kirppispöydillä nököttäessään! Ei niitä tuon enempää sentään ole, joten annettakoon niille anteeksi. ;)

      Poista
  3. Nuohan ovat aivan ihanat ja siistit kirjahyllyt! :) Meidän kirjahylly on mallia tursos. Pitänee joskus postata kuva muiden lohduksi ja kauhistukseksi. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos lohdutuksesta. ;) Haaveilen aakkosjärjestyksessä olevasta harmoniasta ja hyllyistä, joissa kirjoja on vain yksi rivi – ja kenties lasiovista, jotta kaikki ei aina olisi pölyn peitossa...

      Poista
  4. Ihania kirjahyllykuvia! Minulla on sama hylly valkoisena, tai minulla on yksi leveä ja sitten toinen kapeampi versio. (Makuuhuoneessa on halvempi Ikean hylly kirjoille.) Hyvältä näyttävät kyllä ja ihanan kirjaisilta ;)

    Minä luovutin juuri omia Irvingin kappaleitani siskolle kun totesin, että ehkä kaikkia ei tarvitse kahtena kappaleena... sisko innostui ja hyllyynkin tuli kivasti tilaa. Hih!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Valkoiset tai vaaleat hyllyt olisivat parempi meillekin, koska asuntomme on ahdas ja pimeä. Mutta pidän tummista huonekaluista enemmän, joten näillä mennään.

      Minä en luovu Irvingeistä, mutta monista muista voisin luopua – kunhan saisin ne luettua joskus... ;)

      Poista
  5. Aika samanlaiselta näyttävät minunkin hyllyni. Liikaa kirjoja liian pienessä tilassa, kirjoja rivien päällä ja edessäkin kasoissa. Pari vuotta sitten järjestin ja karsin hyllyt ja sain kirjat mahtumaan siististi ja vähän jäi kasvunvaraakin, mutta siitä on jo kasvettu reippaasti ohi. Sitä tilavampaa hyllyä odotellessa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joissain yhteyksissä sellainen näyttää ja tuntuu hyvältäkin, mutta jotenkin se ei omassa kodissa nyt oikein toimi... Minä teen sitä karsimista aina aika ajoin, mutta jotenkin olen siinäkin liian lepsu. Pitäisi olla raaka ja käytännöllinen.

      Poista
  6. Hienoja kirjoja! Monia tuttujakin. Itse sain juuri pikkiriikkisen väljyyttä hyllyihin uusien huone(kalu)järjestelyjen ansiosta, mutta senhän tietää, miten sillekin tilalle taas pian käy...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja tässä tapauksessa väljyys siis tarkoittaa sitä, että hyllyssä olevien kirjojen päällä on ilmatilaa pinoamista varten... Ainuttakaan tyhjää hyllysenttiä ei ole. :)

      Poista
    2. Heh, niinpä. :D Minulla tuo on toiminut aina silloin, kun olen ostanut uuden kirjahyllyn edellisen tilalle (tai, kröhöm, lisäksi), mutta kauaa se ei koskaan kestä... :)

      Poista
  7. Hauskaa, että pistit hyllyt kehiin!

    On aina ihana katsella kirjahyllyjä - siinä se mieli rauhoittuu. Innostuin omalta osaltani tänään siivoamaan hyllyni, joka on ollut tursuava kirjakasa. Ahdasta on vieläkin, mutta nyt näyttää edes siistimältä... Akuutti tilaongelma kai tässä syynä. Sinun innottamanasi taidankin pistää hyllyä tulemaan minäkin. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin tykkään katsella muiden hyllyjä. Se tuntuu turvalliselta ja tosiaan rauhalliselta, on pakko keskittyä hetki johonkin kunnolla. Minun on pakko ottaa tuo perkausoperaatio jossain vaiheessa ohjelmistoon. Olisi kiva rauhoittua omankin hyllyn äärellä.

      Odottelen hyllyjäsi!

      Poista
  8. Ihanat kirjahyllykaverit! Ja hienot hyllyt ovat myös. Hauska päästä näin virtuaalisesti kurkistamaan myös.

    Mies lupasi tehdä minulle kouluprojektinaan kirjastojärjestelmämikälieexcel-hässäkän. Odotan kiinnostuksella, että jaksanko oikeasti käyttää sitä. Librarythingiä yritin ja väsähdin samoin tein. :p

    Ja ah tietokirjat, etenkin lukemattomat sellaiset. Niitä tuntuu hyppivän mukaan etenkin alennusmyynneistä ja missäs välissä ne sitten lukisi. Huok.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ohoh, sehän kuulostaa kätevältä! Minäkin siis aloin ihan exceliä vääntää, mutta sitten se jäi kesken ja nyt se pitäisi varmaan käytännössä aloittaa alusta uudelleen. Enkä millään jaksa!

      Tietokirjoja on tosiaan tullut hamstrattua alennusmyynneistä, täysihintaisina ovat yleensä niin hintavia, että ei pysty. Pitäisi suoda noille jo hankituille nyt hyviä lukuhetkiä.

      Poista
  9. Voi, miten houkuttelevat hyllyt! Noita voisi tutkia monta tuntia... Tiedättehän, kun menee kylään kaverille, eikä saa silmiään irti toisen kirjahyllystä. Muut seurustelevat sivistyneesti ja itse huudahtelee innostuneesti sekaan: "Voi, sulla on tämäkin!" Eikä tiedä yhtään, mistä muut puhuvat, ja kaikista hirveintä on, ettei saa jotain tarinaa edes pois mielestään, vaan tuntee pakottavaa tarvetta ruveta pälpättämään jostain fiktiivisen henkilön ongelmasta, vaikka joku oikea ystävä siinä vieressä saattaa kertoa oikean elämänsä oikeita huolia.

    Viimeksi tänään anoppi kyseli, eikö kirjoja saa enää lainaksi kirjastosta, ettei tarvitsisi kaikkia ostaa. Auts.

    Kovasti yritän aina tyhjentääkin hyllyjä juuri samalla periaatteella kuin sinä, eli luen tyhjäksi. Tosin klassikot ja suosikit jäävät, ja niitähän riittää niitäkin. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin tykkään tutkiskella muiden hyllyjä ja tehdä tietenkin syväluotaavia persoonallisuusanalyysejä hyllyjen sisältöjen perusteella. ;) Minulta usein kysellään esim. millä logiikalla hyllyt on järjestetty, mistä hankin kaikki kirjat ja ennen kaikkea olenko lukenut ne kaikki.

      Pitäisi todellakin lukea tyhjäksi, eikä roikottaa lukemattomia odottamassa vuosikausia vuoroaan.

      Poista
  10. Kylläpä olisi mielenkiintoista tutkailla noita hyllyjä tarkemmin. :) Aika samanlaiselta näyttää minun kirjahyllyni, mailliltaan erilaisia, mutta tupasentäynnä. Jottain tarttis tehdä minunkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yhteisenä talviprojektina hyllyjen putsaus ja järjestely? ;)

      Poista
  11. Sullahan on vallan siistit kirjahyllyt! Ja paljon hyviä kirjoja :)
    Minäkin olen alkanut haaveilla aakkosjärjestyksestä, mutta äääääh, en usko koskaan jaksavani. Eikä hyllyihin oikein sellaista järkevästi saisikaan, kun kirjoja on neljässä eri huoneessa, liian monessa hyllyssä ja vaatekaappien päällä.

    Olen samoilla linjoilla myös tuon lue ja pistä kiertoon -käytännön kanssa, mutta yleensä käy niin että ihastun kirjaan, enkä raaskikaan luopua siitä. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minun pitäisi aivopeseytyä ihan toisenlaiseksi, että aakkosjärjestys ja muu onnistuisi. Mutta saahan sitä aina toivoa... Suuri pyrkimykseni on päästä eroon makuuhuoneen kirjakasoista, sillä ne alkavat oikeasti jo aiheuttaa perheriitoja. :D

      Poista
  12. Ihana päästä kurkkimaan muidenkin kirjahyllyhin. Oi punaisia kivi tuikkukuppeja <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kivaa, jos oli kiinnostavaa. Minusta on aina mahtavaa päästä tutkiskelemaan hyllyjä, ne kertovat niin paljon omistajastaan.

      Tuikut ovat ihan suosikkini!

      Poista
  13. Kirjahyllyt on tärkeitä. Nuorina tyttöinä meillä oli yhden kaverin kanssa leikkimielinen sääntö, että ei pidä panna tyyppiä, jolla ei ole kirjahyllyä, koska sellaisen puute kertoo ihmisestä riittävästi. Eli ymmärrän kirjat ja niiden kerääntymisen vallan mainosti!

    - Anne

    VastaaPoista
  14. Hyllystä kurkisteleva Vonnegutin Teurastomo 5 oli nuoruudessa todella tajunnanräjäyttävä lukukokemus fiktion mahdollisuuksista. En ole uskaltanut lukea kirjaa uudelleen ja kenties sen takia tai siitä huolimatta se onkin säilynyt tärkeänä teoksena. Pitäisi joskus uskaltaa ottaa uusintaluku, tuskinpa se kirjaa pilaisi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla se on edelleen TBR-listalla. Harkitsen lukemista (taas) vakavasti, mutta jotenkin odotukseni kirjalle ovat nousseet kauhean korkealle. Mitä jos petynkin! (En kyllä usko niin käyvän, mutta kun kirja on odottanut vuoroaan kauan, odotuksia on kiistämättä muodostunut.)

      Poista
  15. Kirjat ovat siitä mielenkiintoisia, että ne jaksavat meitä lukuihmisiä kiinnostaa aina, niitä vain on kerääntynyt itse hankittuna sekä perintönä. Kirjahyllyn hävitin muuton yhteydessä pois, kirjat mitkä meille saivat jäädä laitoin kaappiin. Hankin omaksi ainoastaan tieto- ja muita klasikkoteoksia.
    Mukavia lukuhetkiä

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanopa muuta, aina ne herättävät kiinnostusta. Voi, minä en mitenkään voisi... Olen ihan ylettömän kiintynyt kirjoihini, enkä voisi varmaan mitenkään raakata kokoelmaa riittävän pieneksi, jotta ilman hyllyä voisi olla.

      Samoin sinulle!

      Poista
  16. Hyllyistäsi löytyy kaikkea mielenkiiintoista!

    Omakin, vanhemiltani perimä kirjahylly on tupaten täynnä, helpotan tilannetta lahjoittelemalla ja kierrättämällä kirjoja lähimmilleni. Sillä tavoin hyllystä löytyy aina tilaa ainakin yhdelle uudelle kirjalle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih, kiva kuulla. ;) Minustakin siellä on kaikenlaista kivaa, ja noloa onkin, että oman hyllyn aarteet jäävät liian helposti muiden jalkoihin.

      Minä yritän samaa. Pitäisi vaan tosiaan keskittyä lukemaan omia hankintoja, jotta keskinkertaisuudet ja huonot saisi laitettua kiertoon.

      Poista
  17. Oi, sun kirjahyllyt näyttää kyllä just siltä, että sieltä voi tulla vastaan mitä vain herkkuja! Sellasta mukavaa löytämisen iloa:)

    VastaaPoista
  18. Kiitos esittelystä, toisten kirjahyllyihin on aina kiva kurkata :)

    Ihana norsu tuolla omituisten otusten kerhossa <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikö? Se on vähän ressukka, kun kärsässäkin on vähän haavaa, mutta symppis kaveri.

      Poista
  19. Näin sinun luettujen kirjojen listalta, että olet lukenut Katja Ketun Kätilön.
    Lainasin sen, lukeminen alkoi hiipua, kirja ei houkuttele. Vaikka se kuvaa sota- aikaa ja kovaa elämää
    kuvaataan se kirjassa aika raadollisesti.
    Ei ole mukavaa iltalukemista sängyssä.
    Täytyy hakea sinun luettujen kirjojen listalta uusia lukukokemuksia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi harmi, ettet pitänyt! Kätilö on minusta hieno kirja. Minkätyyppisistä kirjoista pidät? Kotimaisista uutuuksista suosittelisin Kjell Westön Kangastus 38.

      Poista
    2. Pidän kirjoista joiden tarina herättää ajatuksia, jättää jotain. Uutuuksia luen satunnaisesti, luen kotimaista kaunokirjallisuutta, runoja, elämäkertoja ja eräkirjoja.
      Uskonto, politiikka ja sotakirjat eivät kiinnosta.
      Kerrotko hieman Kjell Westön kirjasta? Joskus yritin lukea jotain Westön kirjaa, se jäi kesken. Miksi Kätilö on hyvä kirja, mistä pidit siinä?

      Poista
    3. Tulipa kovat paineet keksiä suositeltavaa lukemista... Kirjan kokeminen on niin henkilökohtaista, että on kyllä vaikeaa tietää, mikä kellekin voisi sopia. Eräkirjallisuutta ja runoutta en itse tunne laisinkaan.

      Westön kirjasta olen kirjoittanut täällä pidemmin: http://suketus.blogspot.fi/2013/08/kjell-westo-kangastus-38.html

      Tiivistyksenä: elämää Helsingissä juuri talvisodan alla kiristyvien aatteiden ja sisällissodan varjossa kiehtovien henkilöhahmojen kautta kuvattuna.

      Kätilöstä taas kirjoitin täällä: http://suketus.blogspot.fi/2013/09/katja-kettu-katilo.html

      Pidin kirjan vahvasta tunnelmasta, kielestä ja mielikuvista, joita se herätti.

      Kotimaisesta kaunosta nostan itse useimmiten esiin tosiaan Westön, jonka monikerroksinen proosa iskee syvälle. Pidän myös Kari Hotakaisesta, vaikka uusin Luonnon laki ei parhaimmistoa olekaan. Yksi voimakas lukukokemus on ollut Annika Idströmin Veljeni Sebastian, jopa hyytäväksi yltyvä kertomus yksinäisyydestä ja kieroon menevästä perheestä. (http://suketus.blogspot.fi/2013/01/veljeni-sebastian.html)

      Ulkomailta kiinnostavia uudehkoja tuttavuuksia minulle ovat olleet Daniel Kehlman (Saksasta, suomennoksia "Maine" ja "Maailman mittaajat") ja Herman Koch (Hollanti, suomennoksia "Illallinen" ja "Lääkäri".)

      Poista
    4. Luettuani Westön ja Idströmin kirjojen kuvaukset tiedän miksi ne eivät kiinnosta, molemmissa kirjoissa on raskaita sivuja. Muutama kirjailija listalta löytyi, joiden kirjoja olen lukenut.mm. Veikko Huovinen ja Leena Lander. Runoja luen satunnaisemmin, Heli Laaksosen murrerunot ovat ilahduttavia.

      Oletko lukenut Kaari Utrion Seuraneidin, pidätkö Utriosta? Hänen vanhemman tuotannon olen lukenut lähes kokonaan. Lukemisen viehätys säilyy jokainen lukematon kirja on uusi.

      Poista
    5. Ah, on hyvä tietää oma makunsa: raskaat teemat eivät sovi kaikille. Itse haluan usein lukea painavista asioista, joskin toki aina väliin on saatava kevyempää.

      Heli Laaksosta taas minä en ole lukenut, pitäisi!

      Utriolta olen lukenut vain yhden kirjan, Karjalan kruunun. Voisin kokeilla Seuraneitiä, sillä se vaikuttaa ihan kiinnostavalta, ja Utrioon olisi hyvä tutustua enemmänkin.

      Poista
  20. Palautin juuri kirjastoon Peter Frazenin Samoilla silmillä. Siinä jatkuu Tumman veden päällä kirjassa alkanut Peten tarina. Enempää paljastamatta kirjan sisältöä, voin suositella. Yksi syksyn parhaita lukukokemuksia. Toinen mukava yllätys oli nuoren Antti Heikkilän esikoisteos Pihkatappi.
    savolaissyntyisen nuoren miehen persoonallisella tyylillä kirjoitettu sukutarina.

    Utriota olen lukenut aina, hänellä on taito kuvata elävästi historiaa. Seuraneitiä on kehuttu, pitää varmaan lukea.

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!