Sirpa Kähkönen: Rautayöt
Kansi: ?
Otava 2010 (1. painos 2002)
281 s.
Saatu lahjaksi.
Tuomen perheen elämä kesällä 1940 on monin tavoin samanlaista kuin muissakin työläisperheissä. Koetetaan raapia toimeentuloa sieltä mistä saadaan, kasvatetaan lapsia, pidetään koti puhtaana, selvitään niin kuin taidetaan. Toisaalta Tuomen perhe on omanlaisensa. Appiukko on kuollut, vanha anoppi hautautuu yhä syvemmälle omaan maailmaansa. Perheen nuori toivo Jalmari on kaatunut talvisodassa ja vienyt mukanaan uskon tulevaan. Lassi, jonka pitäisi vastata perheen elatuksesta, ei kykene nousemaan ullakkokamarin sängystä, vaan piehtaroi sodassa kokemissaan kauhuissa yö yön jälkeen. Vastuu perheen pyörityksestä jää Lassin vaimolle Annalle sekä vanhapiikasiskolle Hildalle.
Kuopiolainen pihapiiri elää jokapäiväistä elämäänsä turhia nurkumatta. Jokaisella on omat huolensa, mutta yhdessä huolehditaan esimerkiksi siitä, ettei halla vie perunasatoa. Päätyhuoneeseen muuttaa viipurilainen Helvi tyttärensä Marin kanssa, ja vaikka yksinäisen äidin mainetta katsotaan alta kulmien, Anna löytää Helvistä kauan kaipaamansa ystävän. Myös Hildan ja Annan suhde kasvaa ja kehittyy, kun naiset joutuvat näkemään vaivaa selvitäkseen perheen kanssa päivästä toiseen.
Mustien morsiamien aloittama tarina jatkuu tässä Kuopio-sarjan toisessa osassa. Luin ensimmäisen osan viime kesänä, ja vaikken aivan ihastunut, oli selvää, että jatkan Tuomien tarinan parissa. Nyt tuli sen aika, ja täytyy todeta, että Rautayöt vakuutti minut. Täysin.
Siinä missä Mustien morsiamien kuvaama puhumattomuus ja Annan paikoittainen itsesääli hieman kyllästyttivät, Rautayöt päästää jo syvemmälle. Tuomen perheen elämä tuntuu aidolta ja sitä seuraa pakottamatta, kiinnostuneena ja myötätuntoa kokien. Kesä on kuuma, ja Anna on kasvanut monella tapaa. Hän on terhakoiden kaksosvauvojen äiti, ja vaikka hän kokee voimattomuutta miehensä masennuksen edessä ja ajoittain tuntee itsensä tunkeilijaksi perheessä, itseluottamus on kasvanut ja sitä myöten itsesääliä näkyy vähemmän.
Karjalan evakot tuovat pihapiiriin eloa, ja pakottavat laajentamaan näkökulmaa, vaikka työttömyys ja pula saavatkin monet puolustusasemiin. Uuden sodan pelko on koko ajan läsnä, eikä rauhan ajasta voi täysin rinnoin nauttia. Pelko on käsin kosketeltavaa, muttei lamaannuttavaa.
En edelleenkään ole Anna Tuomen fani, mutta tässä kirjassa jo ymmärrän häntä paremmin. Se saa aikaan lempeän empatian ja halun tietää, miten kaikki vielä järjestyy. Kähkösen kieli on kaunista ja mehevää, ja paikoin tuntui siltä, kuin vain lipuisin järven aalloilla sen mukana. Paksu savon murre kuuluu korvissa ja kuvattu ympäristö on olemassa juuri siinä silmien edessä. Haluaisin uskoa, että seuraavaan osaan tartun hieman nopeammin.
___
Kuopio-sarjasta pidetään blogeissa pääasiallisesti paljon. Rautaöistä ovat kirjoittaneet muun muassa Morre, Maria, Amma, Salla, Maija ja Booksy.
Ruksi TBR-listalleni.
Tämä on ainut Kähkönen, jonka olen lukenut, enkä innostunut yhtään. Pitäisi kai yrittää uudestaan, niin paljon näitä kehutaan.
VastaaPoistaMinulla on "pakkomielle", että sarjat on luettava järjestyksessä, joten tämä oli nyt sitten toinen, jonka Kähköseltä luin. Tarinaan uppoutumista auttoi varmasti se, että edellinen osa oli luettuna, vaikken siitä aivan valtavasti innostunutkaan. (Vaikka tästä Kuopio-sarjastahan kyllä puhutaan, että kirjat ovat itsenäisiä osia, mutta silti...)
PoistaMinusta tämä taas on paras Kähkönen ;) Tosin luin tätä äidin näkökulmasta ja silleen ainakin toimi.
VastaaPoistaHih, niin ne lukukokemukset vaihtelevat. Minun pitää seuraava osa hakea kirjastosta, mutta ne kaksi sitä seuraavaa on pokkareina omassa hyllyssä. Saas nähdä, miten Tuomien käy!
PoistaOu jee, olenpa iloinen, että Kähkönen vetäisi sinut jo paremmin mukaasi. Eikä Annaan sikäli kannata kovin syvästi kiintyäkään, sillä tästä eteenpäin Kähkösen romaanit ovat yhä enemmän kollektiiviromaaneja ja Annasta tulee vain yksi henkilö muiden ohella. Toki hän on tärkeä, mutta fokus ei ole enää pelkästään Tuomen perheessä ja Annassa, vaan äänensä saavat kuuluviin myös monet muut.
VastaaPoistaArvasin, että olet. :) Oli kivaa, että löysin lopulta kunnolla sen viehätyksen, josta te monet Kähkösen ystävät puhutte. Ja onhan tämän kirjan kuvaama aika monin tavoin äärimmäisen kiinnostava, ja osui hyvin vielä näin kesäaikaan oikeassakin maailmassa. Seuraavaa osaa kirjastosta bongaillen siis!
PoistaIhanaa, että jatkoit Kuopio-sarjaa, vaikka et ekaan osaan rakastunutkaan. :)
VastaaPoistaMinä kiinnyin Annaan ja siksi olikin kova pala, kun sarja muuttuu tosiaan yhteisölliseksi.
Kyllähän minä jatkoin ja jatkan edelleen, sen verran kiinnostava Kähkösen maailma on. Minua kyllä nyt kiinnostaa kovasti tuo yhteisölliseksi muuttuminen, joten kai se on marssittava kirjastoon mahdollisimman pian hakemaan Jään ja tulen kevät.
PoistaMeillä tuntuu olevan sama etenemistahti sarjan kanssa ;) Luin Mustat morsiamet viime kesänä ja Rautayöt on nyt lainattuna kirjastosta :)
VastaaPoista