Lukumaraton on siis kunnialla ohi ja sykekin alkaa pikkuhiljaa palata entiselleen. Kokemus oli jälleen kerran hauska, ja aion ilman muuta kokeilla lukumaratonia taas jossain vaiheessa uudelleen. Tämänkertainen oli minulle toinen.
Luin vuorokaudesta 13 tuntia, mikä on ihan hyvä määrä. Muun ajan nukuin, söin, päivitin blogia, vilkuilin muiden etenemistä, kävin junan ravintolavaunussa ja tein siirtymän rautatieasemalta kotiin. Joskus olisi hauskaa kokeilla kestävyyttä ajastimen kanssa siten, että tosiaan lukisi 24 tuntia mahdollisimman putkeen. Ehkä joskus seuraavalla lomalla.
Lukumäärät olivat tällä maratonilla oikein hyvät. Luin 1290 sivua, 8 kirjaa ja 4 novellia. Myös kirjallinen kirjavuus oli nähdäkseni kiitettävä. Ajallisesti lukemani teksti ylsi aina määrittelemättömän vanhasta kansanperinteestä 1700-luvun kautta viime syksyn uutuusesikoiseen. Maantieteellisesti seikkailin Uudessa-Seelannissa, Siperian eri osissa, Ranskassa, Irlannissa, Helsingissä, Järvenpäässä, Pellossa ja tarkemmin määrittelemättömässä kotimaisessa saaristossa. Lukemistani kirjoista 6 oli mieskirjailijoiden ja 2 naiskirjailijoiden tuotantoa tai toimittamaa. Novellit olivat kaikki suosikkikirjailijani Kjell Westön kirjoittamia.
Maratonkirjat ja -novellit kuvan järjestyksessä:
Kjell Westö: Rennot suosikit. Kertomuksia 1989–2004, josta novellit Elsie-täti, Kabana, Pätkästy kitarasoolo ja Merkitty (Otava 2004, suom. Jaana Koistinen ja Katriina Savolainen, kirjakauppaostos)
Jonathan Swift: Ohjeita palvelusväelle (Loki-Kirjat 2010, suom. Keijo Rinne, kirjakauppaostos)
Timo Sandberg: Kihokki (Karisto 2002, kirjaston poistomyynnistä)
Bo Carpelan: Kaari (Otava 1984, suom. Helena Anhava, kirjastosta)
Eric-Emmanuel Schmitt: Oscar ja Roosamamma (Like 2005, suom. Marja Haapio, kirpparilta)
Witi Ihimaera: Valasratsastaja (Like 2003, suom. Mervi Hangasmäki, kirjakauppaostos)
Maria Peura: Valon reunalla (Teos 2005, saatu lahjaksi)
Sarri Nironen: Tähdenpeitto (WSOY 2012, kirpparilta)
Tšuner Taksami (toim.): Siperian kansojen satuja (Idiootti 2013, kirjakauppaostos)
Muutama kirja edistää lukuhaasteita: Swift, Peura ja Ihimaera ovat TBR90+10-listallani, Bo Carpelan oli minulle tähän saakka Lukematon kirjailija ja Ihimaeran teos vie Maailmanvalloitukseni Uuteen-Seelantiin.
Westön kirjasta kirjoitan ehdottomasti aikanaan tarkemmin, kunhan luen sen loppuun. Samoin Maria Peuran teoksesta tulee oma tekstinsä. Muita vielä pohdiskelen, tulkoot tekstit, jos ovat tullakseen.
Suosittelen lukumaratonia innokkaasti – vuorokauden pyhittäminen lukemiselle on sekä hauska ihmiskoe että lukutoukan paratiisi! Ja kyllä, olen lukenut maratonin jälkeen jo kolmea eri kirjaa. Mihinkäs sitä tavoistaan pääsisi tai edes haluaisi.
Sait luetuksi todella paljon. Onnittelut!
VastaaPoistaKiitos, oikein kivastihan tämä sujui tälläkin kertaa. :)
PoistaJa jo kolme kirjaa palauttavana harjoitteluna. Ihailen lukutahtiasi! Minä olen saanut luettua kolme novellia eilisen jälkeen. :)
VastaaPoistaHih, ei sentään kolmea kirjaa kokonaan, vaan olen lukenut eteenpäin kolmea jo aiemmin kesken ollutta, yhteensä ehkä 150 sivua. Ihan supernainen en sentään ole. ;)
PoistaTuo Peuran teos on aika hiton hyvä. :) Kiva jos bloggaat siitä.
VastaaPoistaValasratsastajan luin joskus lukiossa (?) tai yläasteella, enkä ihan hirveästi vaikuttunut. Ok, mutta jotenkin ohut.
Ja onnittelut hei! :D Melkein unohtui.
PoistaNo on todellakin! Pitää edelleenkin sulatella sitä.
PoistaMinua kiehtoi Valasratsastajassa eniten se eksoottinen maorikulttuuri ja ylipäänsä modernin maailman murtautuminen perinteiseen. Se kun kiinnostaa minua suurena linjana historiassakin kaikkein eniten. Tuskin tuo nyt miksikään elämää suuremmaksi kirjaksi jää mieleeni, mutta ihan piristävä lukukokemus.
Luit tosiaan monipuolisesti! Itse en Valasratsastajaan juurikaan ihastunut, mutta maratonkirjana se varmaan toimi ihan hyvin(?). Minäkin olen jo maratonin jälkeen lukenut - lukuinto tuntui vain kasvavan maratonin myötä.
VastaaPoistaJoo, se oli hyvä maratonkirja, eteni mukavasti. Lukuinto on tosiaan edelleen nousujohteinen, onneksi. :)
PoistaMitens, kiinnostaa tuo Sandbergin kirja - tai ei niin paljon, että oikeasti jaksaisin lukea, mutta... - oliko siinä kuinka tarkkaa Järvenpääkuvailua? Tunnistitko paikkoja? Jotain alamaailmaseikkailua mistä tavalliset kotona viihtyvät pulliaiset ei täällä asuessa tiedä mitään vai mitä mitä?!:)
VastaaPoistaKyllä siitä kaupungin tunnisti. Oli keskustan katuja nimeltä mainiten, ajeltiin pitkin Pohjoisväylää, käytiin Paavonpolulla jne. Mutta toki paikkoja keskeisempi oli itse tarina tapahtumineen, joka ei tosiaan ollut mitenkään erityisen mieleenpainuva.
PoistaWell done! Paljon ja monipuolisessti olet lukenut. Minua kiinnostaisi tietää, mitä pidit Oscarista ja Roosamammasta. Schmitt oli nimittäin joitakin vuosia sitten ihan suosikkikirjailijani, mutten ole aikoihin hänen kirjojaan lukenut.
VastaaPoistaOon kyllä vähän kade teille kaikille maratoonareille, mutten tänä kesänä ole millään pystynyt maratoneihin osallistumaan. Tällä viikolla olin kyllä vapaalla töistä, mutta oli kaikkea muuta touhua. Lukemiseni on ollut muutenkin aika hidasta ja satunnaista, mutta eiköhän sillekin taas löydy aikaa kesän jälkeen.
Täytyypä harkita erillistä tekstiä Oscaristakin. Kirja oli kyllä mieleenpainuva, vaikka sen lukikin nopeasti. Pidin siis kyllä.
PoistaMinua kiehtoisi pimenevän syysillan lukumaraton. Tai talvinen. Tai kevään alkuun. Tai... ;)