Alice Munro: Julkisia salaisuuksia

Alice Munro: Julkisia salaisuuksia
Suomentaja: Kristiina Rikman
Kansi: Osmo Omenamäki
Tammi 1995
327 s.
Open Secrets (1994)

Kirjastosta.


Alice Munron Julkisia salaisuuksia on novellikokoelma, jonka kahdeksan kertomusta sijoittuvat kukin vähintään osittain kanadalaiseen pikkukaupunkiin Carstairsiin. Novellit ovat erillisiä, mutta niissä on jonkin verran yhtymäkohtia toisiinsa esimerkiksi niissä esiintyvien henkilöiden kautta.

Avausnovelli Tuulentupia on kuvaus kirjastonhoitaja Louisasta, joka kohtaa kaikki elämänsä miehet hyvin erilaisissa tilanteissa ja toivoo löytävänsä onnen edes joskus. Oikea elämä kertoo Dorrie Beckistä, omalaatuisesta ja itsellisestä naisesta, joka erinäisistä syistä on päätymässä naimisiin, mutta alkaa häiden kynnyksellä vahvasti epäröidä kykyään luopua elämäntyylistään avioliiton vuoksi. Albanialaisessa neitsyessä kahden naisen elämät valintoineen, sattumineen ja tapahtumineen kietoutuvat yhteen, ja vaikkei totuutta tiedä kukaan, suurin merkitys on jossain muualla. Niminovellissa Julkisia salaisuuksia nuori tyttö katoaa patikkaretkeltä, ja syyllisyyttä, salaisuuksia ja paljastumisia pohditaan useasta näkökulmasta. Jack Randa Hotel kertoo jätetyksi tulleesta naisesta, joka lähtee seuraamaan entisen miehensä kulkemaa reittiä Kanadasta Australiaan. Keskeistä on irti päästämisen taito – osaako sitä kukaan? Paikka korvessa sijoittuu 1800-luvun uudisraivausvuosiin, ja sen päähenkilöinä ovat veljekset ja vanhemman veljen orpokodista tilattu vaimo. Korpimökillä tapahtuu onnettomuus, jonka syistä ja todellisista käänteistä on monta eri näkemystä. Vierailu avaruudesta hämmentää pikkukaupungin ihmissuhteita, jotka ovat usein peräisin kauempaa kuin voisi arvata. Kokoelman päättää Vandaalit, tarina syrjäisen talon ja sen asukkaiden kohtaamasta ilkivallasta, jonka syyt ovat rumat ja arvaamattomat.

Luulen, että tässä alkaa käydä nyt niin, että Alice Munrosta on kovaa vauhtia tulossa yksi ehdoton suosikkikirjailijani. Edelleenkään en ole lukenut häneltä paljon, mutta se vähä, jonka olen, on niin laadukasta, taitavaa ja hämmentävää, että pakkohan tässä on olla kyse jostakin vakavammasta kuin ensihuumasta. Munron novellit ovat koukuttavia, häiritseviä ja viiltävän tarkkoja. Hänen henkilöhahmonsa ovat aitoja, harvemmin täysin miellyttäviä, yleensä ihmisinä hyvin epätäydellisiä.

Novellit nostavat esiin ne elämän hetket, jolloin jokin asia peruuttamattomasti muuttuu. Kyse ei läheskään aina ole sillä hetkellä huomiota herättävästä asiasta, pikemminkin jostain, joka on hitaasti hivuttautunut kohti uutta ja muutosta. Yleensä merkityksen ymmärtää vasta paljon myöhemmin.

Kieli on kaunista ja houkuttelevaa, se on hiottua ja mietittyä, mutta ei siloteltua. Kristiina Rikman on suosikkisuomentajiani, häneen voi luottaa aina. Munro tuo pienillä terävillä huomioillaan esiin jotain sellaista, jota on saattanut usein ajatella tiedostamattaan. Tekstin kautta sen kuitenkin vasta ymmärtää, sille saa sanat.

Suosikkinovellini tässä kokoelmassa ovat Albanialainen neitsyt, Julkisia salaisuuksia ja Vandaalit. Niissä kaikissa leikitellään totuudella ja kuvitelmilla, salaisuuksilla ja paljastuksilla sekä vaikenemisella, joka kertoo silti paljon. Kaikki Munron novellit ovat täyteläisiä kokonaisuuksia, kaikissa niissä on selkeä ranka ja elävä täyte. Tarinankertojana Alice Munro on äärimmäisen taitava.

Munro aikoo nyt 82-vuotiaana jäädä eläkkeelle. Se hänelle suotakoon, vaikka haluaisin ajatella saavani aina vain lisää luettavaa tältä taikakynäiseltä naiselta. Tosiaalta, kuten mainittua, minulla on vielä paljon hänen tuotantoaan lukematta. Luultavasti nautiskelen sen säännöstellen, jotta sitä riittää mahdollisimman pitkään. Silti haluaisin ahmia kaiken heti. Munron novellit kestävät monta lukukertaa, ja oikeastaan moni niistä lähes edellyttäisi uusintalukua, jotta ne avautuisivat vielä selvemmin. Uskonkin, että olen saanut Alice Munrosta kirjallisen ystävän loppuiäkseni.

___

Myös Sinisen linnan kirjaston Maria sekä Keltaisen kirjaston Littera ovat lukeneet Julkisia salaisuuksia. Hanna kirjoitti viime kesänä paneutuneen tekstin Munrosta järjestettyään Munro-viikonlopun, johon itsekin otin osaa.