Milan Kundera: Olemisen sietämätön keveys
Suomentaja: Kirsti Siraste
Kansi: Urpo Huhtanen
WSOY 2008 (1. painos 1985)
390 s.
Nesnesitelná lehkost byti (1983)
Oma ostos.
Prahan kevät 1968 koskettaa kaikkialla Keski-Euroopassa. Neljään ihmiseen se vaikuttaa huomattavan paljon. On prahalainen kirurgi, naistenmies Tomás, joka rakastuu tarjoilijan työtä henkensä pitimiksi tekevään valokuvaajaan Terezaan. On Tomásin rakastajatar Sabina, taiteilija, jota ei kukaan tai mikään voi pitää vankina, ja joka vaihtaa Tomásin Geneveen muutettuaan tiedemies Franziin.
Tarina etenee päähenkilöidensä taustoja ja tekemisiä kartoittaen kommunistisen vallan alla räpiköivässä Tšekkoslovakiassa ja muualla Euroopassa. Vaikka kyse on pohjimmiltaan rakkaustarinasta, mukana on politiikkaa, totalitaarisen hallinnon absurdiutta ja pohdintaa elämän olemuksesta. Mitä on olemassaolo ja oleminen, mitä niiden keveys tai paino?
Olemisen sietämätön keveys on kuuluisa kirja, jolla on monille sen lukeneille suuri merkitys. Voin hyvin ymmärtää, miksi. Tarina on surullinen ja kaunis, lohdullinen ja ankara. Henkilöissä on paljon heikkouksia, he ovat menneisyytensä ja nykyisyytensä vankeja ja uhreja, mutteivät liian heikkoja ollakseen kiinnostavia ja pannakseen maailmalle vastaan.
Naistenkaataja Tomás ei saanut sydäntäni sykkimään, pikemminkin mies hieman säälitti. Vahva libido on toki usein ihmiselle voimavara, mutta pahimmillaan Tomás ei illalla muista, kenen kanssa on aamulla maannut. Toisaalta ymmärrän, miksi miehen kierrokset käyvät tarinan edetessä yhä kovemmalla vauhdilla, sillä työnsä poliittisen kähminnän vuoksi menettävä rautainen ammattilainen yrittänee vähemmästäkin täyttää elämään tulevaa aukkoa jollain muulla. Surulliseksi kuitenkin tulin.
Tereza taas on vaikean menneisyyden vuoksi herkkä ja haavoittuva, muttei kuitenkaan säry. Hänessä on piikkinsä, ja vähitellen paljastuu se olemisen taito, joka saa sekä mieheensä että elämäänsä pettyneen naisen jaksamaan päivästä toiseen. Tereza ei ole viaton, vaikka monen epäoikeudenmukaisuuden kohteeksi joutuukin.
Sabina ja Franz jäävät pääparin varjoon, vaikka Sabinassa on särmää vaikka muille jakaa. Olisin lukenut mielelläni hänestä vaikka kokonaisen kirjan, sillä Terezaan ja Tomásiinkin verrattuna Sabina on huomattavan paljon kiinnostavampi ja jollain tavoin monipuolisempi hahmo, vaikkei saakaan kaikkea ansaitsemaansa huomiota. Franz ei herättänyt minussa juuri mitään ajatuksia.
Olemisen sietämätön keveys on yllättävän nopea- ja helppolukuinen teos, vaikka sisältääkin painavaa asiaa. Luvut ovat lyhyitä, leikkaukset nopeita ja tarina kiertää kehällään kiehtovasti yhä uudelleen samojen aiheiden ja tapahtumien läpi. Tunnelmaltaan se on melankolinen, muttei toivoton. Kommunistinen totalitarismi osoittaa tarinassa järjettömyytensä hienovaraisin keinoin, yksilötasosta ammentaen. Päällimmäinen ajatukseni kirjasta on, kuinka hienosti se käsittelee ihmisen olemista ja elämistä sekä yksinäisenä yksilönä että osana vahingossa tai vapaaehtoisesti syntyneitä yhteisöjä. Onko yksilöllä lopulta merkitystä maailmassa vai ei, se lienee jokaisen itse päätettävä.
___
Muualla kirjoitettua: Mari A., Sanna, Morre, Anni, Riina.
Ruksaan kirjan lukemisen myötä yhdet kohdat TBR-listaltani sekä Maailmanvalloituksesta. Lisäksi osallistun Lukemattomat kirjailijat -haasteeseen.
Minä olen yksi niistä, joihin kirja on aikoinaan tehnyt syvän vaikutuksen, mutta jostain syystä en halua lukea kirjaa uudelleen. Pelkään kai, että lumous särkyy, tai jotain vastaavaa.
VastaaPoistaMyös tästä tehty elokuva on yksi kaikkien aikojen suosikkejani. Juliet Binoche Terezana on aivan hurmaava.
Joitain kirjoja ei ehkä kannata lukea uudelleen, niin se vain on.
PoistaElokuva kiinnostaisi, sillä minusta Binoche on aivan täydellinen nainen. Täy-del-li-nen. Ja tarina olisi kiinnostavaa nähdä elokuvanakin.
Nimi kuulostaa tutulta, mutta kirjan tarina ei laisinkaan. Ehkä olen nähnyt tai kuullut tästä nimenomaan elokuvana, mutta tämä kirjallinen osuus on mennyt ohi. Enhän ollut jotenkin sisäistänyt ollenkaan sitäkään että Schindlerin listakaan on alunperin kirja. :)
VastaaPoistaJoskus käy niinkin. Minäkin olen sentään nähnyt Schindlerin listan, mutten lukenut.
PoistaTämä on kiinnostava kirja ja ansaitusti eurooppalainen klassikko. Suosittelen!
Olen ajatellut lukea tämn vielä tänä vuonna (olen omistanut kirjan noin vuoden :). Teoksen linkittyminen vuoteen 1968 kiinnostaa, eli bloggauksesi oli hyvinkin informatiivinen ja lukuhaluja nostattavaa.
VastaaPoistaMinulla meni vähän kauemmin, kirja on tainnut olla hyllyssä kolmisen vuotta. Hauskaa, etten taaskaan ollut ainoa, jolta tämä on lukematta – joidenkin teosten kohdalla aina tuntuu siltä ja useimmiten joku bloggaajakollega pelastaa ;)
PoistaMinusta tämä on hyvä kirja, vaikka herättääkin ristiriitaisia ajatuksia ja tuntemuksia.
Minulla on ainakin moni "bloggarin perusteos" vielä lukematta :)
PoistaLoistava bloggaus yhdestä kestosuosikistani. :)
VastaaPoistaMinäkään en varauksetta pidä kaikista kirjan hahmoista ja olen melkein samaa mieltä kanssasi: Tereza ei ole viaton, Tomás on säälittävä ja Sabina kenties mielenkiintoisin hahmo koko kirjassa. Ehkä Franzin hahmolla on haettukin sellaista tylsää tavismiestä, joka lopulta häviää kirjassa eniten.
Minä varmaan joskus vielä otan tämän uusintakierrokselle, niin voin tarkastella henkilöitä uudelleen. Syystäkin jo klassikko. Ja elokuva olisi tosiaan mieluista katsottavaa, ainakin toivottavasti.
PoistaOlemisen sietämätön keveys on pitkään lukulistalla keikkunut kirja, jonka suhteen en kuitenkaan ole saanut mitään aikaiseksi. Kirjoitat siitä kyllä sen verran kauniisti ja kiinnostavasti, että nyt voisin jopa muistaa etsiä sitä kirjastosta. jospa se olisi vaikka talviklassikkoni tänä vuonna.
VastaaPoistaElokuvaa lienee myös katsottava, minäkin pidän Binochesta. Hän on vain upea. Esimerkiksi Kieslowskin Sininen, huh.
Koita muistaa, minusta tämä oli todella kiinnostava lukukokemus. Sopisi varmaan hyvin talveen, tunnelma tässä on hieman sellainen hämyisen hämärä...
PoistaMinä olen niitä, jotka inhosivat tätä kirjaa. Tämän lukeminen oli piinaa, mutta koska tämä oli yksi omista "pakko lukea"- kirjoista, niin en jättänyt kesken. En pitänyt. Noin tsiljoonasta syystä.
VastaaPoistaKertoisit vähän tarkemmin! On aina kiinnostavaa kuulla vastakkaisia mielipiteitä. (Paitsi John Irvingistä, heh.)
PoistaPystyn kyllä ymmärtämään, ettei tämä kaikkiin iske, mutta kiinnostaa silti. ;)
Minä oon lukenu lähes koko Kunderan tuotannon (varoituksen sana, kaveri on melkoinen misogyyni, joka kyllä lävähtää naamaan, jos lukee useamman teoksensa). Olemisen sietämätön keveys on se kuuluisin, vaan ei paras Kunderan jutuista. Itse suosittelisin "Pilaa", "Naurettavien rakkauksien kirjaa" ja "Tietämättömyyttä", jossa mukavasti pelataan Olemisen sietämättömän keveyden kanssa.
VastaaPoista- Anne
Misogyynit ovat yleensä mielenkiintoisia. Tai siis ainakaan se ei ole minulle syy olla lukematta jotain kirjaa/kirjailijaa, vaan pikemminkin houkutin... ;) Kiitos noista vinkeistä, palaan varmastikin Kunderan pariin vielä!
PoistaTämä on lukulistallani ja kuulostaa kyllä hyvältä. Luin hiljattain Tietämättömyyden, jota en kokenut ihan täysin ymmärtäväni. Tämän nimikin on jotenkin erittäin kiinnostava, toivottavasti se ei aiheuta turhia toiveita.
VastaaPoistaEn minäkään tästä kaikkea ymmärtänyt, tai en jaksanut jäädä pohdiskelemaan sen kummemmin. Keskityin kokonaisuuteen ja tunnelmaan, ihmiskuvaukseen ja historian havinaan. Kirjan nimi on hieno, ja kyllä sitä avataankin, mutta ehkei aivan täysin kuitenkaan. Suosittelen joka tapauksessa testaamaan!
PoistaMinä hidas lukija olen tämän kirjan varmaan ainoana kirjana kaikista lukemistani kirjoista lukenut kaksi kertaa - koska kirjoitin siitä esseen lukiossa. Sen vuoksi se on minulle merkityksellinen. Muistan, että pidin kirjasta myös toisella opiskelun puolesta -lukemalla, joten on sen täytynyt olla minusta hyvä. En kyllä silti enää muistanut romaanista yhtään mitään, en edes henkilöhahmojen nimiä, mutta eiköhän siinä tärkeämpää kuitenkin ollut hienostuneen riipaiseva tunnelmointi kuin nimet, vuosiluvut ja juoni - vähän niin kuin historiassakin. Kaksi temaattisesti toisiinsa liittyvää kohtaa on kuitenkin painunut mieleeni: kertojan puheet "paskavenetsiasta" ja - olisiko ollut Tomásin, tuon Levottomat-elokuvan ambulanssilääkärin veroisen naistenmiehen - tunne, jonka vessapaperi jättää pitkäksi aikaa pyyhkimisen jälkeen peräaukkoon.
VastaaPoistaEi hyvistä ja merkityksellisistäkään kirjoista aina muista kaikkea, en minä ainakaan, eikä se silti vähennä niiden vaikuttavuutta mielestäni. (Tämä on yksi syy siihen, miksi aloin kirjoittaa tähän blogiini kirjoista. Haluan muistaa ne paremmin, ja kirjoittaminen auttaa siihen.)
PoistaHah, yksityiskohtien muistaminen on kiintoisaa. Itse kiinnitin eniten huomiota Terezan Karenin-koiraan. ;)
Oi, mites tämä postaus on mennyt ohi huomaamatta. Olen siis itse lukenut kirjan useamman kerran vuosien aikana. Siis rakastan kirjaa. Myönnän tosin, että kirjaan sekoittuu aina myös elokuva, jossa nuorehko Daniel Day-lewis toi elämää Tomasin rooliin. Ei todellakaan tullut mieleen, että mies olisi säälittävä. Kirjasta toki voi tulla eri ajatuksia =)
VastaaPoistaSuosittelen katsomaan leffana myös. Pidin itse hurjan paljon, vaikka en ole Binochen fani.
Näin olen ymmärtänyt, että tämä on sinulle erityisen rakas. Sellaiset kirjat ovat yksinkertaisesti parhautta! Alkaa nyt tosissaan kiinnostaa se elokuva, Daniel Day-Lewis on i-ha-na. Ehkä sen jälkeen mielipiteeni Tomásista muuttuu... ;)
PoistaOi oi, lempikirjani! Minä taas ymmärsin Frnazia, joka osallistui vallankumouksiin vain vallankumousten vuoksi. Täytyypä lukea tämä uudelleen.
VastaaPoistaLue :) On kyllä kivaa saada luettua tällaisia klassikoita, joiden kohdalla usein ajattelee olevansa ehkä ainoa, joka ei vielä ole niitä lukenut. (Sellaisia kirjoja on tosin kyllä maailma pullollaan.)
Poista