Aukko sivistyksessä on täytetty ja olen nyt lukenut ensimmäistä kertaa lähestulkoon kulttimaineessa olevan Risto Räppääjän seikkailuja. Olen välttynyt toistaiseksi ristoilulta, sillä olen liian vanha, jotta olisin tullut itse kohderyhmäikäisenä tutuksi tämän tarinan kanssa, eikä minulla ole kotona ketään, joka olisi vastaavasti nousevaa sukupolvea Ristolle. Kun Helmet-haasteen 46. kohta eli Alle 18-vuotiaan suosittelema kirja alkoi mietityttää, mieleen tuli veljeni 6-vuotias tytärpuoli, joka pitää älyttömän paljon Risto Räppääjästä (ja jolle mekin juuri ostimme joululahjaksi sarjan uusimman eli ilmeisesti jo 15. kirjan). Täytyihän sitä nyt lopultakin lähteä kokeilemaan, mistä oikein on kyse, että tietää, mistä fanin kanssa jutella!
Risto muuttaa uuteen kotiin tätinsä Rauhan kanssa. Talossa on monenlaisia naapureita, ja etenkin alakerran herra Lindberg herättää pelonsekaista kunnioitusta pääosin tädissä. Ei mene kauaakaan, kun Räppääjien postilaatikosta alkaa putoilla uhkaavia kirjeitä joltakulta naapureista. Kirjeissä valitetaan metakasta ja heitellään epämääräisiä uhkauksia. Kirjearvoituksen selvittämisen ohella Ristolla riittää kaikenlaista kivaa tekemistä ja hän joutuu silloin tällöin monenmoisiin sattumuksiin ja tilanteisiin. Rauha-täti taas on kova säheltämään ja säätämään. Koetaan niin kadonneen koiran tapaus kuin sirkusesityksiäkin, muun muassa.
Oi voi, vähän hukkaan meni minussa tämä kokemus. Lähinnä ärsyynnyin sekoilusta ja väärinymmärryksistä, Rauha-täti on pahimman luokan virhemagneetti ja vajaassa sadassa sivussa alkoivat kaikenlaiset ohipuhumiset ja väärinkuulemiset lähinnä rasittaa. Risto on ihan hupaisa hahmo, nokkela ja aikaansaava, eikä anna pöljän tätinsä liiaksi hidastaa omaa vauhtiaan.
Helppo kyllä ymmärtää, että kohderyhmäänsä tämä uppoaa. Kuvitus on värikäs ja selkeä ja siinä on hauskoja jippoja, ja tarina on vauhdikas olematta kuitenkaan sekava (vaikka se minusta sekoilua jossain määrin onkin). Ehkä minua jotenkin jäi vaivaamaan aikuispäähenkilön typeryys, vaikka tietysti lapsista on hauskaa repiä huumoria hölmöistä aikuisista ja aikuisuuden hölmöydestä.
Ajatella, että Risto Räppääjäkin on pian 20-vuotias! Ja niin vain porskuttaa menemään sekä uusina kirjoina että elokuvina. Huippua, että konsepti on koettu toimivaksi ja se ilahduttaa yhä uusia räppääjäpolvia. Minun on joka tapauksessa syytä tyynenä vetäytyä sivuun ja todeta, että yksi osa tätä lajia riittää omiksi lukukokemuksiksi. Nyt sentään tiedän, mistä on kyse (ja seuraavakin veljen tytärpuolen joululahja on jo selvä).
Sinikka Nopola & Tiina Nopola: Hetki lyö, Risto Räppääjä
Kuvitus: Sami Toivonen & Aino Havukainen
Tammi 1997
96 s.
Kirjastosta.
______
Toisaalla: Kirjasähkökäyrä, Sininen keskitie
Helmet-lukuhaasteesta nappaan kohdan 46. Alle 18-vuotiaan suosittelema kirja.
Minusta Risto Räppääjät taas ovat tosi hauskoja. :) Mikä on kyllä vähän outoa, koska yleensä ärsyynnyn jos hahmot ovat epänormaalin typeriä.
VastaaPoistaHahaa, mainiota! Onneksi maut poikkeavat toisinaan toisistaan. :) Kyllä minä tätä lapselle lukisin, jos semmoinen olisi, ja ymmärrän kyllä, että nämä nappaavat mukavati koukkuun.
PoistaMinunkin tarvitsisi ehkä paikata tämä aukko sivistyksestä, koska omasta mielestäni en ole näitä lapsena lukenut, mutta katsotaan. Toisaalta sekin riittäänee, että tietää näiden olevan lasten mielestä hauskoja ja että ne ovat suosittuja ;)
VastaaPoistaKyllä kannattaa lukaista, niin tietää varmaksi mistä puhuu, mutta toisaalta kyllä näistä pintaraapaisun ja olennaisen taitaa tietää lukemattakin. ;)
Poista