Eniten minua on kiinnostanut tie jo 10 vuotta

Ruusut jäässä, Suketus ei.

Niin se tosiaan nyt on, että avasin blogini tismalleen vuosikymmen sitten, 10.1.2006.

Miten siitä voi olla niin kauan?
tai
Vastako siitä on kymmenen vuotta, ainahan minulla on ollut tämä?

Kymmeneen vuoteen on mahtunut melkoinen määrä elämää.

Blogin aloitti Porvoossa amiksessa lukion jälkeisten välivuosien jälkeen painoviestintätekniikkaa opiskeleva kaksikymppinen mirmeli. Nimen blogilleen se nappasi Anni Sinnemäen runosta ja nimimerkin itselleen se väänsi vanhasta lempinimestään. Se oli käynyt Kaliforniassa au pairina ja työskennellyt laitoshuoltajana sairaalassa, seurustellut vuoden verran, todennut valinneensa väärän opiskelupaikan ja pohdiskelisi, olisiko siitä tosissaan hakemaan yliopistoon historiaa opiskelemaan.

No, oli siitä. Syksyllä 2006 se muutti Tampereelle, aloitti historian opinnot, löysi uusia ystäviä (ja vanhojakin oli). Työpaikkoja tuli ja meni, opintopisteitä kertyi, osoitteet ja asuinkumppanit vaihtuivat. Mies pysyi, joskin edelleen eri kaupungissa. Elämä kulki eteenpäin, oli surujakin, mutta aina sieltä noustiin kuitenkin.

Tammikuussa 2011 se sitten otti ja pakkasi kamansa ja kissansa ja muutti miehen kanssa meren rantaan Helsinkiin. Opinnot olivat vielä kesken, mutta sujuihan opiskelu junassakin ja museovalvojana hiljaisina museopäivinä. Gradu ja maisterintutkinto valmistuivat loppuvuodesta 2012, ja samalla löytyi työpaikka. Oliko se sitten aikuinen jo, ihan tosissaan? Ehkä. Sen jälkeen on töitä riittänyt väliaikaisia kesätyöttömyyksiä lukuunottamatta.

Tammikuussa 2016 blogia pitää määräaikaisesssa sijaisuudessa peruskoulun opona työskentelevä kolmekymppinen mirmeli, jolla on aika paljon kaikenlaista meneillään työssä ja vapaa-ajalla. Kun se katsoo kymmentä kulunutta vuotta, se miettii, että hyvin on käynyt. On ollut hyviä ihmisiä, hyviä kokemuksia, matkoja ja seikkailuja, menoa ja meininkiä, kolhujakin, ja niistä on aina oppinut jotain.

Blogin pitäminen on joskus aikaavievää, mutta aina sen arvoista. Kymmenen vuotta kirjoitettua henkilökohtaista historiaa säilöttynä talteen on historiaihmiselle tärkeä juttu (vaikka välillä olenkin miettinyt vanhojen tekstien poistamista). En minä alkupään juttuja koskaan lue, ihan niin kuin en lue vanhoja päiväkirjojakaan (ajatuskin puistattaa), mutta... Olkoon siellä.

Kirjoista olen blogannut nyt viitisen vuotta, mikäli oikein lasken, ja kirjat ovat muuttaneet blogini luonnetta olennaisesti. Päiväkirjamerkinnöistä ja jupinoista olen siirtynyt teksteihin, jotka olen oikeasti tarkoittanut muidenkin luettavaksi. Samalla kun aloin itse kirjoittaa kirjoista, löysin myös muiden blogit. Aiemmin luin lähinnä kavereiden blogeja ja muutamaa satunnaista muuta. Nyt seurannassa on kymmenittäin erilaisia kirja- ja muita blogeja. Kiitos niistä kirjoittajille, hyvää luettavaa on koko ajan tarjolla.

Kirjautuneita lukijoita on lukijapaneelissa 208, mutta moni muukin täällä ilokseni käy. Tekstejä olen julkaissut kymmenen vuoden aikana melkein 1200, joista osaa ei kyllä todellakaan kannata lukea. Kirjoista en ole pitänyt tilastoja, mutta onhan niitä monta sataa sekä luettu että blogattu. Ulkoasua olen ollut laiska kehittelemään, enkä usko sen lähiaikoina miksikään muuttuvan, ellei jokin mielenhäiriö pukkaa päälle.

Nimimerkkini Suketus on olennainen osa blogi-identiteettiäni. Vaikka tällainen nimimerkkibloggaaja olenkin, vastaan toki sanomisistani. Ja vaikka henkilöllisyyteni ei ihan mikään varsinainen valtionsalaisuus ole, olen silti tyytyväinen että saan sen täällä blogissa piilottaa Suketuksen selän taakse.

Miksi bloggaan vielä kymmenen vuoden jälkeen? Koska se on kivaa! Kirjamaailman pyörteet kiskovat mukanaan, lukeminen ja kirjoittaminen on pääosin ihanaa ja bloggaamisen sosiaalisuus sekä netissä että livenä ilahduttaa.

Niin, siis kymmenen vuotta ja kymmeniä uskollisia lukijoita ja kommentoijia. Vau. Blogimaiseen tapaan tahdon kiittää teitä yhdessä kuljetusta matkasta synttäriarvonnalla. Arvontaan voi osallistua kommentoimalla tätä tekstiä ja jättämällä yhteystietonsa, mikäli omaa blogia ei ole. Arvonta suoritetaan juhlallisin ja traditionaalisin menoin kahden viikon kuluttua sunnuntaina 24.1. joskus iltasella. Kyseisen päivän puoleen päivään saakka voi osallistua. Arvonnan voittaja saa jotain kirjallista ja mukavaa.

Mikäli haluat, voisit kommentissasi ehdottaa jotakin aihetta, josta toivoisit minun kirjoittavan. Se voi olla jokin kirja, muu kirja- tai lukemisaihe, mielipide, koulumaailmaan liittyvä asia... Ihan mikä voisi kiinnostaa (kunhan pysytään hyvän maun ja vaitiolovelvollisuuden piirissä). Lupaan harkita vakavasti ehdotettuja aiheita ja koostaa niistä itselleni vinkkipankin tälle vuodelle.


Kiitos teille kaikille blogini lukijoille näistä kymmenestä vuodesta. Eiköhän jatketa seuraaviin kymmeniin!

Eniten minua kiinnostaa yö

että voisin mennä

vuoteeseen murehtimatta

ja olisi hiljaista

Eniten minua kiinnostaa tie

että voisin taas

rakentaa kiskoja

että pääsisin kauemmaksi

Anni Sinnemäki: Eniten