Alaa Al-Aswani: Chicagolaisittain

Yritän hitaasti ja epävarmasti ylläpitää jonkinlaista oman kirjahyllyn perkausta (lähinnä jotta sinne mahtuisi uusia kirjoja, hmm), joten luettavaksi päätynee nyt lähiaikoina kirjoja, joita olen sinne joskus jostain roudannut. Tämän Alaa Al-Aswanin Chicagolaisittain ostin muistaakseni pari vuotta sitten kirja-alesta, ja siellä se on nököttänyt vuoroaan odottamassa siitä asti.

Nyt, kun kirja on luettu, on selvää, ettei se tule jäämään hyllyyni, vaan jatkaa matkaansa jonnekin eteenpäin. Tähän on useampikin syy.

Yleensä pidän paljon siirtolaisuustematiikasta ja etenkin silloin, kun siirtolaisuus kohdistuu Yhdysvaltoihin. Usein tästä aiheesta saa meheviä sukupolvi- ja perhetarinoita, joissa ensimmäinen polvi kipuilee koti-ikävässä mutta painaa silti menemään, seuraavaa elää kahden kulttuurin ristipaineessa ehkä hieman enemmän uuteen kotimaahan kallellaan ja kolmas on jo käytännössä "uuden" kotimaan (eli oman synnyin- ja isänmaansa) täysiverisiä kansalaisia, jotka ehkä ihmettelevät vanhempiensa ja isovanhempiensa nostalgiaa.

Chicagolaisittain ei ole yhden perheen tai suvun saaga, vaan usean (aivan liian monen, toim. huom.) henkilön verkostomainen kertomus. Kirjan hahmoja yhdistää egyptiläinen tausta ja yliopiston histologian laitos, mutta muuten he ovat kukin omassa tuulessaan tempoilevia ruohonkorsia. Henkilöitä on oikeasti niin monta, että jouduin kirjan loppuun asti tarkistamaan takaliepeen listasta, kuka kukin on. Joko se kertoo lukijan heikosta keskittymiskyvystä tai siitä, että tarinassa on yksinkertaisesti liikaa juonteita ja kohtaloita, joita seurata.

Kiinnostavaa on kirjan poliittisuus. Se kritisoi voimakkaasti Egyptiä ja sen korruptoitunutta hallintoa ja kansaa alistavaa politiikkaa. Kirjassa on henkilöitä niin hännystelijöistä kapinallisiin ja kätyreistä karkureihin, mutta missään määrin ei jää epäselväksi, kuka on hyvä ja kuka ei. Huolimatta kotimaan ongelmista ja kipukohdista moni kaipaa sinne edelleen, jopa vuosikymmenten jälkeen, ja vaikka olisi suurin elkein selkänsä menneelle kertaalleen kääntänyt. Osalla koti-ikävä on tuoreempaa, mutta tohtoriopinnot tai puolison aiheuttama käytännön pakkojärjestely Yhdysvalloissa pitävät sen aisoissa.

Tietenkin mukana on myös rakkautta, himoa, katkeruutta ja pieleen meneviä ihmissuhteita. Kattaus on varsin monipuolinen: on monikulttuurisia ja -arvoisia pariskuntia, uusperheitä, järjestettyjä avioliittoja ja oman perheen perinteitä vastaan rikkovia liberaaleja ihmissuhteita. Yhtäältä rakennelma on onnistunut ja korostaa moni-ilmeisyyttä, toisaalta sen monipuolisuus on jopa alleviivaavaa. Ikään kuin lukijalle pyrittäisiin Erittäin Painokkaasti Korostamaan, kuinka pitää muistaa, etteivät kaikki yhden kansan tai uskonnon edustajat ole suinkaan samanlaisia keskenään. (Toisaalta ehkä siitä on syytäkin muistuttaa. Aika, jota elämme, on paikoin niin absurdin typerä, ettei mitään voi kohta enää pitää itsestäänselvänä.)

Chicagolaisittain on paikoin osuva ja mietityttävä romaani, mutta kokonaisuutena se on liian moneen suuntaan tempoileva ja liian moneen pöytään huuteleva. Kirjasta on vaikeaa saada otetta, kun joka luvussa näkökulma vaihtuu ja eri teemat nousevat vuorotellen esiin ehtimättä kunnolla syventyä. Karsitumpana se olisi ollut terävämpi ja vaikuttavampi. Nyt siitä jää laimea maku ja hiljalleen haipuva ajatus kirjasta, joka olisi voinut sykäyttää, vaan eipä tuntunut lopulta muuten kuin helpotuksena viimeisen sivun jälkeen.


Alaa Al-Aswani: Chicagolaisittain
Suomentaja: Sampsa Peltonen
Ulkoasu: Mika Tuominen
WSOY 2011
385 s.
شيكاجو‎ (2007)

Omasta hyllystä.

______

Toisaalla: Mari A:n kirjablogi, Hurja Hassu Lukija

Nappaan kirjalla Helmet-haasteesta kohdan 4. Maahanmuuttajasta, pakolaisesta tai turvapaikanhakijasta kertova kirja ja etenen Maailmanvalloituksessani Egyptiin.