Peter Cameron: Andorra

Panin kirjeen pois ja mietin, miten omituista elämä oli: miten se että sai haluamansa kävi yleensä niin että vain sattui olemaan paikalla sopivaan aikaan. Mitä lähempänä huippu oli, sitä nopeammin kävi nousu. Silti minua vähän pelotti se, että sain mitä halusin, sillä minä halusin myös vääriä asioita. (s. 206–207)


Vuoden lopulla tajusin, että Kirjallinen maailmanvalloitukseni oli edennyt vuodessa surkean huonosti. Koska suunittelin joka tapauksessa kirjastoreissua Jätkäsaaren minivalikoimaa laajempien hyllyjen äärelle, päätin saman tien harjoittaa hieman tiedonhakua ja etsiä käsiini edes muutaman uuden maan kirjallisessa muodossa. Eurooppalaiset pikkuvaltiot alkoivat kiinnostaa, niistä kun tuntuu olevan jotenkin pirullisen hankalaa löytää luettavaa edes englanniksi, saati sitten suomen kielellä.

Andorran ruhtinaskunta sijaitsee Espanjan ja Ranskan rajalla, ja se on Euroopan kuudenneksi pienin valtio, vain alle 500 neliökilometrin kokoinen. Asukkaita on noin 85 000, ja maassa puhutaan katalaania, espanjaa ja ranskaa.

Tähän pikkuruiseen valtioon ja sen pääkaupunkiin La Plataan saapuu sanfranciscolainen divarinpitäjä Alexander Fox. Hän on jättänyt kotimaansa kohdattuaan tragedian, josta ei koe pääsevänsä yli kuin vaihtamalla maisemaa. Andorrasta hän on lukenut ja päättää asettua sinne: ensin hotelli Excelsiorin tornihuoneeseen ja sittemmin vuokraamaansa asuntoon kahvilan yläpuolelle. Tahtomattaan tai pikemminkin huomaamattaan Alexander tutustuu muutamaan pääkaupungin asukkaseen: erikoiseen australialaiseen pariskuntaan herra ja rouva Ricky Dentiin sekää La Platan seurapiirikerman päällimmäiseen kerrokseen, rouva Sophonsobia Quayhin tyttärineen.

Vähä vähältä Alexanderin menneisyys ja persoonallisuus alkavat aueta, ja samalla aukeaa myös Andorra – jos nyt on auetakseen. Tunnelma enteilee salaisuuksia ja jotain pahaa, ja paikka, jonka piti olla taakasta vapautumisen symboli, alkaakin hivuttaa ikkunoihin kaltereita.

Andorra on kirja, josta en ollut koskaan aiemmin kuullutkaan, enkä sen enempää kirjailijastakaan. Tyhjältä pöydältä lähteminen koitui lukukokemuksen vahvuudeksi: tarina viehätti ja piti otteessaan alusta loppuun. Erikoiset henkilöhahmot ja yhä kummallisemmaksi äityvä tapahtumaympäristö tiivistivät tarinaa hienosti, ja vaikka sen kaikkia käänteitä ei ollut missään määrin mahdotonta arvata etukäteen, se ei haitannut lukemista laisinkaan.

Cameron leikittelee lukijallaan siinä missä tarinalla ja kertojallakin. Käänteet jäävät kaihertamaan, ja henkilöt paljastavat itsestään vähitellen yhä erikoisempia puolia. Kaikkea ei pidä uskoa – ei henkilöiden motiiveista ja selityksistä eikä etenkään itse Andorrasta, jonka tarina tarjoilee houkuttelevasti eteen kuin kehottaen maistamaan vielä vähän, mutta joka saa epäilemään vahvasti asioiden paikkaansapitävyyttä.

Tarinan tapahtumat etenevät raukeasti, tuntuu kuin aika pysähtyisi ja kulissit laskeutuisivat paikalleen, mutta silti siinä ei junnata. Jos olet miettinyt kirjallista matkaa Andorraan, Peter Cameronin mukana se on jokseenkin suositeltavaa. Joskin todellisen Andorran kanssa Alexander Foxin minäkertojana kuvaamalla Andorralla on kovin vähän tekemistä.


Peter Cameron: Andorra
Suomentaja: Hanna Tarkka
Ulkoasu: ?
Tammi 1999, 305 s.
Andorra (1997)

Kirjastosta.

______

Toisaalla: Satun luetut

Pääsen täten avaamaan tämän vuoden Helmet-lukuhaasteen kohdalla 16. Et ole ikinä ennen kuullut kirjasta. Maailmanvalloitukseni etenee sujahtaen Andorraan.