15. marraskuuta 2015

Erkka Mykkänen: Kolme maailmanloppua



Kirjamessujen Bloggaribrunssilla joukko kotimaisia esikoiskirjailijoita kertoi lyhyesti teoksistaan. Erkka Mykkänen jäi mieleeni jollain tapaa kovin veikeänä henkilönä, ja hänen lyhytproosakokoelmansa Kolme maailmanloppua päätyi lukulistalleni (ja messukassiin).

Kyse on suorastaan mainiosta kirjasta. Osasin odottaa absurdeja pikkutarinoita ja niitä myös sain. "Pikkutarina" ei ole tässä yhteydessä laisinkaan vähättelevä määritelmä, päin vastoin. Pidän tiiviistä ilmaisusta silloin, kun se on tarpeenmukaista, ja nyt se on.

Mykkäsen tekstit ovat keskimäärin muutaman sivun mittaisia, mutta aihevalinnoiltaan paikoin hyvinkin laajoja. Siinä missä osa novelleista kertoo yksityiskohdista, osassa tuntuu olevan lähes koko elämä. Näkökulmat ovat teräviä, tyyli tarkkaa. Ylimääräinen on hiottu pois, ja se, mikä on jäljellä, lunastaa paikkansa.

Mykkänen leikittelee lukijan kanssa, lukijan tulkinnoilla ja huomiokyvyllä. Koska mitta on lyhyt, ei lukiessa voi heittäytyä välinpitämättömäksi, sillä tyhjäkäyntiä ei ole, eikä suvantokohtia. Toisaalta kirjaa ei tee mieli ahmaista yhdellä istumalla, koska useamman tarinan perättäinen lukeminen saa ne sekoittumaan toisiinsa. Säännöstellen siis, suositan minä.

Kolme maailmanloppua tarjoaa virkistävän lukukokemuksen. Se on monella tapaa varsin urbaani kirja ratikoineen ja kerrostaloasuntoineen, mutta kyllä luontoakin päästään lähestymään. On vaikeaa määritellä, mistä kirja pohjimmiltaan kertoo, mutta miksi tarvitsisikaan. Lue itse!


Erkka Mykkänen: Kolme maailmanloppua
Ulkoasu: Markus Pyörälä
WSOY 2015
86 s.

Kirjamessujen Bloggaribrunssilta.

______

Toisaalla: Lumiomena, Järjellä ja tunteella, Yöpöydän kirjat, Ja kaikkea muuta, Mari A:n kirjablogi, Sivu sivulta -kirjablogi, Noora Lehtimäki/Kiiltomato

12 kommenttia:

  1. Mykkänen vaikutti sellaiselta mieheltä, jonka tyynen kuoren alta voisi putkahtaa ihan mitä tahansa. Tämä kirja on ehdottomasti lukulistalla, toivottavasti maltan lukea vähän kerrallaan. :)

    VastaaPoista
  2. Tänne oli ihan pakko tulla jo kannen kuvan perusteella. Tyylikäs ja pelkistetty, joten sopii varmaan hyvin pelkistettyyn tyyliin.
    Pidän lyhytproosasta. Rosa Liksomin lyhyet mm. ovat erinomaisia. Kiitos esittelystä Suketus. Enköhän lue tämän jossain vaiheessa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mykkäsen tyyli on aivan mainio, ei ehkä ihan pelkistetty (paitsi pituudeltaan), vaan kiepsahtaa varoittamatta ties millaisiin sfääreihin. Kokeile tätä, saattaisit tykätä!

      Poista
  3. Tykkäsin kirjasta myös, enkä osannut sen enempää määritellä, mistä kirja lopulta kertoi - karkaavista ajatuksista kenties..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se voi hyvinkin olla, että juuri niistä. ;)

      Poista
  4. Alussa en ollut ihan vakuuttunut, mutta terävöityi edetessään. Ja mikä upea ulkoasu!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä ahnehdin alkuun liian vauhdikkaasti, jutut sekoittuivat toisiinsa. Mutta kun tajusi hiljentää vauhtia, homma sai uusia sävyjä.

      Poista
  5. Hyvältä vaikuttaa! Minullakin tämä kulkeutui messuilta kotiin mutta kimppuun en ole ehtinyt. Voisin sijoittaa kirjan yöpöytäpinoon josko silloin tulisi luettua tekstejä sopiva annos kerrallaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siihen tarkoitukseen tämä on varmasti erinomainen! Hyviä lukuhetkiä!

      Poista
  6. Minäkin kiinnostuin tästä kirjamessuilla ja nappasin teoksen mukaani. Luin sen hiljattain ja pitäisikin saada naputeltua ajatuksia blogiin. Vähän epäröitsin alussa, koska yhden sivun novellit eivät erityisemmin täräyttäneet mutta sitten jotain tapahtui. Pidemmät novellit olivat jo enemmän mieleeni ja loppupuolella myös muutamat yhden sivun novellit miellyttivät. Lopulta pystyin toteamaan, että kyllä Mykkäsen novelleissa on sitä jotain.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niiden ilkikurinen tunnelma puri ainakin minuun. Hauskoja oivalluksia maailmasta ja ihmisistä ja kaikenlaisista sattumuksista, oikein hyvä kokonaisuus.

      Poista

Kiitos kommentistasi!