Terhi Rannela: Goa, Ganesha ja minä

Terhi Rannela: Goa, Ganesha ja minä
Ulkoasu: Markus Pyörälä
Otava 2011 (1. painos 2009)
E-kirja

E-kirjaostos.


Ysiluokkalainen Mira on niin sanotusti jännän äärellä: hän on lähdössä ensimmäistä kertaa kunnolliselle ulkomaanreissulle, eikä kohde olekaan kuin ihmeellinen Intia. Kyse on Miran tyttöystävän Kertun äidin Kaarinan 45-vuotissyntymäpäivämatkasta. Mira odottaa reissua innolla. Kaksi viikkoa Kertun, Kaarinan ja Kaarinan mukavan miesystävän seurassa kaukana koti-Suomen pakkasista ja omista mutkikkaista uusperhekuvioista. Mitä relausta! Ehkä reissusta löytyisi inspiraatiota kuviskoulun päättötyöhönkin.

Tutustuin Kerttuun ja Miraan vasta viime kuussa, ja kun minulle selvisi, että heidän tarinalleen on jatkoa, ei tämän kakkososan hankkimisessa kauaa nokka tuhissut. Tällä kertaa näkökulma on tosiaan tuiskahtelevan Kertun sijaan rauhallisemman Miran, joka ei tosin hänkään mikään tapetinvärinen tyttö ole, päin vastoin. Taiteellisempi ja herkempi luonne tuo tyttöjen suhteeseen ihan uudenlaista sävyä, ja Mira on tässä kirjassa huomattavasti kiinnostavampi kuin ensimmäisessä osassa, jossa hän jää hieman taustalle.

Miran perhekuviot eivät ole yksinkertaisimmasta päästä. Hän asuu isänsä, äitipuolensa ja kahden pienen velipuolensa kanssa. Suhde äitiin ja tämän kanssa asuvaan siskoon on vähän etäinen. Miran isä on ihan sympaattinen luontomies, mutta hänellä on myös vaikeuksia pitää uusperhekuviota kasassa. Mira joutuu paikoin aika ikävästi äitipuolensa passuuttamaksi, ja toisaalta Miran on mahdotonta ajatellakaan kertovansa kotona sitä tärkeintä asiaa itsestään: että Kerttu on paitsi paras ystävä, myös ennen kaikkea oma rakas.

Suurin osa kirjasta sijoittuu Intian matkalle. En ole itse ikinä Intiassa käynyt, ja minuun kirjan tarjoama värikäs kuva upposi ihan täysin. Seurue matkustaa siisteillä alueilla hyvissä hotelleissa, mutta maan epätasa-arvoisuus ja rumakin puoli tulevat silti selväksi ilman, että kurjuutta hierottaisiin henkilöiden tai lukijan naamaan. Raikas mutta näpäkkä ote hankalaan teemaan – tykkään.

Samalla Mira käy läpi omia tulevaisuudensuunnitelmiaan ja pyrkimyksiään. Hän on kuvataiteellisesti lahjakas ja haaveilee sekä kuvataiteilijan että vaatesuunnittelijan urasta. Suomeen palaamisen jälkeen onkin luvassa peruskoulun loppurutistus ja kuvislukion pääsykokeet. Isoja asioita, joihin onneksi on ammennettavaa, kun on käynyt maailman toisella puolella. Oma näyttely intialaisessa ravintolassakin on melkoinen unelmien täyttymys. Töyssyjäkin tulee. Perhekuviot ovat mennä pahasti solmuun, mutta onneksi asiat myös ratkeavat, vaikkei nöyryys olekaan kellekään asianosaiselle ihan kaikkein helpoin asia kestää.

Näkisin, että Goa, Ganesha ja minä on raikas ja positiivinen kirja, jossa käsitellään isoja asioita niin, ettei kellekään tule tuputettu olo, mutta toisaalta mitään ällösöpöilyäkään ei harrasteta. Realismia, todentuntuisuutta, aitoutta. Se on melkoinen suoritus, ja kiitän siitä Terhi Rannelaa. Ja vielä on tarinan kolmas osa lukemistaan odottamassa...

_____

Myös Lukutoukan kulttuuriblogissa ja Mari A:n kirjablogissa on kirjoitettu tästä kirjasta.